Kauneus & Terveys

Lapset saivat alkunsa isän munasolusta

Lapset saivat alkunsa isän munasolusta

Emil ja Olivia ovat pienten kaksosten onnellisia vanhempia. Hedelmöityshoidoissa käytettiin transsukupuolisen Emilin munasoluja, ja Olivia synnytti vauvat.
Teksti Tiina Tuppurainen
Kuvat Antti Vettenranta
Mainos

Kookas ruskea Nada-koira kurkistelee ovelle turkoosinvihreissä pöksyissään. Sillä on juoksu. Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan kodin tunnelma on levollinen. Kaksosvauvat nukkuvat parvekkeella, pöydällä on itkuhälytin.

Emil ja Olivia istuvat olohuoneessa ja syövät kuivattuja mangoja. Tästä he ovat unelmoineet: kaksi tervettä lasta, mukavaa perhearkea.

Olivia synnytti kaksoset kesällä. Vauvat saivat alkunsa IVF-hedelmöityshoidolla Emilin munasoluista ja anonyymin luovuttajan lahjasoluista. Nyt Emil on juridisesti mies.

Pariskunta tapasi toisensa kolme vuotta sitten Tinderissä.

– Ihastuin Emilin salaperäisyyteen. Se oli mielenkiintoista. Hän tarkkaili eikä lähtenyt avautumaan itsestään, Olivia kertoo.

– Saatoin joo olla vähän salamyhkäinen. Se oli alku-ujoutta. Ihastuin Olivian hymyyn ja avoimuuteen. Vaikka välillä oli hiljaisia hetkiä, se ei ollut ahdistavaa. Oli hyvä olla, Emil kuvailee.

”EN KOKENUT OLEVANI YKSI TYTÖISTÄ”

Pian kävi selväksi, että heillä on myös yhteiset arvot. Niihin kuuluvat yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja feministinen maailmankatsomus.

Vielä silloin Emil ei ollut aloittanut sukupuolenkorjausprosessia, mutta asia oli ollut jo pidempään mielessä. Hän oli tiennyt erilaisuutensa lapsesta lähtien.

– En kokenut olevani yksi tytöistä.

Emilin kehollinen ahdistus alkoi murrosiässä. Hän ei samaistunut tyttöyteen mutta ei osannut sanoittaa tunteitaan.

Kun hän tapasi Olivian, hänen toiveensa perustaa perhe ja olla oma itsensä nousivat pintaan entistä vahvemmin. Syntyi päätös sukupuolen korjaamisesta, ja Olivia kannusti häntä siihen.

– Oletin itse aluksi, että Emil on nainen. Se oli herättävä kokemus. Sukupuolitin hänet väärin. Kenenkään sukupuolta ei saisi olettaa.

Olivia ei koe omakseen sanoja nainen tai naisellinen.

– Vanhemmaksi tulemisen myötä äidittely ja naisittelu on lisääntynyt. Se on muodostunut möröksi, Olivia sanoo.

Hän sanoo itseään suomenruotsalaisittain mammaksi mutta miettii, voisiko jokin toinen termi olla parempi. Emil taas viihtyy iskänä.

Äidittely häiritsee Oliviaa sen takia, että kaikkia synnyttäneitä ja imettäviä pidetään automaattisesti äiteinä.

– Äidin ja isän roolit ovat tiukkoja. Oletetaan, että olet tietynlainen, jos olet äiti.

Lue myös: Ensimmäinen meikkimerkki transsukupuolisille

Kuten esimerkiksi hoivaava, lapsen ensisijainen huoltaja, lempeä äitihahmo. Kotityöt eivät tutkimusten mukaan jakaudu perheissä tasan, vaan naiset tekevät niitä enemmän kuin miehet. Tässä perheessä kummatkin tekevät yhtä paljon kotitöitä. Ainut ero on, että Olivia imettää.

TOIVE LAPSESTA SYTTYI VARHAIN

Itkuhälyttimestä kuuluu parkaisu: vauva B on herännyt. Iskä käy noutamassa hänet parvekkeelta.

Vauva näyttää keijukaiselta. Suuret, siniset silmät, tuuheat ripset ja kapeat kasvot. Hän hymyilee.

– Alun perin hän oli pienempi mutta on kasvanut jo viisikiloiseksi! Olivia kertoo tyytyväisenä.

Emil halusi geneettisesti omia lapsia. Hän lykkäsi transprosessia tämän takia, vaikka tarve korjata sukupuolta oli jo kova. Tällä hetkellä Suomessa ihmisen on osoitettava olevansa steriili, jotta juridinen sukupuolen korjaaminen onnistuu.

– Se on ihmisoikeusrikkomus. Ei muilta ihmisryhmiltä vaadita steriiliyttä. Mielestäni pitäisi olla erikseen se lääketieteellinen prosessi, hormonihoidot ja leikkaukset, ja juridinen sukupuoli olisi sitten toinen asia, Emil pohtii.

Jälkimmäisen pitäisi olla Emilin mielestä ilmoitusluontoinen asia, ei sukuelimistä riippuva tai muiden päätettävissä oleva asia.

– Mihin yhteiskunta edes tarvitsee juridista sukupuolta? Sitä käytetään vain eriarvoistamiseen esimerkiksi asevelvollisuudessa. Ei se vähentäisi miehuuttani, jos minulla ei olisi lainkaan juridista sukupuolta, Emil sanoo.

10 000 EUROA LAPSENHANKINTAAN

Emil ja Olivia päättivät yrittää raskautta niin, että Olivia kantaisi lapset. Emilin munasolu hedelmöitettäisiin tuntemattoman luovuttajan sukusoluilla. Myöhemmin voitaisiin käyttää Olivian munasolua.

Lue myös: Kun nainen rakastuu naiseen

He ryhtyivät soittelemaan yksityisklinikoille. Kaikki eivät tarjoa hoitoja pareille, jotka haluavat tulla raskaaksi tällä tavoin. Useimmiten raskautta yrittävällä on oltava ongelmia omien munasolujensa kanssa, jotta raskautta voidaan yrittää toisen ihmisen munasoluilla. 

– Yhden klinikan sihteeri sanoi, että kohdunvuokraus on Suomessa laitonta. Selitimme, ettei kyse ole kohdunvuokrauksesta vaan perheensisäisestä sukusolujen luovutuksesta, Emil sanoo ja naurahtaa.

Lopulta klinikka selvitti asianajajan kanssa, olisiko menettely lainmukainen. Sitten hoidot aloitettiin.

– Rahapuoli oli suurin haaste. Mistä repäistään ne tuhannet eurot, jotka hoitoihin kuluvat? Olivia sanoo.

He eivät ole edes laskeneet tarkkaa summaa, mutta vähintään 10 000 euroa lapsenhankintaan on mennyt. Sitä varten he joutuivat käyttämään säästönsä ja ottamaan lainaa klinikan kautta.

Prosessin hitaus ahdisti. Ensimmäinen raskaus meni kesken.

– Jouduimme miettimään, vedetäänkö uudelleen reilu tonni vessasta alas, Olivia sanoo.

HOITOJEN RAJAAMINEN TUNTUI EPÄREILULTA

Sen jälkeen klinikan henkilöstö jäi kesälomalle. Toinenkaan hedelmöittymisyritys ei tärpännyt. 

– Meidät nähtiin naisparina, joten juridinen asemamme oli heteropareja heikompi. Naisparit eivät saa hoitoja julkisella puolella, eikä Kela korvaa mitään, koska meillä ei ollut todettua sairautta, Olivia kertoo.

Paria suututtaa se, että julkisella puolella klinikat ovat linjanneet, etteivät ne tee hoitoja lahjasoluilla. Emil on kuitenkin kuullut tapauksista, joissa heteropari on saanut maksusitoumuksen hoitoon yksityisellä klinikalla.

– Tuntui epäreilulta joutua maksamaan hirveitä summia, Olivia sanoo.

He kokevat silti olevansa etuoikeutettuja, kun saivat varat kasaan.

– On niitäkin, jotka joutuvat hautaamaan lapsihaaveensa, koska heillä ei ole rahaa, Olivia jatkaa.

SELKEÄ PLUSSA ILMESTYY TIKKUUN

Ennen kolmatta yritystä alettiin puhua mahdollisuudesta laittaa Olivian kohtuun useampi alkio. Sitä piti oikein istua alas miettimään. Mitä jos sieltä tulisi kaksoset – kuinka siitä selvittäisiin?

Emil oli luottavaisempi, olihan hän kaksonen itsekin. Hän sai Olivian vakuuttumaan.

Lue myös: Kolme keskenmenoa pelottaa

Joulukuun 28. päivä vuonna 2016 he tekivät raskaustestin. Selvä plussa lävähti heti tikun päähän. Se on tavallista kaksosraskauksissa. Olivian pahoinvointi alkoi heti seuraavana päivänä.

Tammikuun puolivälissä he menivät ensimmäiseen ultraäänitutkimukseen.

– Siellä oli kaksi sykkivää sydäntä. Se oli aika uskomatonta, Olivia muistelee hymyillen.

ONGELMIA LOMAKKEIDEN KANSSA

Raskaus oli vaikea. Olivia voi alussa niin pahoin, että joutui olemaan kaksi kuukautta sairauslomalla sairaanhoitajan työstään. Oltuaan kuukauden töissä hän sai kuulla, että lapset olivat vaarassa syntyä ennenaikaisesti. Sairausloma jatkui.

Lapset syntyivät pienipainoisina. Heitä ruokittiin aluksi nenä-mahaletkuilla ja korvikkeella, koska heillä ei ollut voimia imeä rintaa.

– Oli aika rankkaa nousta yöllä kolmen tunnin välein lämmittämään korviketta. Onneksi Olivia voi nyt imettää molempia. Onhan se ekologista ja ekonomista. Niiden pahvipurkkien jatkuva peseminen oli työlästä, Emil sanoo.

Olivian vanhemmat sanoivat ennen raskautta, että mitä sinä nyt noin nuorena lapsia, ehtiihän sitä. Tilanne muuttui vauvojen synnyttyä: molemmat olivat myytyjä.

Terveydenhuollossa on ollut välillä nikottelemista. Henkilökunta esimerkiksi olettaa aina, että koska Olivia on synnyttänyt, juuri häneltä pitää kysellä suvun sairaushistoriaa.

– Ja sitten täytyy selittää, että minä olen biologinen ja Emil geneettinen vanhempi, Olivia sanoo.

Myös lomakkeiden täyttäminen on joskus vaikeaa. Emil on joutunut kysymään, mikä lomake hänen täytyy täyttää. Jos esimerkiksi kartoitetaan perinnöllisiä sairauksia, hän saattaa joutua täyttämään poikkeuksellisesti äidin lomakkeen.

– Yksikin terveydenhuollon työntekijä pyöräytti silmiään ja sanoi, että anteeksi – miten oli? Emil sanoo.

– Mutta asiallisesti meidät on kohdattu. Neuvolan terveydenhoitaja on ollut sensitiivinen ja oivaltanut, ettemme sukupuolita lapsiamme genitaalien perusteella, Olivia jatkaa.

EMME SUKUPUOLITA LAPSIAMME HEIDÄN PUOLESTAAN

Olivian ja Emilin kasvatusfilosofiaa on joidenkin ollut vaikea käsittää. Osa ihmisistä on loukkaantunut siitä, etteivät he halua kertoa kenellekään lasten syntymässä määriteltyä sukupuolta. Eivät edes vanhemmilleen.

– Kaikki eivät ole ymmärtäneet pointtia. He sanovat, että kyllä sä nyt mulle voit kertoa. Mutta miksi minun pitäisi kertoa lapseni genitaaleista? En näe korrektina levitellä, mitä heillä on haarovälissä. Se on lapsen yksityisasia, Emil sanoo.

Lue myös: Mitä lapsen saaminen nostaa pintaan?

Olivialle ja Emilille on tärkeää, että lapset kasvatetaan ilman ennakko-oletuksia. He eivät pidä tiettyjä värejä eri sukupuolille kuuluvina eivätkä oleta kenenkään sukupuolta ulkonäön perusteella.

– Meni jonkun aikaa, että läheisetkin oivalsivat tämän, Olivia sanoo.

Hän huomauttaa, ettei hän halua arvostella kenenkään kasvatusmallia: jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Vanhemmuus on herkkä asia.

– Mutta onhan se erikoista, jos loukkaantuu siitä, ettei saa tietää, minkälaiset sukuelimet lapsella on, Emil pohtii.

Toisaalta lapsenkasvatus ei ole heistä vain yksityisasia. Se vaikuttaa kaikkeen, myös siihen, miten yhteiskunnassa kohdellaan eri sukupuolia ja miten tasa-arvo toteutuu.

– Kyse ei ole siitä, ettei saisi olla tyttö tai poika, vaan siitä, kuka määrittää sukupuolen ja kenen puolesta, Olivia sanoo.

LAPSET OVAT AUTTANEET SURUN KESKELLÄ

Nyt vauva A:kin on herännyt. Hän hymyilee Emilin sylissä ja katselee kiinnostuneena Olivian suuntaan: nälkäkin jo olisi.

Rankan alun jälkeen on alkanut helpottaa. Nyt olisi ehkä taas energiaa hoitaa parisuhdetta ja käydä treffeillä. Yhden kerran he ovat olleet kahdestaan ulkona ilman lapsia.

Vuosi 2017 on ollut Emilin elämän tapahtumantäyteisin vuosi. Helmikuussa hänen äitinsä sai syöpädiagnoosin ja menehtyi kuusi viikkoa myöhemmin. Emilin silmäkulmiin nousee kyyneliä. Vauva A alkaa äännellä hiljaa.

– Yritätkö sä piristää kun näet, että iskä on surullinen? Emil kysyy.

Ennen kuolemaansa äiti ehti iloita raskaudesta ja tehdä vauvoille vilttejä.

Emil on käynyt läheisensä menettäneiden sururyhmässä.

– Muksut pitävät minut kiinni elämässä. Kun äiti kuoli, tiesin, että on kuitenkin jotain hyvää isoa, mitä odottaa.

Lue myös: 

Hyvä itsetuntemus, hyvä parisuhde

13 vinkkiä: näin saat liiton kestämään

Hyvä parisuhde – mitä siltä on lupa odottaa ja toivoa?

Näin vanhempien malli vaikuttaa parisuhteeseen

Julkaistu: 11.4.2018