Kalervo Kummolan arvomaailma on muuttunut iän myötä: ”Vaimoni Tuula on minulle elämäni tärkein ihminen"

Kalervo Kummola, 74 vuotta, pitkän linjan jääkiekko­vaikuttaja, poliitikko. Sai pääkonsulin arvon vuonna 2016. Perheeseen kuuluvat vaimo Tuula, tyttäret Pia ja Nina, kaksi lastenlasta. Harrastuksina golf, politiikka ja ulkopolitiikka.

Monen myrskyn silmässä ollut jääkiekkovaikuttaja, kokoomuksen entinen kansanedustaja, pääkonsuli Kalervo ”Kale” Kummola vie vieraansa työhuoneensa parvekkeelle Tampereella. Horisontissa siintää Kansi, vielä keskeneräinen monitoimiareena, jonka syntyyn Kummola on vaikuttanut voimallisesti.

– Kansi-areenan pitäisi olla syksyllä valmis. Se on sitten Euroopan komein, hän sanoo.

Areenan sponsorinimestä Uros Livestä ehti nousta pienoinen kohu. Nimi tulee yhteistyösopimuksesta oululaisen Uros-konsernin kanssa. Kummola sanoo, ettei ole koskaan menettänyt yöuniaan kohujen vuoksi.

– Olen ollut kestojulkkis viisikymmentä vuotta. Niin kovanaama en kuitenkaan ole, etteivätkö jotkin loukkaavat kommentit olisi satuttaneet.

Vuoden alussa Kalervo Kummola sai kosolti myönteistä julkisuutta, kun hän vaikutti Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtajana siihen, ettei jääkiekon MM-kisoja järjestetä Valko-­Venäjällä tänä ­keväänä.

Lopullinen niitti oli liiton puheenjohtajan René Faselin kaulailu Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan kanssa.

– Vääntö kisojen perumisesta kesti kiivaimmillaan viisi kuukautta. Lopputulos oli se, mikä sen pitikin olla.

"Mieli ja arvomaailma ovat muuttuneet iän myötä, vaikka koti, uskonto ja isänmaa ovat aina olleet perusarvojani. Helluntailaisen kotini henkinen perintö unohtui jossain vaiheessa, mutta arvot ovat palanneet. Mietin tuonpuoleisia enemmän kuin aiemmin ja uskon, että on olemassa jotakin suurempaa kuin tämä näkyvä. Uskon, että Jumala on siunannut matkaani.

Muille ei voi antaa neuvoja, jos ei ole itsetuntemusta. Ensin pitää oppia tuntemaan itsensä. Mietin asioita nyt paljon järkevämmin kuin nuorempana, enkä juokse joka asian perässä.

Kehitykseeni vaikutti sekä myönteisesti että kielteisesti se, että asuimme Australiassa, kun olin 13–16-vuotias. Olin ollut liideri jo ennen muuttoamme, mutta siellä en voinut heti toteuttaa sitä puolta itsessäni. Armeijassa Suomessa pääsin takaisin johtohommiin. Itseluottamukseni ei ole sittemmin pätkinyt, ja sitä on riittänyt tähän asti!

Aiemmin keskityin enemmän lähipiiriini, mutta viime vuosina olen miettinyt paljon ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa. Myös Valko-­Venäjän kisojen tapaus liittyy niihin. Olen tavattoman kiinnostunut ulkopolitiikasta, mitä ei ehkä julkisuudessa tiedetä."

"Kun jätin tupakan, painoa tuli kymmenen kiloa lisää. Sen jälkeen kertyi vielä toiset kymmenen, sillä korvasin tupakan muun muassa karkeilla.

Rakasta harrastustani golfia pelaan nykyään golf­kärrystä, ­sillä jalat eivät kestä pitkiä kävelymatkoja. Muuten olen hyvässä kunnossa.

Heinäkuussa 1999 tapahtuneen rallionnettomuuden jäljet tuntuvat yhä. Tuolloin Teemu Selänne ajoi nokkakolarin autoni kanssa. Ortopedian erikoislääkäri Martti Hirn sattui olemaan päivystäjänä, kun minut tuotiin Tampereen keskussairaalaan. ­Koko perheeni oli hälytetty paikalle. Olin yhdeksän tuntia leikkauksessa seuraavana päivänä. Kantapääni oli tuusan nuuskana ja molemmat ranteet murtuneet. Myös kyynärluussa oli murtuma ja keuhkoissa ruhje. Leikkauksen jälkeen jouduin teholle keuhkoissa olevan veren vuoksi.

Hirn sanoi, että pärjään näillä nivelillä kymmenen vuotta, mutta nyt on mennyt jo yli kaksikymmentä. Väitän sen johtuvan siitä, että olen syönyt niveliä hoitavaa lääkettä. Väitän myös, että polvet ja lonkat ovat pysyneet kunnossa, koska en ole rasittanut niitä liikaa."

"Lapsuudenperheessäni meitä oli neljä lasta. Sisarukseni ovat minulle yhä läheisiä. Kaksi siskoani asuu Australiassa ja veljeni Uudessa-Seelannissa. Korona-­aikana en ole päässyt tapaamaan heitä, ja se surettaa.

Tyttärieni Pian ja Ninan lapsuudessa olin kiireinen isä. Jääkiekko ja muut työasiat veivät aikani, ­mikä on myöhemmin kaduttanut. Teimme kuitenkin onneksi joka vuosi yhteisiä perhematkoja Austra­liaan ja kiekkoreissuja yhdessä Göran Stubbin perheen kanssa. Ne olivat hyviä kokemuksia ja muistoja.

Pialla on kaksi lasta, 13-vuotias poika ja 9-vuotias tytär, jolle juuri lupasin syntymäpäivälahjaksi polkupyörän. Taidan seurata lastenlasteni elämää tarkemmin kuin aikoinaan omien tyttärieni elämää. Mielestäni minulla on kuitenkin läheiset ja hyvät välit Piaan ja Ninaan."

"On suuri ilo, että olen näinkin hyvässä kunnossa. Minulla on myös rakas perhe ja hyviä ystäviä ympärilläni. Vaimoni Tuula on minulle elämäni tärkein ihminen. Työelämässä olen nauttinut jää­kiekon johtotehtävistä ja muista töistäni. Iloitsen siitä, että olen voinut matkan varrella tavata lukuisia hienoja ihmisiä, joista monista on tullut ystäviäni.

Suruista suurin oli isäni Einon kuolema 84-vuo­tiaana. Mikään ei ennakoinut äkillistä poismenoa. Aili­-äitini kuolema oli odotetumpi, koska hän oli ­ollut pidempään sairas. Lapsuudenkodissani minulla oli maailman kiltein äiti, ja isältä sain miehen mallin. Omassa luonteessani on enemmän isää kuin äitiä, joka oli itse rauhallisuus.

Tragedia oli myös sisareni puolison kuolema imu­solmukesyöpään vain 24-vuotiaana. Tuolloin, vuosikymmeniä sitten, tautia ei osattu hoitaa samalla tavalla kuin nykyisin.

Moni nuoruuden kaverini kuoli jo viisikymppisenä. Viisi Tampereen kokoomuksen entistä valtuustoryhmäläistä kuoli viime kesänä. Heihin kuului myös politiikan paras kaverini Seppo Kovala. Se oli kova kolaus. Kun korona hellittää, ­pidämme heille yhteisen muistotilaisuuden."