Rauhaa. Sitä Karita Tykkä tunsi, vaikka hän oli juuri saanut isältään suruviestin. Karitan äiti oli nukkunut pois. Hän menehtyi sairastettuaan muutaman vuoden ALS-tautia.

Puhelun jälkeen Karita pakkasi tavarat autoonsa ja lähti ajamaan Helsingistä isänsä luo Kuopioon. Helmikuun kalpea aurinko paistoi viistosti taivaanrannasta. Lumikinokset kimaltelivat tienposkessa kuin röykkiöt timantteja.

Kyyneleet vierivät Karitan poskilla. Tuntui raadolliselta ja epäoikeudenmukaiselta, että äiti, joka oli täynnä elämänhalua, kuoli vain 69-vuotiaana.

Karita ihaili kirkasta talvipäivää. Hän tiesi olevansa turvassa.

– Vaikka tunsin valtavaa surua ja luopumisen tuskaa, sisälläni oli samaan aikaan rauha. Koin rakkauden ja kiitollisuuden ryöpyn.

Pitkä tie tasapainoon

Rauhan, tyyneyden ja luottamuksen tunteet eivät ole olleet aina läsnä Karitan elämässä. Suomen kauneimmaksi vuonna 1997 kruunattu Karita on kulkenut pitkän tien tasapainoon. Ennen kuin sisäinen rauha löytyi, oli opittava rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on.

Karita aloitti mallintyöt 15-vuotiaana. Siitä lähtien hän koki olevansa vääränlainen.

– Olin vääränkokoinen ja -näköinen tai jollain tavalla virheellinen. Ylähuuleni oli liian pieni tai sääreni olivat liian lyhyet.

Suorittaja ja täydellisyydentavoittelija Karitan sisällä ruoski häntä täyttämään muiden toiveita.

Hän yritti pysytellä kunnossa ja vaadituissa mitoissa reippaan urheilun ja mitä erilaisimpien dieettien avulla. Hän suosi vähärasvaisia tuotteita, laski kaloreita, eli pelkällä raakaruoalla – ja toisinaan taas pelkillä proteiinipatukoilla. Hyvä olo ei löytynyt tiukoista ruokavalioista. Vatsa oli sekaisin, ja mielialat heittelehtivät.

Vuonna 2002 Karitan elämässä tapahtui käänne, joka pysäytti hänet väkisin. Kova treenitahti, liialliseksi mennyt vedenjuonti ja suolattomuus sekoittivat hänen kehonsa niin pahasti, että hän vaipui tajuttomuuteen. Ambulanssi kiisi 140 kilometriä tunnissa kohti sairaalaa, jossa Karitaa pidettiin kolme päivää hengityskoneessa nukutettuna.

– Liian nopea suolojen nostaminen olisi saattanut lääkärin mukaan vaurioittaa elimistöäni pahasti. Sama olisi voinut tapahtua, jos en olisi saanut apua ajoissa.

Kun Karita heräsi kolme päivää kestäneestä tajuttomuudesta, hän ymmärsi oman kehon kuuntelun merkityksen.

– Tajusin, että minun aikani ei ollut vielä lähteä, vaan fyysiselle olemassaololleni oli vielä tarve ja merkitys.

Karita Tykkä on ollut herkkä pikkutytöstä lähtien. ”Olen aina aistinut voimakkaasti esimerkiksi äänet ja ihmisten tunnetilat.”

Katse sisäänpäin

Kohtalokkaan kesäpäivän jälkeen Karita halusi löytää hyvän olon. Hän ymmärsi, että se ei löydy dieeteistä, treeniohjelmista tai mistään ulkoa tulevasta. Oli käännettävä katse sisäänpäin.

– Tahdoin tiedostaa, kuka olen ja mikä tehtäväni maan päällä on.

Karita teki töitä itsensä kanssa ja opiskeli elämäntaitovalmentajaksi. Opinnot kirkastivat Karitalle hänen elämäntehtävänsä.

– Minulle selvisi, että tehtäväni on auttaa, innostaa ja inspiroida ihmisiä voimaan paremmin elämän eri osa-alueilla. Se on edelleen kutsumukseni.

Karita janosi lisää tietoa kaikesta, mikä liittyy ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hän luki itsensä vielä holistiseksi hyvinvointi- ja ravintovalmentajaksi, meditaatio-ohjaajaksi, reikihoitajaksi ja pilatesohjaajaksi.

Mitä enemmän Karita opiskeli ja tutki asioita, sitä varmemmaksi hän tuli siitä, että hyvän elämän salaisuus piilee tasapainossa.

– Oivalsin, että mikään yksittäinen asia tai muutos ei ole oikotie onneen. Ratkaisevaa on kokonaisuus. Niin ravinnon, levon, ihmissuhteiden, kehon kuin mielenkin tulee olla tasapainossa.

Toisaalta tasapaino tuo elämään armollisuutta.

– Todennäköisesti juuri kellään ei ole sellaista tilannetta kovin pitkään elämässään, että kaikki asiat olisivat samaan aikaan täydellisessä tasapainossa.

– Lohdullista on se, että vaikkapa surun keskellä tai muussa stressaavassa tilanteessa ihminen voi tukea oloaan ravintorikkaalla ruoalla, levolla, meditaatiolla ja lempeällä liikunnalla.

Henkisyys tarkoittaa Karitalle turvallisuuden tunnetta ja luottamista siihen, että kaikki järjestyy.

Antaudu totuudelle

Tie toisia inspiroivaksi hyvinvointivalmentajaksi ei ollut helppo. Omaa mieltänsä oli kuorittava kuin sipulia, kerros kerrokselta. Karita kävi läpi tunnelukkojaan, päästi irti peloistaan ja purki vanhoja uskomuksiaan erilaisten harjoitteiden avulla.

– Itsensä tutkiminen ja opiskelu vaativat omien ajatustensa ja tapojensa kyseenalaistamista. Minun oli oltava valmis olemaan rohkea ja antautumaan totuudelle.

Mitä syvemmin Karita tutustui itseensä, sitä läheisemmäksi henkiset asiat hänelle tulivat. Kun Karita kuori mielensä sopukoita, hän alkoi miettiä myös sitä, mihin hän uskoo.

Henkisyys tarkoittaa Karitalle ennen kaikkea turvaa ja tasapainoa. Siihen kuuluu myös ymmärrys siitä, ettemme koskaan ole yksin.

– Henkisyys on sitä, että silloinkin, kun on vaikeaa, minulla on turvallinen ja kannateltu olo. Uskon siihen, että meitä suojellaan.

Karita luottaa korkeampaan voimaan, joka on olemassa meitä kaikkia varten. Apua saa, kun pyytää.

Henkiset asiat ovat kuuluneet Karitan elämään lapsuudesta lähtien. Lapsuudenkoti ei ollut erityisen uskonnollinen; joulukirkossa käytiin ja välillä luettiin iltarukous. Jo lapsena Karita koki vahvasti, että ”yläkerrasta” saa apua.

– Tiukan paikan tullen laitoin käteni ristiin, käänsin katseeni ylöspäin ja pyysin apua.

Karitalle ei ole tärkeää määritellä hänen uskonsa kohdetta. Hän voi puhua yhtä hyvin Jumalasta, korkeammasta voimasta tai elämän energiasta.

– Suhtaudun uskon asioihin avarakatseisesti. En tuomitse ketään, enkä halua tyrkyttää kenellekään omaa maailmankatsomustani.

Karita tunnistaa itsessään yhä sen saman pikkutytön, joka oli herkkä aistimaan sellaisia asioita, joita silmät eivät näe. Elämänsä varrella Karita on kohdannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat pitkällä henkisellä polullaan.

– He ovat usein katsoneet minua jotenkin merkitsevästi. Ehkä he ovat tunnistaneet herkkyyteni.

Fanaattisuus ei kuulu Karitan hyvinvointiin. ”Olen käynyt nekin vaiheet läpi, joten tiedän, mistä puhun.”

Hetki meditaatiolle

Meditaatio ja hiljentyminen ovat tärkeä osa Karitan arkea. Joka aamu hän herää ennen muuta perhettään, aviomies Petri Tykkää ja pariskunnan kymmenvuotiasta Luca-poikaa. Sängyssä Karita laittaa toisen käden vatsansa päälle ja toisen käden sydämensä päälle. Syvään hengittäessään hän kuulostelee, mitä hän kaipaa juuri tänä aamuna.

– Meditoin useimmiten makuuhuoneemme jatkeena olevassa suuressa vaatehuoneessa aamuisin kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttia. Välillä teen ohjatun meditaation, joskus taustalla soi värähtelytaajuudeltaan sopivaa musiikkia ja toisinaan istun hiljaisuudessa.

Karita kuuntelee itseään tarkasti kaikessa, mitä hän tekee. Myös syömisessä. Enää hän ei noudata mitään tiettyä dieettiä.

– Syön intuitiivisesti. Annan keholleni sitä, mitä se kulloinkin kaipaa. Syömiseni vaihtelevat myös vuodenaikojen mukaan. Kesäisin himoitsen värikästä, nestepitoista ja raikasta syötävää, kun taas talvella mieli tekee lämpimiä, tuhdimpia ja mausteisia ruokia.

Karita syö paljon vihanneksia, marjoja ja hyviä rasvoja. Hän välttelee gluteenia, syö ani harvoin punaista lihaa ja on luopunut sokerista yli kymmenen vuotta sitten kärsittyään pahasta sokeririippuvuudesta.

– Moni saattaa ajatella, että nipotan. Minulle on sanottu, että relaa vähän ja syö nyt joskus hampurilainen. Minulle tapani elää tai syödä ei ole kurinalaisuutta tai nipottamista, vaan ihana tapa elää. Teen valintoja, jotka tekevät minulle hyvää.

Vaikka Karita on oppinut liikkumaan ja syömään intuitiivisesti, arki ei läheskään aina suju täydellisesti. Hän kokee yhä epäonnistumisia ja vauhti kiihtyy välillä turhan kovaksi, kun hän haalii itsellensä liikaa tekemistä.

– Erona entiseen on se, että väsymyksen hetkellä tiedän, mikä on minulle paras toimintatapa. Ennen suorittaja sisälläni oli viholliseni, nykyään olen ystävystynyt sen kanssa. Tiedän, että pedantissa ja kunnianhimoisessa puolessani on myös paljon hyvää – se on minua eteenpäin työntävä voima.

Valintoja rakkaudesta käsin

Kaikki valintansa Karita pyrkii tekemään rakkaudesta, eikä pelosta käsin. Se tarkoittaa hänelle sitä, että hän tekee vain niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä ja merkityksellisiä. Pelosta lähtevä toimiminen liittyy Karitan mielestä usein vääränlaiseen suorittamiseen.

– Silloin tehdään jotain siksi, että joku toinen haluaa. Olen elänyt sellaisessa maailmassa, eikä se ole mukava paikka. Luotan siihen, että kaikki valinnat, jotka teen sydäntäni kuunnellen, ovat oikeita.

Rakkaudesta käsin eläminen ja itsensä kuunteleminen ovat Karitalle erityisen tärkeitä silloin, kun elämä heittää eteen vastoinkäymisiä. Karita on kohdannut menetyksiä jo ennen äitinsä kuolemaa.

– Ystäväni kuoli syöpään kolmekymppisenä, siskoni menetti pienet kaksosensa heti vauvojen syntymän jälkeen, ja olen ollut hautaamassa isovanhempiani. Jokainen suru on pysäyttänyt minut miettimään sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Menetyksien käsittelyssä on auttanut usko siihen, että vaikka fyysinen keho muuttuu maaksi, sielu jatkaa matkaansa.

– Kun näin äitini kuolleena, ymmärsin, ettei hän enää ollut siinä. Sielu oli jossain muualla.

Karitan supervoima vastoinkäymisten hetkissä on kiitollisuus. Hän on tietoisesti harjoitellut taitoa pysähtyä olemaan kiitollinen kaikista niistä asioista, jotka elämässä ovat hyvin. Mitä enemmän kiitollisuuden aiheita näkee, sitä runsaammiksi ne muuttuvat. Karita on haastanut itsensä ja someseuraajansa haltioitumisbongaukseen.

– Jokaisesta päivästä voi löytää lukuisia haltioitumisen aiheita. Jos tuijottaa kaupungilla kulkiessaan vain kadun märkää asfalttia, ei näe hiirenkorville puhkeavia puita tai upeaa arkkitehtuuria.

Tasapaino on Karitan hyvinvoinnin peruspilari. ”Vaikka rakastankin meditaatiota, sitäkään ei kannata tehdä tuntitolkulla joka päivä.”

Rakastava koti

Karita rakastaa niitä hetkiä, kun hän häärii keittiössä kokkaamassa illallista elämänsä miehille, Petrille ja Luca-pojalle. Vaikka ruoan tekeminen alusta alkaen itse vie aikaa, lopputulos palkitsee aina.

– Haluan välittää perheelleni samanlaista rakkautta ja huolenpitoa, josta sain itse lapsena nauttia. Lapsuudenkodissani vaalittiin terveellistä kotiruokaa ja kiireettömiä yhteisiä hetkiä pöydän ääressä.

Karita on kiitollinen siitä, että hän sai kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä. Hän pystyi keskustelemaan vanhempiensa kanssa kaikesta, myös epäonnistumisista ja ensimmäisistä känneistä.

– Kodin avoimuus, rauha ja rakkaus ovat se perusta, josta edelleen joka päivä ponnistan. Yhä tiukan paikan tullen soitan isälleni.

Perhe – puoliso, poika, isä ja sisko – on Karitalle suurin tuki ja kaikkein tärkeintä elämässä. Myös äiti kulkee mukana rajan takaa. Kun Karita oli jäällä kävelemässä muutama päivä äidin kuoleman jälkeen, hän pyysi ääneen merkkiä äidistä. Samalla hetkellä suuri musta kotka liiteli tyhjältä taivaalta Karitan yläpuolelle.

– Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Sain vahvistuksen siitä, että äiti on yhä lähelläni.

Karita Tykkä, 44, on yrittäjä, holistinen hyvinvointivalmentaja, LCF Life Coach, meditaatio-ohjaaja, tietokirjailija ja pilatesohjaaja. Hän on tehnyt myös mallin ja juontajan töitä. Karita tuli tunnetuksi vuonna 1997 voitettuaan Miss Suomi -kilpailun. Karita on naimisissa yrittäjä Petri Tykän kanssa. Pariskunnalle syntyi Luca-poika vuonna 2010. Karita pitää ruoka- ja hyvinvointisivustoa karitatykka.com. Häneltä on ilmestynyt kaksi hyvinvointia käsittelevää Hyvä elämä -kirjaa sekä kirjoihin liittyvä työkirja.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2021.