Voi hyvin

Kuinka kauan aiot valittaa?

Kuinka kauan aiot valittaa?
Jatkuva valittaminen ei tee hyvää valittajalle eikä lähipiirille. Pahimmassa tapauksessa sarjavalittaja uhriutuu ja karkottaa ystävät ympäriltään. Kannattaako aika käyttää marisemiseen vai voisiko tehdä toisin?
Kuvat Istock, Kirsi Tuura

Töissä on kamalaa, parisuhteessa menee huonosti, kukaan ei ymmärrä eikä liikakiloistakaan pääse eroon. Moni valittaa kuukaudesta tai vuodesta toiseen samaa asiaa, mutta ei tee pulmalleen mitään.

Sarjavalittaja täyttää ystävien ja perheen yhteiset hetket saman asian jauhannalla, mutta mikään ei näytä muuttuvan – ainakaan parempaan. Se käy raskaaksi niin valittajalle itselleen kuin ystäville ja perheellekin.

Miksi moni meistä jää junnaamaan valittamisen kehään? Onko valittaminen luonteenpiirre vai käyttäytymistapa, johon itse kukin silloin tällöin turvautuu ja joillekin se jää päälle?

– Luultavasti valittaja ei huomaa itse edes valittavansa, toteaa psykoterapeutti Katriina Järvinen.

Ne, jotka sanovat, että anteeksi, minä valitan taas tästä asiasta, ovat tietoisia, että heidän puheensa saattavat rasittaa kuulijaa.

Mutta ne, jotka suoltavat vaikkapa joka kerta työpaikkaa vaihtaessaan, että ovat joutuneet ojasta allikoon ja uusi pomo on vielä hullumpi kuin edellinen, luultavasti eivät tajua. He uhriutuvat ja vertaavat olosuhteita täydelliseen tilanteeseen, jota oikeassa työelämässä tuskin koskaan on.

– Kun ihminen riittävästi toistaa kamalaa kohtaloaan, siitä tulee osa minuutta, tiivistää Järvinen.

Vanhempien malli vaikuttaa

Myös omien vanhempien malli vaikuttaa.

– Jos kotona on annettu ymmärtää, että maailma on pettänyt meidät – on huonot naapurit, huono lähikauppa, nousevat hinnat ja viides flunssa tänä talvena – niin yritäpä siinä sitten sellaisen perheen lapsena pysyä positiivisena.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikista valittajien lapsista tulisi valittajia. Jotkut ovat päättäneet olla korostetun positiivisia, koska eivät halua toistaa vanhempiensa mallia.

Usein valittaminen kumpuaa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Ja epäoikeudenmukaista elämä tietysti välillä onkin, toteaa Järvinen.

– Jos ihminen kovin vahvasti uskoo, että punttien pitäisi mennä kaikkien kanssa täysin tasan, valittamiseen voi jäädä jumiin. Silloin hän saattaa esimerkiksi ajatella: miksi minua, joka olen niin lahjakas ja tehnyt aina niin kuin pitää, ei arvosteta työpaikalla tai kaveripiirissä. Kokemukseen liittyy usein myös vertailu: toisilla on paljon paremmin.

Jotkut valittajat eivät ole tulleet elämässään nähdyksi ja kuulluksi. He hakevat valittamalla huomiota, sitä, että joku päivittelisi hänen hurjia kokemuksiaan tai rankkaa lapsuuttaan.

On myös niitä, joille valittaminen on tapa päteä ja olla erityinen. Heille käy vuodesta toiseen aina huonosti. He kokevat olevansa kohtalon armoilla. Heidän tielleen osuvat kaikki vastoinkäymiset.

Jos tällainen valittaja on hyvä kertoja, hänen juttuihinsa on helppo koukuttua ja taivastella huonoa tuuria. Valittaja ei enää välttämättä edes yritä ratkaista pulmiaan, vaan tietyllä tavalla nauttii kohtalostaan. Loppua valittamiselle ei tule, jos marisijan ympärillä on aina hovi päivittelemässä tämän kohtaloa.

Jumissa ja arvot ristiriidassa

Valittaminen voi myös johtua siitä, että olemme jumissa, koska emme löydä ratkaisua. Aviovaimo saattaa valittaa vuosikaudet puolisostaan, mutta ulospääsy liitosta tuntuu mahdottomalta taloudellisista syistä tai eroon liittyvän häpeän vuoksi. Tai työhönsä kyllästyneellä ei ole pienellä paikkakunnalla muuta mahdollisuutta kuin työttömäksi jääminen.

Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa valittajan arvot ovat ristiriidassa keskenään. Jos ehjä perhe on tärkeä arvo, mutta haluaisi erota, jotta saisi elää omannäköisen elämän, ristiriita on iso. Joskus vasta aika ratkaisee, kumpi asia alkaa painaa vaakakupissa enemmän.

Katriina Järvinen muistuttaa, että on myös todella tärkeää, että kaikki saavat joskus valittaa.

– Olisihan se kauheaa, jos vaikka valvoo kolme vuotta putkeen kaksosten kanssa, eikä siitä saisi valittaa. Tai ettei sano ääneen, jos kokee puolison käyttäytymisen ikävänä.

Elämä jää näkemättä

Mutta jos jatkuvasti vain kitisee ja marisee elämän kurjuutta, moni mahdollisuus jää näkemättä ja elämä kapenee.

Järvinen on joskus kysynyt omaa surkeuttaan valittavalta ihmiseltä, kuinka monta kertaa – kymmenen, sata vai tuhat – hän on asiaa surkutellut.

Kun vastaus on ollut vaikkapa tuhat, Järvinen on tiedustellut, kuinka paljon hyötyä noin useasta kerrasta on ollut. Ja kun vastaus on kuulunut ”ei mitään hyötyä”, psykoterapeutti Järvinen on kysynyt, aiotko jatkaa. Se yleensä havahduttaa.

– Aika harvoin on hyödyllistä alati pohtia, kuinka huonosti asiat ovat ja että en selviä tästä, Järvinen sanoo.

Hän neuvoo muuttamaan sisäistä puhetta ja ajattelemaan, että tästä selvitään tavalla tai toisella. Kun ajatusta toistaa, se alkaa vaikuttaa elämänasenteeseen.

Myös valittajan sosiaaliset suhteet kärsivät. Ympärille keräytyy toisia valittajia. Tai ihmisiä, jotka katsovat valittajaa alaspäin, kun tällä on niin paljon ongelmia. Toki valittaja voi saada myös ihailijoita ja marttyyrin kruunun.

– Mutta valittamalla ei saa hyviä ja tasa-arvoisia ihmissuhteita, Järvinen sanoo.

Valittajan ympäriltä katoavat ne ihmiset, jotka näkevät elämän mahdollisuuksina, ei esteinä. Pahimmassa tapauksessa valittaja jää aivan yksin.

Oikein pinttynyt marttyyri näkee tämänkin muiden syyksi ja uhriutuu: minulla ei ole enää ystäviä, sillä ihmiset ovat niin itsekkäitä ja ajattelevat vaan itseään.

Olet surkutellut asiaa tuhat kertaa. Onko tuhat kertaa muuttanut mitään?

Miten sitten herätellä valittaja?

– Me suomalaiset haluamme vältellä konflikteja, mutta jonkun pitäisi uskaltaa sanoa valittamisesta, koska ei valittaja sitä muuten ymmärrä.

Puoliso voisi positiivisen kautta esimerkiksi sanoa kumppanilleen, että tämä on ollut yhteiselämän alkaessa myönteinen ja iloinen ihminen, mutta nyt puoliso on huomannut muutoksen. Onko kumppani itse mahtanut huomata, että ajattelee usein aika negatiivisesti muista ihmisistä ja omista töistä.

– Reaktio on tuskin kovin ilahtunut, mutta asia on parempi sanoa, Järvinen rohkaisee.

Sillä jos viestejä tulee useammaltakin taholta, valittaja ehkä herää ajattelemaan, mikä häntä vaivaa.

Muutos vaatii töitä

Ystävyydelle valittamiseen puuttuminen voi olla riski. Katriina Järvinen kehottaa käyttämään niin sanottua minäviestintää: Voi ensin sanoa, että haluan olla ystäväsi, mutta olen huomannut, että sinulla on aina paljon ongelmia ja olen huomannut väsyväni niihin. Sitten ystävältä kysytään, onko tämä itse ajatellut asiaa.

Entä onnistuvatko kaikki valittajat tekemään muutoksen?

– Haluan ajatella, että ihmisellä on aina toivoa. Mutta muutos vaatii töitä. Mitä kauemmin on valittanut, sitä pienempi se toivon kajo on. Ja minkä tahansa taidon opettelu vie aikansa.

Jos aiemmin myönteinen ihminen on muuttunut paatuneeksi valittajaksi tai jos joku ei millään halua luopua valittamisesta, voi kyseessä olla masennus.

– Silloin olisi hyvä hakea ammattiapua, jotta saisi olla rauhassa itsekeskeinen, valittaa ja saada heijastuspintaa siihen, miten elämä on kaventunut niin, että näkee vain umpikujia.

Valittajan kurssinmuutos alkaa tietoiseksi tulemisesta.

Jos valittajan ihmissuhteet alkavat mennä pieleen, hänen pitäisi miettiä, onko hänellä jokin osuus tähän asiaan, ja käydä se mahdollisimman rehellisesti läpi. Ystävälle hän voisi sanoa, että tämä on kysymys, jonka esittämistä pelkään, mutta huomaatko sosiaalisessa käyttäytymisessäni jotakin, joka saa ihmiset torjumaan minut.

Muuta sisäistä puhettasi ja ala ajatella, että tavalla tai toisella tästä selvitään.

Kun valittaja alkaa toimia toisin ja saa hyviä kokemuksia, ne tukevat optimistisempaa tapaa katsoa maailmaa.

– Pitää uskoa, että kun puhuu ja toimii myönteisemmin, se vaikuttaa omaan mieleen. On myös hyvä ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka näkevät enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

Kolme vinkkiä valittajalle

  1. Seuraavalla kerralla kun tapaat ystäväsi, päätä, ettet heti ala kertoa, mitä sinulle on tapahtunut. Aloita kysymällä, mitä ystävälle kuuluu.
  2. Keskity siihen, miten osaat itse kuunnella. Tee kysymyksiä ja sano ystävällesi, että hän voi puhua mistä aiheesta haluaa.
  3. Jos sinulla on jokin ongelma, josta kuitenkin haluaisit puhua, kysy, kuinka väsynyt ystäväsi nyt on. Jaksaisiko hän kuunnella asiasi? Lupaa, että sen jälkeen siirrytään mukavampiin aiheisiin. Ja tee myös niin.

Katriina Järvinen on psykoterapeutti ja kirjailija. Tuotantoa: Kaikella kunnioituksella: Irtiottoja vanhempien vallasta ja Saanko esitellä: Monenlaiset minämme. Laura Kolben kanssa kirja Sopivia ja sopimattomia: Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde.

Psykoterapeutti Katriina Järvinen sanoo, että muutos vaatii työtä ja aikaa.
Julkaistu: 16.4.2020
Kommentoi »