Läheisriippuvainen ei usein tunnista itse tilannetta, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg: ”Apua haetaan vasta, kun tulee kriisi”

Läheisriippuvuus-termi keksittiin alun perin vuosikymmeniä sitten sosiaalipsykologisen alkoholismitutkimuksen yhteydessä. Termillä viitataan kahteen ihmiseen, jotka elävät toisiinsa niin vahvasti kietoutuneina, että molempien elämä saa syvemmän merkityksen toisen toiminnan kautta.

Alkoholismin yhteydessä läheisriippuvuus tarkoittaa, että alkoholisti tarvitsee toista pärjätäkseen, koska toinen kannattelee ja huolehtii hänestä. Huolehtija taas kokee itsensä merkitykselliseksi tehdessään niin. Toisaalta hän motkottaa usein ja samalla mahdollistaa juomista.

– Läheisriippuvuus ei siis ole diagnoosi, vaan puhtaasti kuvaileva ilmiö. Yleensä se liitetään parisuhteeseen, mutta periaatteessa kyse voisi olla myös lapsen ja vanhemman suhteesta. Esimerkiksi käy kotona asuva ­aikuinen lapsi, joka ei oikein näytä pärjäävän itsekseen. Vanhempi voi mahdollistaa tilanteen, mutta samalla päivittelee asiaa, sanoo psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg HYKS Psykiatriasta.

Läheisriippuvuusilmiön taustalla voi olla lukemattomia syitä. Usein kyse on pohjimmiltaan siitä, että ihmiselle on kehittynyt jo varhain lapsuudessa käsitys, että hän ei ole riittävä ja oma arvo tulisi jotenkin lunastaa.

– Läheisriippuvuus kehittyy, kun ihmiselle jää epäselväksi, kuka minä olen ja mitä haluan. Ihminen ei tunne olevansa hyvä sellaisena kuin on. Silloin hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemista voi alkaa etsiä tietynlaisen toiminnan ja pakonomaisen suhteessa olon kautta.

Vaikka läheisriippuvaisen sisin on hauras ja epävarma, se ei tarkoita, ­että hän olisi heikko. Päinvastoin: hän voi olla pinnallisesti vahvanoloinen ja kontrolloida kumppaniaan.

– Läheisriippuvainen voi olla ulospäinsuuntautunut, sosiaalisesti määrätietoinen ja epäsovinnainenkin. Silloin hän ottaa riippuvuussuhteessa johtavan roolin – ilman häntä toinen ei selviä, Stenberg kuvailee.

Jos taas ihminen on sisäänpäin suuntautunut, sovinnollinen eikä ­kovin aloitteellinen, läheisriippuvuus liittyy usein vahvempaan henkilöön, jota ilman hän itse ei selviä.

– Persoonallisuuden piirteet vaikuttavat, mutta läheisriippuvuus itsessään ei ole persoonallisuuden piirre.

Jan-Henry Stenberg vertaa läheisriippuvuussuhteessa eläviä kahteen lapseen. Toinen saa hetkittäin vahvan tunteen, kun hän muuttuu toiselle vanhemmaksi, huolehtii ja motkottaa. Toinen pysyy lapsena koko ajan.

– Motkottaja ei kuitenkaan lähde kävelemään, koska suhteessa on ­jotain, joka tuo sisäisen vahvuuden ja merkityksen hänen elämäänsä. Ulkopuolisten on hankala nähdä saati ymmärtää kahdenkeskisten suhteiden riippuvuuspelejä.

Stenberg arvelee läheisriippuvuuden olevan verrattain tavallista. Tutkittua tietoa sen yleisyydestä ei ole. Ilmiö koskettaa yhtä lailla kumpaakin sukupuolta.

– Tilastollisesti miehet ovat käyt­täneet alkoholia enemmän ja naiset kannatelleet heitä, mutta läheisriip­puvuus on aina kahden kauppa. Sitä esiintyy myös suhteissa, joihin ei kuulu alkoholia.

Läheisriippuvuus kaventaa muuta elämää, mutta ihminen itse voi kokea arkensa normaaliksi. Hän ei useinkaan oivalla olevansa läheisriippuvainen ­eikä siksi koe tarvitsevansa apua.

– Apua haetaan usein vasta, kun ­tulee jokin kriisi, joka saa läheisriip­puvuussuhteen tasapainon järkkymään. Tähän voi johtaa vaikkapa se, että toinen alkaa pettää toista. Silloin kylkiäisenä voi kirkastua, että on esimerkiksi hyysännyt alkoholistia 15 vuotta. Kun kuvio särkyy, tajuaa sen olleen järjetön.

Henkinen kasvu on avainasia läheisriippuvuudesta irrottautumisessa. Näin voi tapahtua spontaanisti kriisin seurauksena tai ihmisen voimaan­tuessa jostain.

– Myös psykoterapia voi auttaa ja toimia henkisen kasvun katalyyttina, Stenberg sanoo.

Suhde voi jatkua, jos molemmat osapuolet ovat valmiita kasvamaan. Jatkaminen on mahdollista silloinkin, kun toinen kasvaa huomattavasti ja antaa aiemmalle kuviolle vähemmän merkitystä.

– Tosin tämä vaatii, että toinen osapuoli sopeutuu uuteen tilanteeseen.

Mielenterveysongelmat eivät liity suoraan läheisriippuvuuteen. Ole­tettavasti voimakkaasti läheisriippu­vai­silla on kuitenkin tavallista enemmän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

– Läheisriippuvuudesta voi joskus seurata vakavampaakin haittaa, jos se syvenee liikaa ja saa synkempiä ja ­pakonomaisempia sävyjä. On mahdollista, että toinen alkaa kontrolloida ja jopa tiedostamattaan sabotoida toisen paranemista ja henkistä kasvua, kuten esimerkiksi raitistumista, Jan-Henry Stenberg sanoo.