Terve.fi

Lääkemyrkytysten riskit ja ehkäisy

Lääkemyrkytysten riskit ja ehkäisy

Lääkemyrkytys voi ilmaantua nopeasti tai vähitellen. Se voi myös olla tahallinen tai vahinko. Lue lisää lääkemyrkytyksestä.
Teksti Toimitus
Mainos

MYRKYTYSTIETOKESKUKSEN PUHELINNUMERO:

09 – 471 977 tai

09 – 4711 (vaihde)

Myrkytysriski

Normaaliannoksina lääkkeet vaikuttavat elintoimintoihin tarkoituksenmukaisesti ja hallitusti. Liian suurina annoksina ne sen sijaan voivat haitata herkkiä elintoimintoja ja aiheuttaa elinvaurioita. Lääkkeet vaikuttavat tällöin myrkkyjen tavoin. Sellaisetkin lääkkeet, joita voi ostaa apteekista ilman reseptiä, voivat olla vaarallisia, jos niitä otetaan liian suurina annoksina.

Lääkemyrkytys voi ilmaantua nopeasti tai vähitellen. Se voi myös olla tahallinen tai vahinko. Äkillisessä myrkytyksessä lääke on otettu suurena kerta-annoksena tai lyhyen ajan kuluessa, hitaasti kehittyvässä myrkytyksessä kyse on pitkään jatkuneesta liika-annostelusta. Itsemurhayritys on ääritapaus tahallisesti aiheutetusta lääkemyrkytyksestä.

Myrkytyksille altteimpia ovat pikkulapset, huonomuistiset vanhukset, äkilliseen henkiseen tai sosiaaliseen kriisiin joutuneet henkilöt sekä masennuspotilaat. Ympäristöä tutkiessaan lapset pistävät usein suuhunsa kaiken löytämänsä, myös lääkkeet, jos niitä on ulottuvilla. Lapset voivat luulla lääkkeitä makeisiksi ja osoittavat huomattavaa kekseliäisyyttä päästäkseen niihin käsiksi. Pöytälaatikoissa, taskuissa tai käsilaukuissa lääkkeet eivät ole lapsilta turvassa. Erityinen vaara vaanii lasten vieraillessa kodissa, jossa joku käyttää lääkkeitä säännöllisesti ja jossa ei ole osattu varautua uteliaiden lasten varalta. Myös nuoriso saattaa kokeilla periaatteessa minkä tahansa lääkkeiden vaikutuksia itseensä seikkailu- tai päihtymystarkoituksessa.

Tahaton lääkemyrkytys voi syntyä myös siten, että lääkkeen käyttöohje on kuultu tai ymmärretty väärin, lääkkeet otetaan erehdyksessä väärästä purkista, unohdetaan, että päivän lääkeannos on jo otettu ja otetaan se uudestaan jne.

Virheellisen annostelun kestosta ja lääkkeen ominaisuuksista riippuu, aiheutuuko liika-annostelusta myrkytysoireita vai ei. Alkoholin ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden (unilääkkeet, psyykenlääkkeet, epilepsialääkkeet, antihistamiinit, eräät kipulääkkeet) samanaikainen käyttö voi aiheuttaa myrkytyksen silloinkin, kun käytetyt annokset eri aikaan otettuina eivät aiheuttaisi hälyttäviä oireita.

Myrkytyksen ehkäisy

1. Lääkkeet tulisi aina säilyttää lasten ulottumattomissa, mieluiten lukitussa lääkekaapissa. Myös vitamiinit, rautalääkkeet ja fluoritabletit ovat lääkkeitä.

2. Itsemurhavaarassa olevan saatavilla tulisi pitää mahdollisimman pieniä lääkemääriä.

3. Vanhusten ja huonomuististen henkilöiden lääkkeiden annosteluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Onnistumista helpottaa säännöllisesti otettavien lääkkeiden luettelo, vanhojen reseptien ja tarpeettomiksi käyneiden lääkkeiden hävittäminen sekä se, että lääkkeiden ottamista valvovat läheiset tai kotisairaanhoitohenkilökunta. Myös lääkeannostelurasia eli dosetti on osoittautunut hyödylliseksi, koska siihen voidaan varata kunkin päivän lääkeannos erikseen.

4. Kukin lääke on säilytettävä alkuperäisessä pakkauksessaan, kunnes se joko nautitaan tai siirretään lääkeannostelurasiaan määräaikana otettavaksi.

5. Itsemurhayrityksen jälkihoito on tärkeää. Pitkäaikainen sairaalahoito ei läheskään aina ole hyödyksi, mutta joskus psykiatrinen sairaalahoito on välttämätöntä. Potilaan läheisten merkitys on keskeinen. Tilanteen mukaan arvokasta apua voi saada sairaalan sosiaalityöntekijältä, omalta lääkäriltä, mielenterveystoimistosta tai A-klinikasta. Ongelmatilanteissa saa apua myös ns. auttavista puhelinnumeroista, kuten Suomen Mielenterveysseuran SOS-palvelusta. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on  0203 445 566 ja se päivystää ma 9 – 22, ti – pe 9 – 06, la 15 – 06 ja su 15 – 22. Puhelinluettelojen alkusivuilta löytää monia muita, elämän erilaisissa ongelmatilanteissa kuuntelevia ja auttavia puhelinpalvelunumeroita.

Lähteet ja lisätietoja

» Myrkytystietokeskus

» Lääketietokeskus

Julkaistu: 26.4.2007