Tutkimuksen mukaan anoreksiaan sairastuneet nuoret hyötyvät terapiasta enemmän, jos siinä keskitytään hänen itsensä sijasta koko perheeseen.
Tutkimuksessa havaittiin, että kun nuorten syömishäiriötä oli hoidettu vuoden ajan, täysin toipuneita oli enemmän niiden joukossa, joiden terapiaan oli osallistunut koko perhe.
Tutkijoiden mukaan pitkän aikaa on ajateltu, että vanhemmat hidastavat syömishäiriöisen nuoren hoitoa. Koko perheen mukaanottava terapia ja sen tehokkuus ovat kuitenkin osoittaneet, että perheet ovat todellinen voimavara nuorille, ja heidän pitäisi ehdottomasti olla osa lastensa hoitoa.
Tutkijat eivät kuitenkaan täysin hylkää yksilöön keskittyviä hoitokeinoja, sillä ne voivat olla paras lähestymistapa joillekin nuorille. Noin neljännes tutkimukseen osallistuneista nuorista pärjäsi yksilöterapiassa oikein hyvin. Tulevaisuudessa tehtävät tutkimukset voivat auttaa terapisteja valitsemaan hoitokeinon, joka sopii parhaiten tietyille potilaille, tutkijat huomauttavat.
Perheterapiaa
Noin 0,5-0,7 prosenttia teini-ikäisistä tytöistä kärsii anoreksiasta, ja heistä yksi kymmenestä menehtyy siihen. Syömishäiriöiden hoitoon on kehitetty useita terapiamuotoja, mutta niiden tehokkuutta tarkastelevia tutkimuksia on hyvin vähän.
Yksilöterapia keskittyy auttamaan nuorta oppimaan, miten hän voi hallita omaa syömistään ja painoaan, ja kuinka hän voi erottaa tunteen kehon tarpeista. Perheterapiassa vanhemmat ovat aluksi vastuussa teininsä käyttäytymisen muuttamisesta ja siitä, että hän syö normaalisti eikä harrasta pakonomaisesti liikuntaa. Lopulta tämä vastuu siirretään nuorelle itselleen.
Yksilöterapia on ollut olemassa pidempään, ja siksi sitä käytetään laajemmin kuin perheterapiaa.
Vanhemmat vastuussa
Perheterapia voi olla yksilöterapiaa tehokkaampaa siksi, että se siirtää syömistä koskevat päätökset pois potilaan käsistä, tutkijat uskovat.
He huomauttavat, että anoreksiasta kärsivä nuori ei usein halua uskoa, että hänen pitäisi tehdä muutoksia elämäänsä. He pitävät siitä, mitä tekevät, joten muutosten tekeminen on vaikeaa. Vanhemmat kuitenkin ymmärtävät muutokset tarpeellisuuden ja voivat auttaa siinä tehokkaasti.
Lisäksi perheterapiassa keskitytään enemmän muuttamaan nuoren käyttäytymistä, kun taas tässä tutkimuksessa tarkastellussa yksilöterapiassa keskitytään sairauden emotionaaliseen ja psykologiseen näkökulmaan.
Lähteet: Archives of General Psychiatry, Msnbc.com
Lue lisää:
