Keväisin moni tuntee väsymystä. Puhutaan myös kevätmasennuksesta, sillä voimakas alakulo iskee joihinkin aina talven taittuessa. Kun valo lisääntyy, luonto herää ja läheiset ympärillä ovat energisiä ja täynnä tarmoa, oma vetämätön olo voi tuntua vielä pahemmalta.
Kouluttajapsykoterapeutti ja muinaissuomalaisen parantajaperinteen mukaisesti työskentelevä sielunhoitaja Hedda Retu on huomannut, että kevään tulo synnyttää meissä ihmisissä jotakin erityistä.
”Enemmän kohtaan kuitenkin työssäni sitä, että keväällä ihmisen vireystaso kohoaa liiankin korkeaksi”, Retu sanoo.
Ilmiönä kaamosmasennus on tunnetumpi kuin kevätmasennus. Yhtenä tekijänä molemmissa voi Retun mielestä nähdä sen, että me emme ole oppineet kunnioittamaan vuodenkiertoa tai suostumaan luonnon syklisyyteen eli myös omaan syklisyyteemme.
Akanaikana luonto lepää
Luonto osoittaa meille hitaamman rytmin, mutta nyky-yhteiskunnassa se sivuutetaan. Suomalaisessa kansanperinteessä puhutaan akanajasta, joka on vetäytymisen ja hiljentymisen aikaa.
”Akanaika alkaa loka- tai viimeistään marraskuussa ja kestää talven yli. Silloin luonto asettuu lepoon tai tavallaan kuolee”, Retu selventää.
Kun karhut heräilevät talviunesta kevään koittaessa, alkaa ukonaika. Myös kasvillisuus alkaa jälleen kukoistaa.
Retu vertaa akanaikaa itämaisen filosofian feminiinienergiaan, joka on pimeää ja passiivista ja joka liittyy yöhön, uniin, intuitioon ja tunteisiin. Maskuliinienergia, joka viittaa ukonaikaan, ilmenee puolestaan toimintana ja voimana.
Erityisesti taitekohdat voivat olla hankalia, sillä ne tuovat esiin ristiriidan ja väistämättömän muutoksen. Näin käy myös akan- ja ukonajan vaihtuessa.
”Yhteiskuntamme ja työelämämme syklit käyvät koko ajan samaan tahtiin. Entisaikaan metsästäjä-keräilijät kävivät levolle, kun maataloustyöt oli tehty. Nykyihmiseltä vaaditaan jatkuvaa tehokkuutta.”
Olisi luonnollista, että kaamoksen alkaessa ja valon määrän vähetessä saisi tehdä vähemmän. Näin ei kuitenkaan ole.
”Ja mitä virittyneempi ihminen on ja mitä pitkäaikaisemmin, sitä nopeammin ja rajummin hän putoaa vireyden alaosiin. Muutos on iso.”
Kevät tuo tekemisen pakon
Masennus on yleinen käsiteltävä teema terapiassa.
”Kun ihminen on masentunut, on hyvä tarkastella sitä, millaisia uskomuksia hänellä on itseen kohdistuvien odotusten suhteen. Eli mitä kaikkea hänen omasta mielestään pitäisi tehdä tai millainen olla, ja mitä hän ei saisi tehdä”, Retu sanoo.
”Onko masennuksen taustalla liian suuret vaatimukset, ja voisiko niitä lieventää?”
Nykyisin moni kokee olevansa elossa vain silloin, kun on ylivireässä tilassa. Keväällä meihin iskee tekemisen pakko. Työskentelemme, harrastamme, teemme suursiivouksen.
Kesän ohjelma saattaa olla vieläkin kiivaampi. Kesään liittyy paljon juhlia ja juhlallisia riittejä, kuten häitä ja konfirmaatioita. Kesästä myös ’pitää ottaa kaikki irti’, sillä se on lyhyt. Pitää kerätä elämyksiä kuin varastoon ja viettää yltiösosiaalista elämää.
Jos mieli on jatkuvasti asioissa, joita pitäisi tehdä, mutta ei jaksa, masennus herkästi jatkuu. Koska ihmisten sisäinen vaatimustaso ja kehon vireystila ovat korkeita, ovat myös univaikeudet lisääntyneet.
Toisaalta ymmärrämme unen merkityksen kokonaishyvinvoinnille nykyisin paremmin. Tiedämme, mitä voimme itse tehdä edesauttaaksemme hyvää unta.
”Ikkunoista tulvivan valon voi tilkitä pimennysverhoilla ja käyttää yöllä silmälappuja”, Retu kertoo esimerkkejä.
Myös kännykän käytön vähentäminen olisi tärkeää unen kannalta. Ruudun tuijottaminen varsinkin illalla aiheuttaa levottomuutta ja voi vaikeuttaa nukahtamista.
Mitä löytyy masennuksen taustalta?
Kun ihminen ponnistelee jatkuvasti yli voimavarojensa, on luonnollista väsyä. Esimerkiksi koululaisille ja opiskelijoille kevät on työlästä aikaa. Kokeet, tentit ja paineet voivat väsyttää ja ahdistaa.
Masennus näyttäytyy eri ihmisillä eri tavoin. Usein se aiheuttaa esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä sekä sisäistä arvottomuuden kokemusta. Luovuus ja leikki katoavat.
”Masennuskokemus on usein liitoksissa toisiin ihmisiin. Tyypillistä on yhteyden menetyksen kokemus, tai ettei yhteyttä läheisiin ole oikein koskaan kokenutkaan”, Retu sanoo.
Näin ollen masennuksella, kuten useimmilla psyykkisillä oireilla, on jonkinlainen syvempi mielekkyys. Kun oireen mielekkyyttä pohtii, voi saada vastauksen myös siihen, mikä toisi avun.
Masennuksen taustalta voi löytyä jokin menetys tai luopumisen torjuttu kipu.
”Se voi olla luottamuksen tai vaikka ihmissuhteen menetys, joita harvoin osaamme käsitellä menetyksinä. Siitä voi aiheutua surua, joka on aina mielekästä.”
Omaa subjektiivista kokemusta kannattaa aina pohtia ja miettiä, miksi minusta tuntuu tältä.
Masennunko joka kevät?
Masennuksen juurisyy voi olla myös häpeä. Mitä häpeäherkempi ihminen, sitä enemmän hän vertailee itseään muihin. Somessa eläminen pahentaa tilannetta.
”Kulttuurissamme arvostetaan ekstroverttiyttä, ja luonteeltaan varautuneempi ihminen voi kokea olevansa vääränlainen. Tai hän voi katsoa itseään toisten silmin, kuin objektina. Siitä voi seurata häpeän tunteita”, Retu pohtii.
Masennusta olisi hyvä hoitaa terapialla. Jos lääkehoitoa tarvitaan, sen kestoksi riittää usein puoli vuotta.
Joka kevät toistuvan masennuksen taustalta voi löytyä myös ehdollistumista. Muistamme, että viime keväänäkin oli hankalaa, ehkäpä nyt on sama juttu.
”Haemme tuttuutta, ja itse ennakoitu huono on joskus turvallisempaa kuin yllättäen eteen tuleva hyvä. Itseään toteuttava ennuste tuo näennäistä turvallisuuden tuntua.”
Hänen mielestään kannattaa yrittää pohtia, mitä uutta hyvää kevät saattaisi elämäämme tuoda. Ahdistunutta ja masentunutta voi myös auttaa se vanha totuus, että mikään ei ole pysyvää.
Säätä ei voi säätää
Pohjoinen ilmasto ei kohtele kaikkia hellästi. Jotkut meistä kokevat raskaana sen, että vaikka luontomme tarjoaa upeita elämyksiä, joka hetki pitää olla valmis luopumaan jostakin. Luonto ympärillä muuttuu ja vuodenajat vaihtuvat taukoamatta.
”Luopuminen sinänsä on luonnollista. Mutta se käy raskaaksi, jos sitä ei pysty hyväksymään. Muutokset herättävät herkästi vastustusta, jos ihmisen sisäinen turvallisuudentunne ei ole kovin vahva”, Hedda Retu sanoo.
Hyväksymisen opettelu kannattaa.
”Se, mitä on, on. Asiat eivät vastustamalla muuksi muutu. Tämä on hyvä muistaa myös vuodenaikojen suhteen.”
Jotain hassua on Retun mielestä siinä, miten riippuvaisia olemme sääennusteista. Niitä tulee jatkuvalla syötöllä, ja moni haluaa tietää viikon alussa, minä päivänä sataa. Samalla se kertoo tarpeestamme kontrolloida luontoa. Silloin se voi olla turvan hakuisuutta.
”Miksi laittaisimme niin paljon energiaa asiaan, johon emme voi vaikuttaa?”
Sää vaikuttaa silti monen mielialaan ja fyysiseen hyvinvointiin. Ilmanpaineet saattavat heijastua voimakkaastikin oloon, esimerkiksi matalapaineesta voi tulla päänsärkyä. Lämpötilallakin on väliä.
”Keho reagoi kylmään jännittymällä, ikään kuin sitä uhkaisi vaara. Se vaikuttaa suoraan hengitykseemme.”
Vuodenaikoihin liittyvä alakulo voi johtua osittain siitäkin, että ihmiskontaktimme saattavat vähentyä tiettyinä vuodenaikoina. Jos syy alakuloon on ihmiskontaktien vähäisyydessä, niitä voi yrittää elvyttää tietoisesti.
Sellaiset vaikeat tunteet, jotka jäävät käsittelemättä, varastoituvat kehoomme. Samoin täyttymättä jääneet tarpeet.
”Kaikki, mitä emme hyväksy, koteloituu sisällemme. Seurauksena on usein psykosomaattisia oireita, tyytymättömyyttä, uupumusta ja merkityksettömyyden kokemuksia. Siksi vaikeat tunteet olisi hyvä käsitellä.”
Hyväksy syklisyytesi
Luonnosta voi ottaa myös oppia. Antautuminen luonnon kiertokululle voi helpottaa omaan sisäiseen sykliin tutustumista. Meillä jokaisella on monta omaa sykliä.
”On unisykli, vuorokausisykli, verensokerin sykli ja eri soluilla eripituinen elämänsykli. Ihmissuhteissa meillä on etäisyys–läheisyys-sykli, naisilla on kuukautissykli ja lisäksi kaikilla on arkisiin toimiimme liittyvät syklisyydet.”
Sykleihin on hyvä tutustua ja opetella kunnioittamaan niitä paitsi itsessään myös toisissa. Onhan tuttua, että kun aamuvirkku ja iltavirkku elävät yhdessä, saadaan riitojakin aikaan.
Metsässä ja luonnossa liikkuminen laskee verenpainetta tutkimustenkin mukaan. Autonomisen hermoston eri haarat ovat paremmin tasapainossa, ja ihmisestä tulee vähemmän reaktiivinen. Mielialan vaihtelut lievittyvät, ja rauhallinen toimintakyky vahvistuu.
”Silloin se, mitä ihminen tuntee, on siedettävämpää. Siksi luonnossa liikkuminen on niin suositeltavaa”, Hedda Retu sanoo.
Hän kehottaa tunnustelemaan oman sisäisen viisaan opastuksella, kuljenko luonnollisessa rinnakkaiselossa luonnon rytmin kanssa.
”Mitä metsä, ilma, tuuli, vesi, kallio tai maa minulle viestittävät? Voinko löytää sisäistä viisautta luonnossa, jos elän riittävän rauhallisessa rytmissä?”
Hoito on viisasta räätälöidä yksilöllisesti
Masennus ei ole yksi sairaus, ja sitä kokevilla on myös hyvin erilaisia oireita. Siksi sama hoitokeino ei tepsi kaikkiin.
Vuodenaikoihin liittyvä masennus on yksi kahdestatoista masennuksen tyypistä, kertoo evoluutiopsykologian dosentti Markus J. Rantala.
”Masentuneilla on hyvin erilaisia oireita riippuen siitä, mikä masennuksen on aiheuttanut. Osalla sairastuneista voi olla jopa päinvastaisia oireita kuin toisilla. Yksi laihtuu, toinen lihoo, yksi ei nuku, toinen nukkuu liikaa”, Rantala kertoo ja jatkaa:
”Siksi sama hoito ei auta kaikkia, vaan voi jopa pahentaa oireita.”
Kevätmasennusta yleisempi ilmiö on kaamosmasennus. Rantalan mukaan kummassakin ovat pääosassa länsimaisen elämäntavan aiheuttamat muutokset neurovälittäjäaineissa.
”Kaamosmasennuksessa henkilöä väsyttää, ja vaikka hän nukkuu pitkään, hän ei koe itseään virkeäksi. Ruokahalu kasvaa ja tekee mieli sekä sokeria että rasvaa sisältäviä ruokia. Silloin paino herkästi nousee. Kaamosmasennukseen ei tyypillisesti liity itsemurha-ajatuksia.”
Kevätmasennuksen oireet ovat erilaiset.
”Henkilöltä menee ruokahalu, eikä mikään tunnu miltään. Kevätmasennukseen voi liittyä ärtyneisyyttä, valoherkkyyttä ja itsetuhoisuutta. Suurin osa itsemurhista tehdään keväällä”, Rantala kertoo.
Ajasta sisäinen kellosi
Yksi selittävä tekijä löytyy serotoniinista, joka on aivojen välittäjäaine. Kaamosmasennuksessa sitä erittyy liian vähän, ja syöminen lisää sen eritystä keskushermostossa ja näin nostaa hetkellisesti mielialaa.
Tällöin oireisiin auttaa aamuisen valomäärän lisääminen sekä matala-asteisen tulehduksen vähentäminen, sillä se haittaa sisäisen kellon toimintaa.
”Kevätmasennus puolestaan johtuu usein siitä, että lisääntyvä valo nostaa jo valmiiksi korkeat serotoniinitasot liian korkealle.”
Sen oireet saattavat monella helpottua, kun vähentää altistumista kirkkaalle päivänvalolle. Jo aurinkolasien käyttö voi auttaa.
Koska vuodenaikamasennukset liittyvät länsimaiseen elämäntyyliin, niitä ei juuri tavata esimerkiksi 1700-luvun elämäntapaa Yhdysvaltojen itärannikolla noudattavien amissien parissa. He eivät käytä sähkövaloa tai muita moderneja keksintöjä.
Kevätmasennuksen taustalla on krooninen stressitila, joka tuottaa neuroinflammaation keskushermostoon eli tulehdustilan aivoihin. Se nostaa serotoniinitasoja.
”Se taas aiheuttaa ahdistuneisuutta ja ärtyneisyyttä, ja tulee uniongelmia. Kevään myötä lisääntynyt valo lisää serotoniinin määrää, ja tilanne menee lopulta yli ihmisen sietokyvyn.”
Elämäntavat avuksi
Tämä näkemys haastaa Rantalan mukaan perinteisen psykiatrian. Meillä masennusta pidetään yhtenä sairautena, jota hoidetaan yhdellä lääkkeellä.
”Laukaisevat tekijät voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia ja tuottaa erilaisia oireita.”
Muualla maailmassa, kuten Saksassa, masennusta hoidetaan meitä enemmän elämäntavoilla.
Kroonisen stressin vähentäminen on Rantalan mukaan olennaista kevätmasennuksen hoidossa. Stressiherkkyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat myös suolisto ja ruokavalio sekä vaikkapa lapsuuden traumat.
”Liikunta voi auttaa, mutta se voi myös pahentaa tilannetta, jos se on liian rankkaa eikä keho palaudu siitä kunnolla.”
Biohakkeroinnista voi saada apua, kun halutaan mitata oman stressijärjestelmän palautumiskykyä. Siihen voi käyttää esimerkiksi älysormusta tai -kelloa.
Kirkas valo ei sovi kroonisen stressitilan hoitoon. Aistiherkkyys voi liittyä muutenkin kevätmasennukseen.
”Myös siitepölyallergia lisää immunologista vastetta ja tulehdussytokiineja. Ne vaikuttavat osalla meistä mielialaan. Siksi allergiaoireiden vähentäminen keväällä voi helpottaa myös masennusta.”
Rantala uskoo, että tulevaisuudessa masennusta hoidetaan monialaisen työryhmän avulla. Avuksi otetaan niin ravintoterapeutti kuin liikuntapuolen personal trainerkin.
”Masennuksen hoidossa on viisainta kokeilla, mikä toimii itselle, sillä ihmiset ja masennukset ovat erilaisia.”
Markus J. Rantala
on väitellyt filosofian tohtoriksi sekä biologian että psykologian aloilta. Hän toimii yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja opettaa sekä koordinoi evoluutiopsykologian sivuainekokonaisuutta.
Rantala on kirjoittanut kirjan Masennuksen biologia – Evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin (Terra Cognita 2019). Hänen mielestään mielialahäiriöt aiheutuvat pääosin siitä, että noudatamme täysin erilaista elämäntapaa kuin mihin ihminen on vuosimiljoonien aikana sopeutunut.
Hedda Retu
on psyko- ja seksuaaliterapeutti sekä työnohjaaja, joka käyttää työssään muun muassa hahmo- ja traumaterapiaa. Hänen emotionaalista terapiatyöskentelyään ohjaavat psykospirituaalisuus sekä psykofyysisyys. Hänellä on vastaanotto sekä Helsingissä että Porvoossa.
Hedda rakastaa kevättä ja haluaa seurata koivun hennonvihreiden lehtien puhkeamista.
”Pidän vapaapäiviä niinä päivinä, kun koivunlehdet ovat puhkeamassa. Se on niin lumoavaa, siinä näkyy kevään pyhyys.”
