"Lapsella oli heti paikka sydämessäni" - Miten käy bonusmummon, kun uusperhe eroaa?

"Lapsella oli heti paikka sydämessäni" - Miten käy bonusmummon, kun uusperhe eroaa?
Kun aikuinen lapsi eroaa, harva miettii isovanhemman surua. Lapsenlapsen menettäminen voi tuntua kuin pieneltä kuolemalta, vaikka lapsi ei olisi biologisesti sukua.

Neljätoista vuotta sitten Seijasta tuli mummo. Lapsenlapsi oli silloin kolmevuotias ja tuntui mummosta heti omalta.

Hieman aikaisemmin Seijan aikuinen poika oli alkanut seurustella uuden kumppanin kanssa. Nainen oli yhden lapsen äiti. Seijasta tuli siis tämän lapsen bonusmummo, samaan tyyliin kuin uusperheen toista aikuista kutsutaan usein puolisonsa biologisten lasten bonusäidiksi tai -isäksi.

Seija ajatteli olevansa alusta asti lapselle pelkkä mummo.

– Hänellä oli heti paikka sydämessäni niin kuin biologisellakin lapsenlapsella olisi ollut.

Pian ensitapaamisen jälkeen päätettiin, että kerran viikossa olisi mummopäivä, jolloin lapsi tulisi yöksi Seijan luo.

– Kesäisin olimme mökillä kahdestaan, ja kun hän oli kouluikäinen, teimme kahdestaan Tallinnan-reissuja.

Kun lapsi oli kymmenen, Seijan pojalle ja lapsen äidille tuli ero. Tässä perheessä asiat menivät hyvin: mummon ja lapsenlapsen tapaamiset jatkuivat.

Kaikki bonusisovanhemmat eivät ole yhtä onnellisessa tilanteessa.

Joskus bonusisovanhemman yhteydenpito bonuslapsenlapseen ei onnistu uusperheen aikuisten eron jälkeen. Erityisen kipeältä se voi tuntua, jos elämässä ole muita lapsenlapsia ja bonuslapsenlapsi eli oman aikuisen lapsen puolison lapsi mahdollistaa isovanhemmuuden.

– Jos suhde bonuslapsenlapseen on ollut läheinen ja lämmin, yhteyden katkeaminen voi olla isovanhemmalle kuin kuolema pienoiskoossa, sanoo Suomen Uusperheiden liiton toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo.

Luopumiseen liittyvä suru voi siis tuntua samalta kuin oikean kuoleman hetkellä, Heikinheimo kertoo. Muiden suhtautuminen surevaan on kuitenkin usein erilaista.

Mieli jää myös helposti askartelemaan erilaisten ”entä jos” -ajatusten kanssa: isovanhempi saattaa esimerkiksi miettiä, miten edistää tapaamisten mahdollisuutta. Sellainen on helposti kuormittavaa.

Toisinaan omaan lapseen saattaa alkaa kohdistua kielteisiä tunteita.

– Jos isovanhempi ei pysty käsittelemään tapaamisten päättymiseen liittyvää suruaan, voi olla, että mielessä syntyy jopa ärtymystä omaa lasta kohtaan.

Katkera ajatus voi olla, miksi tämä meni eroamaan ja siten riistämään itseltä mahdollisuuden isovanhemmuuteen, Heikinheimo kuvailee.

Mummo- tai vaaripuolen surua kasvattaa ymmärrettävästi se, jos juuri isovanhemmuus on tuonut elämään mielekästä sisältöä ja rakentanut omaa identiteettiä tärkeänä osana.

– On tätä päivää miettiä, miten bonusisovanhempana pystyy tapaamaan lasta mahdollisen eron jälkeen. Voi hyvin olla, että eron tullessa lapsi on ollut vaikka kymmenen vuotta tai ylikin isovanhemman elämässä. On iso juttu, jos yhteys on uhattuna.

Vinkki: Bonuslapsenlapsi ei voi toimia surussa lohduttajana. Muista tavata häntä juuri tämän itsensä vuoksi.

Jos aikuiselle lapselle ja tämän puolisolle tulee ero, miten kannattaisi toimia, jos bonuslapsenlapsen kanssa haluaisi pitää yhteyttä?

Erotilanteessa keskimmäinen sukupolvi on keskellä isoa ja kuormittavaa elämänmuutosta. Isovanhemman tehtävä ei ole ensimmäisenä rientää luettelemaan omia toiveitaan, Heikinheimo neuvoo.

– Kannattaa mieluummin antaa tilaa eronneiden surulle. Käytännössä se onnistuu esimerkiksi tarjoamalla heille konkreettista apua.

Isovanhempi voi vaikka tarjoutua olemaan lapsenvahtina sillä aikaa, kun eronnut pari hoitaa eroon liittyviä juoksevia asioita.

– Tai jos mahdollista, heille voi vaikka tarjota taloudellista apua esimerkiksi pariterapiakäyntiin. Ensimmäinen tehtävä on siis olla apuna erossa.

Heikinheimo muistuttaa, että tärkeää on myös pyrkiä pysymään puolueettomana. Toisinaan se voi olla vaikeaa, onhan eron osapuolena oma lapsi, jolle tietenkin toivoo vain parasta.

Puolueettomuus kuitenkin helpottaa myös bonuslapsenlasta ja voi edesauttaa suhteen vakiintumista eron jälkeisessä perhekuviossa.

– Jos vaikka uusperheen eronneet aikuiset riitelevät kovasti, bonusmummola saattaa olla lapselle rauhan paikka, jossa ei kiistellä.

Kun tilanne sallii, isovanhemman kannattaa kertoa eroa tekevälle parille suoraan, että haluaisi pitää yhteyttä bonuslapsenlapseen myös eron jälkeen. Toiveesta kannattaa kertoa sekä omalle lapselle että bonuslapsenlapsen vanhemmalle.

– Ei kannata jättää viestimättä asiasta omalle lapselleen. Jos niin tekee, tälle voi herätä kysymys, mitä muuta tietoa häneltä on eron aikoihin pimitetty, Heikinheimo sanoo.

Seija jutteli eron jälkeen bonuslapsenlapsensa äidin kanssa ja ehdotti, että mummon ja lapsen tapaamiset jatkuisivat entiseen tapaan erosta huolimatta.

– Hänelle se sopi. Kysyin mielipidettä asiaan myös pojaltani, eikä hänelläkään ollut mitään sitä vastaan.

Poikansa kantaa Seija on varmistellut silloin tällöin myöhemminkin – jotta mielipahaa tai väärinkäsityksiä ei syntyisi. Nykyään lapsenlapsi on teini-ikäinen, ja tapaamisia on selvästi harvemmin kuin ennen.

– Pidämme kuitenkin jatkuvasti yhteyttä sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi lähettelemme toisillemme valokuvia. Uskon, että tapaamisetkin pian taas jatkuvat, ja meistä tulee jälleen ystävät. Omallakin lapsella oli murrosiässä vaihe, jolloin hän ei mahtunut äidin kanssa edes samaan liikennevälineeseen.

Tapaamisiin lapsenlapsen kanssa voi tulla esimerkiksi lapsen ikävaiheesta juontuvia taukoja, se on tavallista. Niitä tulisi todennäköisesti myös biologiselle isovanhemmalle ja hänen lapsenlapselleen.

– Tämän päivän isovanhemmat osaavat usein käyttää WhatsAppia ja Skypeä. Yhteydenpitoa on jo vaikka teksti­viesti silloin tällöin, vahvistaa Kirsi Heikinheimo.

Vinkki: Suomen uus­perheiden liiton neuvontapuhelin ja Väestöliiton iso­vanhempien puhelinpalvelu tarjoavat jutteluapua.

Jos bonuslapsenlapsi harrastaa urheilua, treeneissä tai peleissä voi käydä kannustamassa. Teini-ikäisen kohdalla suhteen ylläpitäminen on usein helpompaa siinä mielessä, että yhteyttä voi pitää suoraan lapseen, Heikinheimo sanoo.

Taaperon ja pienen koululaisenkin kohdalla tarvitaan enemmän aikuisten välistä sumplimista ja sopimista. Jos lapsen vanhempi, eli isovanhemman entinen vävy tai miniä, ei suhtaudu yhteydenpitoon myönteisesti, hankaluuksia tulee helposti.

– Lapsen turvallisten aikuisten verkosto on aika lailla vanhemman varassa. Joskus voi tosin käydä niin, että biologinen vanhempi ensin kieltää yhteydenpidon mutta tulee myöhemmin toisiin ajatuksiin, Heikinheimo lohduttaa.

Käytännössä yhteydenpito ei kannata silloin, jos lapsen vanhempi suhtautuu ajatukseen avoimen torjuvasti – ei, vaikka bonuslapsi olisi teini, joka pystyy pitämään bonusisovanhempaan yhteyttä itsenäisesti.

– Jos lapsen täytyy tehdä se salassa, tilanne ei ole hänelle hyväksi, koska salailu on aina kuormittavaa.

Seijan tilanteessa kaikki halusivat edetä lapsen ehdoilla.

– Kaikki lähtee lapsen vanhemmista ja siitä, miten he antavat bonusisovanhemmalle tilaa. Ajattelimme, että tämä on lapsen ainut lapsuus, ja hänelle on hyväksi, jos tuttuja ihmisiä pysyy elämässä mukana erosta huolimatta.

Seijan nimi on muutettu.

Kolme faktaa lapsen tapaamisoikeuksista

1. Tärkein suhde on vanhempiin

Laissa puhutaan lähinnä lapsen ja vanhemman suhteen turvaamisesta. Bonusisovanhemmalla ei ole virallista oikeutta vaatia tapaamisten jat­kumista perhetilanteen muuttumisen jälkeen. Sama tilanne on lapsen biologisilla isovanhemmilla.

2. Uusi laki toi muutoksen

Uudessa, viime vuonna voimaan tulleessa tapaamis- ja huoltolaissa tosin sanotaan, että lapsen oikeus tavata vanhempiensa lisäksi jotakuta toista itselleen erityisen läheistä henkilöä voidaan sekin vahvistaa. Tähän henkilöön lapsella tulee olla vakiintunut, vanhemman ja lapsen välisen suhteen veroinen suhde.

3. Kyse on lapsen oikeudesta

YK:n lasten oikeuksien sopimus puolestaan määrittelee, että lapsella on oikeus sukulaissuhteisiinsa.

Mielitreeni: Pysy erotilanteessa tyynenä

Bonusisovanhemman tehtävä on pitää pää kylmänä. Rastita, mitkä kohdat ovat sinulle vaikeita, niin osaat hakea apua hankaliin tilanteisiin.

1. Vaikka ero koskee omaa lastasi, älä lähde eronneen parin riitoihin mukaan. Voit ajatella, että olet tiettyjen ihmisten sijaan hyvien perhesuhteiden puolella.

Vaikea:

Helppo:

2. Keksi mahdollisimman monta keinoa olla konkreettiseksi avuksi eronneelle parille ja toteuta niistä ainakin kaksi.

Vaikea

Helppo

Mitkä keinot voisit toteuttaa ja milloin?

3. Mieti kolme tapaa pitää yhteyttä bonuslapsenlapseen.

Vaikea

Helppo

1.

2.

3.

4. Sovi ex-pariskunnan kanssa käytännön asioista: Missä bonusisovanhempi tapaa lapsenlasta? Miten yhteyttä pidetään ja kuinka usein? Mitä tapaamisissa saa tehdä ja syödä?

Vaikea

Helppo

Omat toiveesi yhteydenpidon suhteen:

5. Hae tarvittaessa ammattiapua eron aiheuttamien tunteiden käsittelyyn.

Vaikea

Helppo

Mistä ja milloin aiot hakea apua:

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 6/2020.

Julkaistu: 11.8.2020
Kommentoi »