Kukkia, led-kynttilöitä ja enkelikoristeita. Jo kerrostalon portaikko kertoo, että töölöläinen joogakoulu ei ole ihan tavallinen liikuntatila.
Shanti on perustajansa Kylli Kukkin näköinen: hempeä, värikäs ja lämmin, kuin enkelien suojeluksessa.
Koulun nimi tarkoittaa suomeksi rauhaa. Tunnelma on levollinen myös keittiön pöydän ääressä, jossa Elmariksi esittäytyvä mies tarjoilee teetä, raikasta vettä, keksejä ja taateleita. Hän kertoo olevansa Kyllin poikaystävä.
Pian teekupin äärelle ehtii myös emäntä itse.
”Olen todella onnellinen. Minusta ei ole koskaan pidetty näin hyvää huolta”, hän sanoo ja katsoo hymyillen puolisoaan.
Rakastuminen ei ole ainoa muutos Kyllin elämässä. Pitkään Suomessa asunut virolaissyntyinen joogaopettaja pistää nimittäin elämänsä kerta heitolla uusiksi. Pariskunta on päättänyt muuttaa Costa Ricaan.
Kylli on vetänyt joogamatkoja Balilla ja Euroopassa, ja hän on vuosikausia miettinyt asumista lämpimässä maassa.
”Ajattelin ensin muuttaa Balille. Mutta epäilin, että voisin jämähtää sinne, koska siellä on ennestään paljon tuttuja. Sitä paitsi se on jo nähty, miksen menisi muualle.”
Useampikin tuttu oli kehunut hänelle, että Costa Rica on paratiisi.
Kylli ei juurikaan tunne tulevaa asuinmaataan, mutta hän tietää, että siellä päin on miellyttävä ilmasto, kaunis luonto, paljon tanssia, alkuperäisiä asukkaita ja viisaita shamaaneja.
”Siitä on tullut minulle muutaman vuoden aikana unelmieni kohde. Haaveilen elämästä paljain jaloin luonnon keskellä. Voisin vaikka kasvattaa omat ruokani tai ainakin ostaa ne läheltä ja oppia paljon uutta.”
Kylli kokee olevansa enemmän maailmankansalainen kuin suomalainen tai eestiläinen.
”Rakastamme molemmat Elmarin kanssa matkustamista. Nyt kesällä pakkaamme teltan auton katolle ja suuntaamme Latviaan ja Liettuaan, sieltä Puolaan, Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Portugaliin ja Espanjaan. Syksyllä jatkamme Costa Ricaan.”
Joogakoulu kuin oma lapsi
Lähtemisen tekee helpommaksi se, että Kyllillä ei ole omia lapsia. Kyseessä ei ole mikään arka paikka eikä suuri tragedia.
”En ole koskaan itkenyt lapsettomuutta. Näin on vain käynyt. Oikeaa miestä ei ole sattunut kohdalle oikeaan aikaan. Jos kaksi ihmistä päättää tuoda maailmaan uuden sielun, sitä ei saa tehdä hutiloiden.”
Uusi puoliso on Kylliä yli kymmenen vuotta nuorempi, mutta molemmat ovat tyytyväisiä kahden hengen perheeseensä. Ihminen voi olla onnellinen ja elää hyvän elämän myös ilman omia lapsia.
Kylli sanoo, että 21-vuotta sitten perustettu joogakoulu Shanti on ollut hänelle kuin lapsi.
”Kun perustin koulun, otin siitä vastuun ja pidin firmastani huolta kuin äiti rakkaimmastaan.”
Nyt jälkeläinen on reilusti täysi-ikäinen, ja Kylli on jo useamman vuoden pohtinut yrityksensä myymistä. Korona kuitenkin siirsi päätöstä.
”Halusin sinnitellä vaikean ajan yli, ja nyt valoa on näkyvissä. Jätän koulun tyytyväisin mielin. Oma yritys on opettanut minulle aika samanlaisia asioita kuin lapsi äidilleen, esimerkiksi kärsivällisyyttä, huolehtimista ja palvelemista.”
Kylli on iloinen, että päätös on vihdoin tehty ja työlle löytyi pätevä jatkaja. Uusi omistaja on Diakonissaopistossa tiimipäällikkönä työskennellyt Katariina Hautsalo. Hän on myös joogaopettaja sekä tietoisuusvalmentaja.
”Enkä minä häviä kokonaan, samalla pallolla pysytään. Jatkan opettamista netin välityksellä. Kesällä minusta saattaa tulla Euroopan joogareportteri, ja sittemmin voin keksiä hyvinvointimatkailuun liittyviä yhteisiä ideoita.”
Kohtalo johdatti yhteen
Matkakumppaninsa Elmarin Kylli tapasi ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten.
”Kohtasimme hississä pärnulaisessa hotellissa. Olin tulossa pitämästä selkäluentoa joogakurssilaisille. Minulla oli värikäs mekko ja mukanani luonnollisessa koossa oleva ihmisen muovinen selkäranka.”
He vaihtoivat muutaman sanan, ja Elmar kiinnostui heti eläväisestä ja iloisesta naisesta. Hän onnistui selvittämään hissikaverinsa henkilöllisyyden ja laittoi tälle toiveikkaana viestiä.
”En vastannut. Enkä reagoinut vielä seuraavana joulunakaan, kun hän lähestyi minua uudemman kerran”, kertoo Kylli.
Vuosi sitten kohtalo – tai mikä lie ihana enkeli – johdatti heidät kaksi kuitenkin yhteen. He tapasivat sattumalta ystävän järjestämissä mieltä ja sydäntä avaavissa tantrabileissä Tallinnassa. Sen jälkeen he ovat pitäneet yhtä.
”Elmar on suhteessamme hyvällä tavalla isäntä. Hän on herrasmies, ja minä saan olla nainen.”
Kylli sanoo, että heidän suhteessaan antaminen ja saaminen ovat tasapainossa.
”Olen aina tykännyt palvella miestäni. Nyt saan nauttia siitä, että minulla on mies, joka myös rakastaa palvella minua. Meillä on myös samanlainen huumorintaju sekä elämänkatsomus. Elmar tuo elämääni niin paljon iloa ja hoivaa.”
He olivat vuosien aikana kasvaneet toisilleen sopivaksi, niin Kylli uskoo.
”Elämä hioo meitä, ja me ihmiset tasoitamme toisiamme. Muutumme kokemusten ja vuosien myötä yhä sileämmiksi ja enkelimäisemmiksi. Me kaksi olemme sielun sisaruksia.”
Vanhan tarinan mukaan ensin oli kivien ja kasvien valtakunta, sitten seurasivat eläimet. Ylimmäksi asteeksi luotiin enkelit sekä erilaiset korkeavärähteiset valo-olennot.
”Eläimien ja enkelien väliin tuli ihminen. Ihmisen tehtävä on opetella elukasta enkeliksi.”
Narsisti vei jalat alta
Kylli uskoo enkeleihin. Hän ei ole itse nähnyt niitä, mutta kuullut kylläkin. Hänelle enkelit ovat näkymättömiä ystäviä, taivaallisia tiimiläisiä sekä arkisia ja hyvää tekeviä olentoja. Enkelit auttavat häntä päivittäin.
”Joskus negatiivisestakin ihmisestä nousee esiin enkeli. Jos on itse rakkaudellinen, myös toisen enkeliolemus voi nousta esiin. Seura tekee kaltaisekseen.”
Elämän yllättäviä tilanteita ei saa arvioida liian hätäisesti tapahtumahetkellä.
”On hieno taito säilyttää neutraali ja kärsivällinen mieli. Elämä on tulvillaan valepukuisia siunauksia. Joku asia voi tuntua pettymykseltä, mutta vasta aika näyttää, oliko kyseessä onni vai onnettomuus.”
Siitä on 33 vuotta, kun Kylli muutti Virosta Suomeen. Hän oli päättänyt urheilulukion Tallinnassa ja valmistui fysioterapeutiksi Porissa. Sen jälkeen hän opiskeli Jyväskylässä terveystieteitä ja rahoitti opintojaan opettamalla kansalaisopistossa joogaa ja viron kieltä.
Hän on asunut Suomessa jo suurimman osan elämästään. Paljon on ehtinyt tapahtua.
”Tuli oma yritys, ja tuli myös rakkauksia sekä pettymyksiä. Olen päässyt sammuttelemaan pieniä ja isoja niin sanottuja tulipaloja, kestänyt koviakin. Päällimmäisenä on silti luottamus elämään ja leikkisä asenne tähän jumalaiseen näytelmään.”
Kylli on kokenut myös väkivaltaisen parisuhteen. Sitäkin aikaa hän muistelee jo armollisesti.
”Narsisti osaa hurmata, mutta on myös oma vika, jos antaa kohdella itseään huonosti. Viisaat sanovat, että ei pidä syyttää vain toista osapuolta.”
”Tässä iässä minulla on jo niin paljon elämänkokemusta ja voimaa, että osaisin toimia paljon viisaammin. Enää en suostu mihin tahansa. Nykyisin kelpaa vain paras.”
Kuolema on osa elämää
Pari vuotta sitten Kylli täytti viisikymmentä, ja hän puhuu iästään ylpeästi.
”Olen aina arvostanut ja kunnioittanut vanhoja ihmisiä.”
Kyllin isä on hyvässä kunnossa, mutta äiti menehtyi Tartossa kuusi vuotta sitten.
Äidillä oli syöpä, ja elinaikaa annettiin aluksi vain kaksi viikkoa. Hän kuitenkin eli kolme ja puoli vuotta.
Kun Estonia upposi vuonna 1994, Kylli menetti viisi urheilijaystäväänsä. Menetysten myötä suhtautuminen kuolemaan on muuttunut entistä luonnollisemmaksi.
”Maanpäällisellä vaelluksella meillä jokaisella on oma aikataulumme, mutta uskon, että sielu on kuolematon.”
Menetykset ovat aina surullisia, mutta Kyllin mielestä takertuminen pois haluavaan on raskasta jo muutenkin väsyneelle ja kaikkensa antaneelle sielulle. Jos ihminen on kuolemansairas, hänen täytyisi voida lähteä ilman syyllisyyttä läheisten selviämisestä.
”Suru on vain tänne jäävillä. Entisajan joogit jopa juhlivat sitä, että sielu pääsee maallisen elämän jälkeen vapauteen. Jokainen kuolema on tärkeä muistutus elämän lahjasta.”
”Täytyy nauttia ja juhlistaa elämää, niin kauan kuin sitä on. Kukkia ja kehuja kannattaa jaella mieluummin silloin, kun ihminen on vielä hengissä. Arkun vieressä harmittelu on myöhäistä.”
Äiti oli Kyllille hyvin tärkeä ihminen, ja nykyisin hän ajattelee kohtaavansa tämän milloin lintuna, milloin perhosena.
”Istuin vuosi sitten kodin lähellä olevilla kallioilla, katselin täysikuuta ja ohi liitävää yöperhosta ja tunsin selvästi äidin läsnäolon.”
”Kiitin häntä siitä, että hän on löytänyt minulle hyvän eestiläisen miehen. Olennaista ei ole, onko uskomani totta. Tärkeintä on, että minusta tuntuu hyvältä ajatella niin.”
Kuolemasta pitäisi Kyllin mielestä puhua enemmän.
”Haluaisin poistaa aihetta ympäröivän pelon ja kaikki möröt. Kuolema, kuten syntymäkin, on luonnollinen osa elämää. Ihmisen viimeisiin hetkiin pitäisi tarjota enemmän inhimillisyyttä ja lämpöä.”
Elämä kantaa
Äidin kuoleman jälkeen Kylliin otti yhteyttä eräs suomalainen vanhempi rouva. Tämä nainen kertoi tuntevansa suurta samankaltaisuutta Kyllin kanssa.
He tapasivat ja ystävystyivät. Heissä todella on paljon samaa energiaa, elämänkatsomusta ja huumoria. Sen jälkeen he ovat tavanneet usein.
Nyt rouva on hoitokodissa, ja Kylli käy katsomassa häntä säännöllisesti.
”On ihanaa käydä ilahduttamassa ja ulkoiluttamassa häntä, ja tiedän olevani hänelle tärkeä. Olen miettinyt, että ihmisellä pitäisi olla vähintään yksi kanssakulkija elämän loppupuolella, eräänlainen kuoleman doula.”
Kylli on varmistanut, ettei rouva jää yksin.
”Olemme sopineet toisen ystävättäreni kanssa, että tämä jatkaa vierailuja hänen luonaan.”
Muutto kaukaiseen maahan on täydellinen heittäytyminen tyhjän päälle. Kyllillä ei ole tiedossa edes asuntoa saati työpaikkaa. On vain hiukan säästöjä sekä vahva luotto, että kaikki järjestyy.
Silti hän vakuuttaa, että häntä ei pelota lainkaan.
”Mikään ei voi mennä pieleen, sillä uskon itseeni, meihin ja siihen, että elämä kantaa.”
Hän on pohtinut, että jos he eivät viihtyisi Costa Ricalla, he voisivat aina mennä tuttuun paikkaan, Balille. Kylli suunnittelee pitävänsä jooga- ja tanssitunteja sekä opiskelevansa paikallisten shamaanien opeissa. Myös Elmar on melkoinen moniosaaja, luova ja kekseliäs mieleltään sekä taitava käsistään, rakennusmieskin.
”Tämänhetkinen suunnitelmani on asua loppuelämä jossain muualla kuin Skandinaviassa tai edes Euroopassa. Haluan päästää kansainvälisen sieluni valloilleen ja tutustua sisäiseen shamaaniini.”
Kylli sanoo, että lähtöhalu on kasvanut niin suureksi paloksi, että sitä ei voi enää estää. Hän on innoissaan tulevasta.
”On mahtavaa heittäytyä. Tahdon maalata, tanssia ja laulaa – palata takaisin luontoon, tutustua uudenlaisiin ihmisiin ja oppia uutta. Tunnen, että siipeni kantavat.”
Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi?
Hän on jo myynyt myös Helsingin asuntonsa. Mukaan hän pakkaa vain matkalaukullisen tavaraa. Paljon hän ei tarvitse.
”Olen elänyt kauniiden tavaroiden ja vaatteiden keskellä. Suurin osa on mennyt kiertoon ja kirpparille, ja loput odottavat merikontissa. Ihminen pärjää aika vähällä. Yhtä hyvin voin syödä vaikka käsin suoraan luonnosta kuin kauniista kipoista.”
Hän sanoo kärjistäen, että ihmiset jäävät liian usein tuttuun ja turvalliseen helvettiin, vaikka tarjolla olisi tuntematon paratiisi.
Päällimmäisenä Kyllillä on luottamus tulevaan sekä rakkaudellinen kiitollisuus kaikesta eletystä.
Äkkiseltään hän ei keksi edes mitään erityistä, mitä jäisi kaipaamaan Suomesta tai Virosta. Hän pohtii, että kaunis luonto sekä ystävällisiä ja sielukkaita ihmisiä on muuallakin.
”En ajattele niinkään kansallisuuksia yhtenä ryhmänä. Mielestäni on mahtavaa löytää ne ihmiset ja se heimo, jonka kanssa värähtelen samalla tavoin. Tunnistan heimoni varmasti muuallakin. Enkä jää kaipaamaan pohjolan ihmisten vakavuutta.”
Kylli uskoo, että ikä ja ihmistuntemus tekevät uuteen elämään sopeutumisen entistä helpommaksi.
Vanhan ohjeen mukaan pitää katsoa taakseen ja kiittää, katsoa ylös ja uskoa sekä katsoa ympärilleen ja rakastaa.
”Odotan sydän auki, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. Ja kävi kuinka tahansa, voin olla ylpeä siitä, että uskalsin kokeilla. Kyllä herran jestas me pärjätään.”
Kylli Kukk
on joogaopettaja sekä helsinkiläisen Joogakoulu Shantin perustaja. Kylli on syntynyt Pärnussa Virossa ja muuttanut Suomeen 19-vuotiaana.
Äskettäin hän myi 21 vuotta sitten perustamansa Shantin sekä asuntonsa Helsingissä.
Kylli seurustelee virolaisen Elmarin kanssa. Liikunnallinen pariskunta aloittaa uuden elämän avoimin mielin. Ensin he suuntaavat kiertomatkalle Eurooppaan, ja talvella he jatkavat Costa Ricalle.
