Terve.fi

Keuhkojen toimintakokeet


Spirometria on keuhkojen toimintakoe, jonka avulla pyritään mittaamaan keuhkojen toimintaa ja tilavuutta. PEF-mittaus kertoo puolestaan uloshengityksen huippuvirtausnopeuden.
Teksti Toimitus

Spirometrilla (tulee kreikan kielen sanoista hengittää ja mitata, latinaksi spiro ja metor) voidaan arvioida kuinka paljon ilmaa voit hengittää ulos ja kuinka nopeasti pystyt keuhkosi tyhjentämään. Toinen tärkeä toimintakoe on ulospuhalluksen huippuvirtauksen mittaava ns. PEF-mittaus (peak expiratory flow), jolla pystytään arvioimaan maksiminopeutta, jolla ilma virtaa ulos keuhkoistasi.

Spirometria on kivuton ja nopea tutkimusmenetelmä. Tutkimuslaite on kuitenkin kallis investointi ja sen huolto ja luotettava toiminta vaatii merkittävää teknisen henkilökunnan tukea ja edelleen laitteiston käyttö ja tulosten luotettava tulkinta vaatii erityistä perehtymistä asiaan ja jatkuvaa harjaantumista.

Spirometriatutkimuksessa tutkittava vetää keuhkoihinsa ilmaa niin paljon kuin mahdollista ja tyhjentää sitten nopeasti ja voimakkaasti kaiken mahdollisen ulostulevan ilman viimeistä milliä myöten spirometriin kiinnittyvään putkeen.

  • Puhallus toistetaan yleensä kolme kertaa ja paras kolmesta tuloksesta on spirometriatulos.
  • Tutkimuksen teknisen onnistumisen hyväksymiskriteerinä pidetään eri puhalluskertojen riittävän samantasoista tulosta.
  • Kahden parhaan välillä ei saisi olla yli neljän prosentin eroa.

Spirometri tulostaa puhalluksista kahtena tärkeimpänä ns. FVC- ja FEV1-arvon. FVC (nopea vitaalikapasiteetti) kuvaa maksimi ilmamäärää, jonka pystyt maksimaalisella ponnistuksella keuhkoistasi ulos hengittämään.

FVC-arvo kertoo keuhkojen koosta eli tilavuudesta, keuhkokudoksen elastisuudesta ja mahdollisesta ilman jäämisestä poikkeavassa määrin keuhkoon.

FEV1 (uloshengityksen sekuntikapasiteetti) on maksimaalinen uloshengitetty ilmamäärä ensimmäisen sekunnin aikana. Sekuntikapasiteetti kuvaa parhaiten nopeutta, jolla kykenet pakottamaan ilman ulos keuhkoistasi.

Testituloksia verrataan ikäsi, kokosi ja sukupuolesi mukaisiin normaaliarvoihin ja mikäli normaaliin vitaalikapasiteettiin liittyy alentunut sekuntikapasiteetti, tulos viittaa sellaisenaan astmaan. Samankaltainen löydös liittyy tyypillisesti keuhkoahtaumatautiin (COPD), mutta ns. bronkodilaatiokokeella voidaan usein todeta tyypillinen vain astmaan liittyvä palautuva keuhkoputken ahtauma.

Kokeessa annetaan puhallusten jälkeen hengitettävää keuhkoputkia laajentavaa lääkettä ja 15 minuutin kuluttua spirometriatutkimus uusitaan. Astmalle diagnostinen löydös on ahtauman paraneminen vähintään 15 prosenttia ja absoluuttisena arvona 200 ml.

Spirometri tulostaa puhalluksista myös monenlaisia muita arvoja, joita tulkinnassa voidaan hyödyntää. Erityisesti lievässä astmassa ja oireettomassa vaiheessa spirometriatulos voi olla täysin normaali.

Mittari rekisteröi siis pelkästään uloshengityksen huippuvirtauksen ja sillä saadaan tietoa erityisesti suurten keuhkoputkien väljyydestä. PEF-arvo pienenee suurten keuhkoputkien ahtautuessa ja hengitysvoiman vähentyessä. Alentunut arvo verrattuna normaaliarvoihin ei sinänsä kerro syytä alhaiseen huippuvirtaukseen, mutta jos PEF-arvo paranee avaavalla lääkkeellä 15–20 prosenttia ja absoluuttisesti vähintään 60 ml, tukee löydös jo vahvasti astman mahdollisuutta. Toisaalta normaali arvo sulkee pois ainakin sillä hetkellä vaikean keuhkoputkien supistumisen ja vakavan astmatilanteen mahdollisuuden.

Julkaistu: 10.11.2005