On sanottu, että ihmissuhteet ovat maailman vaikein asia. Se on kahden erilaisen persoonan yhteensovittamista. Toinen ihminen vetää meitä puoleensa usein selittämättömällä tavalla. Rakastumme ja myöhemmin – jos hyvin käy, tunne muuttuu rakkaudeksi. Kuten moni tietää, rakkauden tie voi olla kivinen ja ajan saatossa etäännyttää meidät toisistamme.
Paripsykoterapeutti Kirsti Arkelle rakkauden ja läheisyyden teema on tullut tutuksi työn puolesta. Hänen mukaansa läheisyyden loppuminen on asia, joka tuo useat pariskunnat hänen vastaanotolleen.
Fyysisen kosketuksen tarve on meille luontainen. Tutkimusten mukaan kosketus rauhoittaa, sillä mielihyvähormonitasot nousevat ja stressihormonitasot laskevat. Arken mukaan läheisyys juontaa juurensa kaukaa.
– Elämän alussa on vain äiti ja lapsi. Siinä ei ole kokemusta erillisyydestä, vaan silloin olemme yhtä ja samaa. Ja ihminen yrittää löytää tämän yhteyden koko elämänsä ajan. Läheisyys on pyrkimystä yhteyteen.
Pelottava läheisyys
– Minua ärsyttää välillä se, että puhumme niin paljon seksistä ja niin vähän rakkaudesta.
Hänen mukaansa seksistä on helpompi puhua – se on jotain konkreettista, jonka pystyy sanoittamaan. Seksistä on paljon tutkimuksia, toisin kuin rakkaudesta. Rakkaus on pelottava asia monille, Arke huomauttaa.
Jos ihminen ei kykene läheisyyteen, hän voi paeta sitä. Läheisyys saattaa nostaa esille asioita, jotka ovat yhteydessä omaan haavoittuvaisuuteen. Silloin saatamme pyrkiä pois läheisyydestä.
Taustalla on Arken mukaan pelko. Meillä kaikilla on omat itsesäätelykeinomme, jotka saattavat saada jonkun suojaamaan itseään välttämällä läheisyyttä.
– Tarvitsemme toisiamme. Jos ajattelee, että ei tarvitse ketään, niin se on mielestäni puolustusmekanismi, jolla ihminen suojautuu omalta haavoittuvaisuudelta.
Oma tahto, tarpeet ja toiveet
Arke haluaa ottaa kantaa myös termiin läheisriippuvuus. Hänen mielestään se on ymmärretty väärin. Läheisyydessä on kyse ihmisen haavoittuvaisuudesta.
– Kenestä muusta me olisimme riippuvaisia kuin läheisistämme? Totta kai me olemme ja meidän kuuluukin olla. Sen hyväksyminen, että tarvitsemme toisiamme ja olemme haavoittuvaisia, on kaiken A ja O.
Kun olemme rakastuneita, ajattelemme, että voimme olla ikuisesti yhtä – yksi ja sama kahdessa eri ruumiissa. Ihmisyyteen ja parisuhteeseen kuuluu myös erillisyys. Se on Arken mukaan hyvän parisuhteen edellytys.
– Sen hyväksyminen vaatii työtä. On hyvä oppia kunnioittamaan toisen itsenäisyyttä ja sitä, että kummallakin on oma tahto, tarpeet ja toiveet.
Sosiaalinen media vääristää todellisuutta
Läheisyyden ei tarvitse olla sellaista, mitä näkyy Instagram-kuvissa. Arken mielestä Instagram on kulissi, joka synnyttää mielikuvia, joihin me uskomme.
– Heillä on tällaista, miksi meillä ei ole? Miksi sinä et koskaan suutele minua? Joka päivä Instagramissa saa suudelman ja rakkaudentunnustuksen, jos saa monta tykkäystä kuvalleen.
Paripsykoterapeutti kannustaa ihmisiä tulemaan pois ruutujen takaa. Aito kommunikointi ei ole pelkästään WhatsApp-keskusteluissa vaihdettuja sanoja. Aito kommunikointi on sitä, että tulee nähdyksi ja on toiselle totta.
Arke korostaa, että hänen ajatuksensa eivät ole kovin muodikkaita ajassa, jossa elämme. Hänen mielestään on kuitenkin mukava olla vanhanaikainen ja ajatella asioita siltä pohjalta.
Vanhemmuus saattaa ajaa erilleen
Arken mukaan on vääjäämätöntä, että menetämme ”paratiisillisen yhteyden kokemuksen” äitiimme jossain vaiheessa elämäämme.
Niin saattaa käydä myös pariskunnan väliselle läheisyydelle. Arke näkee syyksi elämässä vaikuttavat ”vastavoimat” eli parisuhteen väliin tulevat asiat, jotka etäännyttävät. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee vanhemmuuden.
– Sen lisäksi, että me olemme isä ja äiti, me olemme myös mies ja nainen. Tai sukupuoleen katsomatta äiti ja äiti tai isä ja isä. Olemme myös fyysisiä ihmisiä, emme vain taloon tulleen lapsen vanhempia.
10 minuuttia läheisyyttä päivässä riittää.
– Se on valtavan iso muutos. Jos läheisyydelle ei anneta aikaa, niin sille ei ole aikaa.
Mitä tehdä, jos läheisyys loppuu?
Yhteys toiseen ihmiseen ei säily, ellei sen eteen näe vaivaa. Sen ylläpitämiseksi ei tarvita kalliita lomamatkoja, vaan aikaa ja tilaa. Riittää, että läheisyyttä on edes kerran päivässä.
– Siteeraan erästä parisuhdeterapeuttia, joka on sanonut, että: ”Suhde pysyy koossa, jos 360 päivänä vuodessa antaa läheisyydelle aikaa 10 minuuttia. Se riittää.”
Hän muistelee myös erästä luentoa, jolla vierailevana luennoijana oli Mary Morgan -niminen brittiläinen pariterapeuttikouluttaja. Yleisöstä joku kysyi Morganilta: ”Mitä tehdä, jos läheisyys loppuu suhteesta?” Morganilla ei Arken mukaan ole tapana antaa tehtäviä asiakkaille, mutta tällä kertaa hän kuitenkin antoi kuulijalle yhden esimerkkitehtävän läheisyyden elvyttämiseksi:
– Menkää kotiin, ja kun lapset nukkuvat – jos niitä on, asettukaa vuoteeseen ja olkaa ihan hiljaa vierekkäin ja katselkaa toisianne kaikessa rauhassa. Mutta älkää sanoko mitään, katselkaa vain toisianne. Se oli se tehtävä. Kun kerroin tämän omalle miehelleni, hän vastasi: ”Voi kauheeta”, Arke naurahtaa.
Pariskunnat, jotka ovat kadottaneet yhteyden ja hakevat apua parisuhdeterapiasta, löytävät Arken mukaan läheisyyden uudelleen.
– Ihmiset luulevat, että toivoa ei ole, mutta aika merkittävää on se, onko halua toivoon.
– Jos tulee pariterapiaan hakemaan tehtävää kadonneeseen läheisyyteen, niin sitä ei ratkaista millään palapelillä. Se voi olla joskus prosessi, joka on vaivalloinen ja kivulias. Se vaatii paljon rohkeutta.
Lähde: Kirsti Arken haastattelu 29.6.2017
