Kauneus & Terveys

"Laihdutin yli 30 kiloa ja nyt aion juosta maratonin"

Marina Palmroos painoi 101 kiloa ja oli allapäin. Painonpudotus palautti ilon, energian ja juoksuharrastuksen.
Kuvat Marina Palmroosin kotialbumi

“Yhtenä päivänä ­työkaverini ­sanoi: ’Kuule, Marina. Nyt aloitat Cambridge-­dieetin.’ Hän laihdutti ­ohjelman avulla ja oli siihen tyyty­väinen. 

Olin juuri kuullut, etten ollut tarpeeksi ­lihava lihavuusleikkaukseen. Painoin 101 kiloa, ja painoindeksini oli 36. Sen olisi pitänyt olla yli 40. Surin asiaa. Olin pitänyt laihdutus­leikkausta ratkaisuna tilanteeseeni. Minulla oli tyypin 2 diabetes ja jatkuvia vatsakipuja. Olin ­joutunut niiden takia sairaalaankin. Myös selkäni ja olka­pääni kipuilivat. 

Aina kun kävin ­lääkärissä, minun käskettiin laihduttaa. Kukaan ei silti tarjonnut apua. Tiesin, että jotakin on tehtävä. Siksi yritin päästä leikkaukseen. Olin kokeillut pussi­kuuria, mutta tulokset olivat huonoja. "

“Olin unohtanut itseni”

"Olin hirveän väsynyt, enkä jaksanut oikein ­mitään. En ollut vuosiin ajatellut itseäni. Minulla oli ollut epäonnea parisuhteissa. Luovutin helposti, sillä ylipaino masensi, enkä arvostanut itseäni. Elin lapsiani varten.

Marina painoi 101 kiloa ennen painonpudotusta.

Vaatekokoni oli 46, ja töissä rautakaupassa jouduin käyttämään miesten työ­housuja. Kun näin vaatekaupan ikkunassa ­kauniita vaatteita, kävelin ohi. Tiesin, ettei niissä olisi kokoani tai vaikka olisi, en näyttäisi ­hyvältä. En tahtonut käydä juuri missään, sillä tuntui, ettei voinut sen näköisenä.“

”Aluksi oli koko ajan nälkä"

"Aloitin Cambridge-­dieetin työkaverini patistamana marraskuussa. Ensimmäiset viikot ­olivat rankkoja. Sain syödä päivässä vain kolme aterian­korviketta. Koko ajan oli nälkä. En silti luovuttanut. Kuukaudessa olin laihtunut kymmenen kiloa. Vaatteeni alkoivat ­tuntua väljiltä. Se motivoi.

Kun poikani tulivat jouluna syömään, ­teki mieli herkutella. Söin silti salaattia. Joulun jälkeen jaksoin lähteä ensimmäiselle kävelylle. Sen jälkeen lenkkeilin joka ­päivä kolme kilometriä.

Kuukauden päästä taitoin matkan sekä aamulla että illalla. Välillä kävelin kymmenen kilometriä. En joutunut luopumaan kävelyn takia mistään. Vaihdoin vain istumisen ja ylensyönnin liikkumiseen. Maaliskuuhun mennessä olin laihtunut 20 kiloa. 

Pian pystyin juoksemaan. Olin rakastanut sitä parikymppisenä. Mutta se jäi, kun jouduin selkäleikkaukseen, isäni kuoli ja erosin miehestäni. Siitä alkoi lihominenkin.

​Aloin juosta kolmen kilometrin lenkkejä. Viikon kuluttua juoksin kympin. Yhtenä iltana ajattelin, että jos juoksen puru­radan pätkän ­viisi kertaa, matka on jo 15 ­kilometriä. Juoksin sen. Sitten laskin, että seitsemän kierrosta tekee 21 kilo­metriä. Se on puolimaraton. Juoksin sen ja päätin osallistua maratonille!“

”Tavallista ruokaa"

"Kun olin käynyt dieettiini kuuluvat kuusi ­tasoa läpi, siirryin tavalliseen ruokaan. 

Aamu­palaani kuuluu kaksi kananmunaa ja kahvia. ­Lounaalla syön salaattia, jossa on kanaa tai ­lihaa. Töiden jälkeen teen omeletin tai salaatin ja syön hedelmiä. Illalla nautin vielä dieettiin kuuluvan makean patukan. Juhlissa valitsen sen, missä on vähiten kaloreita. 

Sokeriarvoni alkoivat laskea heti dieetin alussa. Kun olin laihtunut 20 kiloa, menin lääkäriin, sillä minulla oli niin outo olo. Hän mittasi arvoni ja lopetti diabeteslääkitykseni. En ole repsahtanut kertaakaan, ­eikä minulla ole enää mitään vaikeuksia pysyä ruokavaliossani. Jos laihduttamisessa haluaa onnistua, on pakko olla kova. Ei saa antaa periksi.“

”Tunnen valtavaa riemua"

"Minulla on niin kevyt ja energinen olo, että voisin lentää! Tunnen valtavaa riemua.

Kun olin lihava, ostin välillä liian pieniä farkkuja. Ajattelin, että mahdun niihin vielä joskus. Nyt ne ovat liian isoja!

Peilistä näen vielä entisen itseni. Tiedän, ­että olen laihtunut valtavasti, mutta mieleni ei vielä ymmärrä, etten ole enää lihava.

Vaatekokoni on 36 ja rasvaprosenttini on ­pudonnut yli 50:stä 30:een. Viskeraalisen eli sisäelinrasvan määrä oli ennen 12. Nyt se on 7.

Marina alkoi juosta lyhyitä lenkkejä, kun oli pudottanut painoaan 81 kiloon.

Särkyni ja vatsa­kipuni ovat kadonneet. Ihoni on pysynyt hyvin mukana eikä roiku pahasti. Se johtuu varmasti siitä, että liikun niin paljon. Juoksen nykyisin joka toinen päivä 10–20 kilo­metriä. Kun liikkuu tarpeeksi, kiinteytyy samalla. Käyn myös kerran viikossa kunto­salilla.“

”Miehet ovat kannustaneet.“  

”Ystävät ja tutut ovat sanoneet, ettei minua tunnista samaksi ihmiseksi. Olen muuttunut niin paljon fyysisesti ja henkisesti.

Ennen olin alamaissa, nyt olen iloinen ja energinen.

Miehet ovat olleet hyvin kannustavia, ja pieni tyttäreni sanoi, että olen pian yhtä pikkuinen kuin hän. Jotkut naiset ovat sen sijaan epäilleet muutokseni pysyvyyttä ja ennustaneet, että kilot tulevat tuplaten takaisin.

Minun mielestäni se on itsestä kiinni. Pitää päättää, haluaako olla pullukka ja palata vanhaan vai jatkaako terveellistä elämää.

Minä haluan katsoa elämässä eteenpäin, enkä aio lihoa.” 

Marinan vinkit laihduttajalle:

1. Hae apua laihdutukseen. ­Noudatin itse Cambridge-ohjelmaa ja seurasin sitä kaikki kuusi tasoa. Ohjelmaa ei saa lopettaa kesken, silloin kilot tulevat varmasti takaisin. Dieetin aikana oppii, mitä voi syödä ja miten pysyy itselleen hyvässä painossa.

2. Älä luovuta. Onnistuminen vaatii kovuutta. Periksi ei saa antaa.

3. Liiku edes hieman. Kävele vaikka 20 minuuttia päivässä. Se riittää hyvin. Älä jää kotiin istumaan.

4. Mieti tavoitteet oikein. ­Tavoittele laihtumisella muutakin kuin tiettyä vaa’an numeroa. Inhosin itseäni lihavana koko ajan. Nyt arvostan itseäni, ja koko elämäni on muuttunut. Olen ­löytänyt elämisen riemun. 

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä vuonna 2017.

Julkaistu: 2.1.2020
Kommentoi »