Jotkut yhteisvaikutukset ovat toivottuja, mutta toiset estävät lääkkeiden yhtäaikaisen käytön kokonaan. On myös yhteisvaikutuksia, jotka eivät estä lääkkeen käyttöä, kun ne huomioidaan lääkkeiden käytön aikana esimerkiksi lääkkeiden oton ajoituksessa.
Koska useat yhteisvaikutukset ovat lääkehoidon onnistumisen kannalta haitallisia, pyritään lääkehoidossa minimoimaan yhteisvaikutusten riskejä esimerkiksi vähentämällä käytettävien lääkkeiden määrää.
Myös ilman reseptiä myytävät itsehoitovalmisteet, rohdosvalmisteet tai luontaistuotteet voivat aiheuttaa yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Siksi uuden lääkkeen sopivuus on aina syytä tarkistaa pakkausselosteesta, apteekista tai lääkäriltä. Kannattaa myös itse olla aktiivinen ja kertoa käyttämistään lääkkeistä ja muista valmisteista lääkärille ja apteekin henkilökunnalle.
Eri lääkkeet samanaikaisesti
Käytettäessä kahta tai useampaa eri lääkettä yhtä aikaa on mahdollista, että niillä on yhteisvaikutuksia keskenään, joko hyödyllisiä tai haitallisia. Hyödyllistä yhteisvaikutusta voidaan käyttää hyväksi joidenkin sairauksien hoidossa. Tällöin kahden lääkkeen yhtäaikainen käyttö parantaa hoitotulosta. Esimerkiksi kohonnutta verenpainetta hoidetaan usein useamman lääkkeen yhdistelmällä. Usein yhteisvaikutukset ovat kuitenkin haitallisia.
Lääkkeet voivat joko estää tai voimistaa toisen lääkkeen vaikutusta. Jotkut antibioottikuurit saattavat heikentää ehkäisytablettien tehoa nopeuttamalla hormonin hajoamista elimistössä. Tällöin antibioottikuurin aikana on lisänä käytettävä muuta ehkäisyä.
Verenohennuslääke Marevan (varfariini) on ehkä tyypillisin lääke-lääke-yhteisvaikutuksia aiheuttava lääke. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden (esim. Burana, Ketorin, Aspirin) ja Marevan-lääkkeen yhteiskäyttö voimistaa Marevanin vaikutusta, jolloin veren hyytyminen hidastuu ja verenvuototaipumus lisääntyy. Marevan-potilaan täytyy käyttää kivun hoitoon muita kuin tulehduskipulääkkeitä, itsehoidossa parasetamolia (esim. Panadol, Para-Tabs).
Lääkkeiden yhteisvaikutus voi olla seuraus myös elimistössä lääkkeen vaikutuksesta tapahtuvista muutoksista. Esimerkiksi närästyslääkkeet muuttavat mahan happamuutta, millä voi olla vaikutuksia muiden lääkkeiden imeytymiseen. Närästyslääkkeitä ei tule käyttää esimerkiksi eräiden sienilääkkeiden (esim. Nizoral, Sporanox) kanssa yhtäaikaisesti, koska sienilääkkeiden imeytyvyys vähenee. Pitämällä riittävä tauko, kaksi tuntia ennen ja jälkeen tabletin oton, vatsalääkkeen ja sienilääkkeen annosteluiden välillä taataan sienilääkkeen imeytyminen.
Joskus lääkkeiden yhteisvaikutukset johtavat yllättäviin seurauksiin, joista osa voi olla myös vakavia. Yhteisvaikutukset eivät välttämättä ole pääteltävissä lääkkeiden vaikutuksista tai vaivoista, joita niillä hoidetaan. Esimerkiksi suolen liikkeitä voimistava lääke sisapridi voi aiheuttaa joidenkin sienitulehduksiin käytettävien lääkkeiden (esim. Sporanox) kanssa sydämen rytmihäiriöitä.
Lisäksi on hyvä muistaa, että lääkehiili, jota käytetään muun muassa ripulin ja ilmavaivojen hoitoon, estää muiden suunkautta otettavien lääkkeiden imeytymistä. Lääkehiiltä käytetäänkin myrkytysten hoitoon.
Sama lääke samanaikaisesti
Yliannostuksen, haittavaikutusten ja lääkemyrkytyksen mahdollisuus kasvaa, jos käyttää samaa lääkeainetta useana eri valmisteena. Tällöin puhutaan päällekkäislääkityksestä. Erityisesti lääkevaihdon myötä riski käyttää samaa lääkeainetta samanaikaisesti on kasvanut. Jos lääkepakkaus vaihdetaan apteekissa, kannattaa olla tarkkana, että ei käytä samaa lääkettä sekä vanhanmallisesta pakkauksesta että uudesta pakkauksesta.
Reseptilääkkeissä ja itsehoitolääkkeissä käytetään monia samoja lääkeaineita, reseptillä lääkettä saa isomman pakkauksen ja siitä tulee tavallisesti kelakorvausta. Esimerkiksi särkylääkkeiden kohdalla kannattaa olla tarkkana, että ei käytä sama lääkeainetta sisältävää valmistetta sekä reseptilääkkeenä, että itsehoitovalmisteena.
Lisäksi reseptilääkkeinä on saatavana erilaisia yhdistelmävalmisteita, joissa on yleensä kaksi vaikuttavaa ainetta. Näidenkin valmisteiden kohdalla pitää olla tarkkana, että ei käytä toista samaa lääkeainetta sisältävää valmistetta yhtäaikaisesti.
Lähteet: Apteekkariliitto, Lääkekasvatus.fi
