Sinä aamuna vuonna 2018 Mari Tiira heräsi sisarensa olohuoneen lattialta ämpärin vierestä eikä muistanut, miten oli siihen päätynyt. Hän työskenteli verkostomarkkinoinnin parissa, ja edellisiltana oli juhlittu työhön liittyen.

– Bileet alkoivat viideltä, ja yhdeksältä olin jo niin humalassa, että halusin lähteä.

Mari soitti sisarensa hakemaan hänet juhlista. Moottoritiellä hänelle tuli niin paha olo, että hän oksensi autoon. Marin 9-vuotias tytär oli hoidossa sisarella, ja oli sovittu, että Marikin menee sinne yöksi. Sisaren luona oksentaminen jatkui.

– Aamulla kuulin, että lapseni oli nähnyt minun oksentavan. En muistanut sitä itse.

Seuraavana päivänä tytär pyysi: äiti, ­ethän juo enää ikinä.

– Sanoin, että en juo. Se oli vahva ­lupaus. Päätin, että tytärtäni en petä.

Siitä on nyt 3,5 vuotta, eikä hän ole ­juonut.

Viinilasillisesta tuli tapa

Mari oli miettinyt juomisen lopettamista jo aiemmin. Kun hän vaihtoi sairaan­hoitajan työn verkostomarkkinointiyrittämiseen vuonna 2015, alkoholinkäyttö lisääntyi. Työhön kuului paljon juhlimista.

– Yrittämisen vapaus oli kaksiteräinen miekka. Aamulla ei tarvinnut herätä ­aikaisin töihin, joten illalla saattoi juoda.

Mari oli tuolloin kahden lapsen yksinhuoltaja. Yrittäjyys kannatti, ja hän oli ­rakentanut perheelleen hyvän elämän. Heillä oli omakotitalo ja puutarha. Viinin tissuttelu ja juhliminen alkoivat kuitenkin tuntua vähitellen pahalta.

– Aamulla heräsin ja ajattelin, että tänään en juo yhtään. Illalla otin sitten kuitenkin lasin viiniä.

Mari osti viiniä kotiin hanapakkauksissa ja vaihteli Alkoa. Niin hän ei joutunut asioimaan samassa paikassa usein.

– Olin yksinhuoltajaäiti, ja juominen ­hävetti. En kertonut siitä kenellekään.

Kun hän laittoi illalla ruokaa, viinilasi oli aina seurana. Eräänä iltana viini loppui ja Mari lähti ostamaan sitä lisää.

– Se pysäytti. Huomasin, että olen aika riippuvainen alkoholista, kun en voinut jättää juomista yhteen lasiin.

Mari ymmärsi, että alkoholista on tulossa ongelma. Muutos alkoi kyteä, kun hän törmäsi kirjakaupassa Ira Koivun Vapaa viinistä -kirjaan. Kirjassa puhuttiin alkoholin jättämisestä myönteiseen sävyyn. Se muutti Marin ajattelun. Hän oli ajatellut lopettamisesta vain kielteisesti.

– Pelkäsin, etten voi istua ystävien kanssa iltaa tai pitää hauskaa, jos en juo.

Nyt Mari alkoi ajatella alkoholin jättämisen hyviä puolia. Hän halusi pois juomisen aiheuttamasta häpeän vankilasta ja sai kirjasta tarvitsemansa vertaistuen.

– Meni kuitenkin vielä puoli vuotta, ­ennen kuin tyttäreni näki minut toilailemassa ja todella jätin alkoholin.

Mari Tiira ei avannut korkkia edes silloin, kun hänen pieni tyttärensä kuoli. Mari on löytänyt ilon elämäänsä saippuoiden valmistamisesta. Yritys Elsan Ekopaja sai nimensä kuolleen tyttären mukaan.

Lapsen kuolema lamautti

Aluksi Marin teki mieli viiniä ruokaa laittaessa, sillä siitä oli tullut tapa. Vähitellen keho ja mieli oppivat uusille tavoille, eikä hän enää kaivannut viiniä. Mari tapasi raitistumisen aikaan nykyisen miehensä ja rakastui. Lisäksi hän alkoi kasvissyöjäksi.

– Keskityin kasvissyöntiin niin, että unohdin ajatella viiniä. Toin elämääni uutta, ja se auttoi luopumaan vanhasta.

Puoli vuotta myöhemmin Mari alkoi odottaa lasta. Tyttärellä oli syntyessään sydänvika, ja hän kuoli nelikuisena. Lapsen kuolema lamautti puoleksitoista vuodeksi. Korkki ei kuitenkaan auennut.

Mari oppi, ettei tunteita tarvitse turruttaa alkoholilla eikä paeta sen tuomaan sumuun. Tunteet voi tuntea täysin ja hyväksyä, mitä elämässä tapahtuu.

– Vaikka lapseni kuoli, minulla on tämä yksi elämä, joka pitää elää ja kokea sellaisena kuin se on annettu. Elän päivän kerrallaan ja nautin joka hetkestä. Lapsen hautaan saattaminen opetti sen.

Marin hyvinvointi on parantunut raitistumisen myötä. Hän nukkuu paremmin, ja vireystila on tasaantunut. Kasvojen turvotus hävisi, ja silmät kirkastuivat.

– Ennen heräsin väsyneenä ja kävin päivän ylikierroksilla, jotka piti turruttaa alko­holilla. Nyt olen tasaisen energinen.

Juhlimista Mari ei enää kaipaa. Hän rentoutuu ulkoilemalla koiriensa kanssa, lenkkeilemällä ja saunomalla. Seuraava päivä ei enää mene hukkaan krapulaa ­potien, eikä juomisen häpeä lannista.

Aluksi osa ihmisistä kummeksui ja naureskeli Marin muutosta. Ihmettely loppui, kun hän kertoi Facebookissa, että hänellä on alkoholiongelma eikä hän siksi juo.

– Kaikki ovat hyväksyneet sen alun jälkeen hyvin. Itse en enää ymmärrä, miksi yhdessäoloon pitäisi liittyä alkoholi.