Miten elämä voi olla näin ihanaa! Tätä väitöstutkija ja valmentaja Johanna Huhtamäki, 40, pysähtyy miettimään usein. Hän näkee ympärillään lukuisia pieniä ja suuria kiitollisuuden aiheita. Näin ei ole ollut aina.
Yksitoista vuotta sitten Johanna alkoi kuulla korvissaan kohinaa. Ääni pauhasi kuin koski hiljentyen ja voimistuen sydämen sykkeen tahdissa.
Johanna eli kuukausia pään sisäisen metelin kanssa, sillä lääkäri ei uskonut aluksi vaivan olevan vakava. Vasta varjoainekuvauksen jälkeen selvisi, mistä oli kyse.
Hänellä oli päässään reilun vuoden takaisesta autokolarista johtuva verisuoniepämuodostuma, se aiheutti kohinan. Elokuussa 2011 Johanna operoitiin kiireellisesti, sillä hänelle olisi voinut tulla aivoverenvuoto.
Johanna ehti jo huokaista helpotuksesta, kunnes reilun puolen vuoden päästä leikkauksesta kohina alkoi taas. Nyt lääkärillä oli huonoja uutisia: ei ollut varmaa, olisiko leikkausta mahdollista tehdä uudelleen.
Kolmikymppiselle kahden lapsen yksinhuoltajalle ennuste tuntui musertavalta, etenkin kun hoidettavana oli myös pyörätuoliin joutunut äiti. Lisäksi takana oli hiljattainen isän kuolema ja ero väkivaltaisesta parisuhteesta.
Kun Johanna joutui monien vaikeuksien jälkeen kasvokkain oman kuolevaisuutensa kanssa, hänet valtasi odottamaton tunne. Hän koki voimakasta kiitollisuutta.
”Elämä alkoi tuntua elämisen arvoiselta, kun jouduin kohtaamaan ajatuksen, että entä jos tämä olikin tässä”, Johanna kertoo.
Samalla hän teki päätöksen, joka muutti hänen elämänsä suunnan. Johanna päätti, että jos hän selviää, hän yrittää toteuttaa kaikki unelmansa.
Verisuoniepämuodostuma operoitiin sittenkin uudelleen, ja Johanna parantui. Sen jälkeen hän alkoi elää todeksi päätöstään.
Ensimmäisen unelman toteutuminen johti toiseen
Johannan ensimmäinen unelma oli opiskella diplomi-insinööriksi. Se johti seuraavaan unelmaan. Kun hän piti eräässä konferenssissa luentoa diplomityöstään, esitelmästä vakuuttunut professori tarjoutui ohjaamaan hänen väitöskirjaansa.
Tällä hetkellä Johanna tekee väitöskirjaa motivaation, menestyksen ja kiitollisuuden yhteyksistä. Hän työskentelee konsulttina, valmentajana ja kouluttajana.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän toimi kymmenisen vuotta esimiehenä ja projektinhallinnan tehtävissä.
”Olen tehnyt niin yksityiselämässäni kuin työelämässäkin rohkeita valintoja siksi, että voisin tuntea merkityksellisyyttä. Jätin päivätyöni ja lähdin tavoittelemaan unelmiani.”
Kuoleman läheisyyden kokeminen sysäsi Johannan itsetutkimuksen polulle. Hän haluaa ymmärtää yhä paremmin, kuka hän on ja mikä on juuri hänen tehtävänsä täällä.
Matka on sisältänyt NLP-opintoja, positiiviseen psykologiaan perehtymistä maisteriopinnoissa ja psykoterapiassa käyntiä.
”Aloitin tutkimusmatkani itsekkäistä syistä, sillä minun oli koottava elämäni sirpaleista ehyeksi. Matkalla löysin niin huikeita työkaluja, että opinnot määrittelivät urasuuntani uudelleen. Haluan auttaa muita löytämään onnen.”
Mikä on onnen resepti?
Kysymys onnen reseptistä on mietityttänyt Johannaa paljon. Oli aikoja, jolloin hän uskoi, ettei voisi koskaan olla onnellinen.
”Vaikeimpina vuosina tavoitteeni oli se, etten olisi koko aikaa onneton.”
Oman terveyden pettäminen ravisteli Johannaa tarkastelemaan tavoitettaan. Hän ymmärsi, ettei tuskan välttäminen riittänyt hänelle. Johanna halusi olla onnellinen. Hän ei vain tiennyt, miten se tapahtuu.
Johanna päätti tehdä asioita, jotka tekevät hänelle hyvää. Hän aloitti uudelleen vuosia tauolla olleen tanssiharrastuksensa. Myös työelämässä ja ihmissuhteissa oli aika tehdä muutoksia.
Pienet hyvät valinnat johtivat käänteentekevään asiaan – merkityksellisyyden löytymiseen.
”Onni löytyy merkityksellisyyden kokemuksesta. Tätä väitettä tukevat myös monet tutkimukset. Ne osoittavat, että merkityksellisyys on äärimmäisen tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta.”
Merkityksellisyys tarkoittaa Johannan mukaan sitä, että ihmisellä on kokemus siitä, että elämällä on jokin tarkoitus.
”Merkityksellisyyden tunne vahvistuu, jos voi kokea kuuluvansa johonkin itseään suurempaan ja olevansa muille hyödyksi.”
Merkityksellisyyden kokemus on onnellisuuden ja hyvinvoinnin ytimessä.
Arvot on osattava nimetä, että voi elää niiden mukaan
Miten merkityksellisyyttä voi tavoitella? Ensimmäinen askel on itsensä tunteminen eli käsitys omista arvoista. Toinen askel on elää omien arvojensa mukaan.
Kuulostaa helpolta, mutta se ei välttämättä ole sitä.
”Moni sanoo toimivansa arvojensa mukaan. Kun ihmistä pyytää kertomaan tärkeimmät arvonsa, hän ei välttämättä osaa nimetä ainuttakaan. Eihän arvojen mukaan voi elää, jos ei edes osaa nimetä niitä.”
Samoin kävi Johannalle. Kun hänen piti NLP-opinnoissaan tehdä arvoharjoitus, hän häkeltyi.
”Ajattelin, ettei ole ihme, että elämä tuntuu harmaalta, sillä en elänyt lainkaan niin kuin olisin halunnut elää. Ymmärsin, että käytin suurimman osan ajastani tekemällä sellaisia asioita, jotka eivät vie minua sinne, minne haluan mennä.”
Arvoharjoitus osoitti Johannalle kohdat, jotka kaipasivat korjausliikettä. Yksi hänen tärkeimmistä arvoistaan oli perhe ja läheiset. Silti leijonanosa ajasta hupeni työhön, joka ei tuntunut mielekkäältä.
”Kun tekee viidessä päivässä 60 tuntia työtä, joka ei tunnu itselle tärkeältä, ei ole energiaa olla läsnä perheelle. Tajusin eläväni isossa arvoristiriidassa.”
Nykyään Johanna pystyy listaamaan tärkeimmät arvonsa salamannopeasti. Ne ovat vapaus, oikeudenmukaisuus, hyvyys ja itsensä kehittäminen. Hän myös elää niiden mukaan.
Jos Johannan pitäisi valita, mikä arvoista on hänelle kaikkein tärkein, se olisi itsensä kehittäminen.
”Mitä syvemmin tunnen itseni ja mitä edistyneempi olen, sitä paremmin pystyn palvelemaan muita. Olen silloin parempi puoliso, äiti, ystävä ja kollega.”
Eroon kahlitsevasta uhrin roolista
Itsetuntemuksen polulla Johanna pääsi eroon häntä vuosia kahlinneesta uhrin roolista.
”Minulle oli iso oivallus ymmärtää, että riippumatta siitä, kuinka kamalia asioita minulle on tapahtunut, olen silti vastuussa itsestäni ja reaktioistani. Kerroin pitkään itselleni olevani väkivallan uhri. Enää en tee niin. En ole passiivinen oman elämäni seuraaja, vaan voin valita, miten katson menneisyyttäni.”
Vapaus tarkoittaa Johannalle mahdollisuutta toteuttaa kutsumustaan ja olla oma itsensä. Oikeudenmukaisuus on pyrkimystä tehdä maailmasta päivä päivältä parempi paikka. Hyvyys taas tarkoittaa ihmisten auttamista ja lempeää kohtaamista.
”En usko, että meitä on luotu tänne kilpailemaan toisiamme vastaan, vaan loistamaan yhdessä.”
Arvojen kirkastumisen jälkeen Johannan elämässä on muuttunut moni asia: parisuhde, asuinpaikka, työ ja lasten lukumäärä.
”Vanhasta elämästäni on mukana vain puinen ruokapöytä.”
Yksi unelmista toteutui kolme vuotta sitten, kun Johanna kirjoitti yhdessä juontaja Vappu Pimiän kanssa tietokirjan Valon antajat. Kirja käsittelee kiitollisuuden voimaa.
Kiitollisuus on Johannalle tärkeä työkalu merkityksellisyyden toteutumisessa.
”Yksi tekijä, mikä estää tuntemasta merkityksellisyyttä, on se, ettei näe kaikkea sitä, mikä on hyvin. Kun pysähtyy olemaan kiitollinen, merkityksellisyyden tunne kasvaa.”
Kiitollisuutta syytetään toisinaan ongelmien ohi katsomisesta. Siitä ei Johannan mukaan kuitenkaan ole kyse.
”Kiitollisuus kumpuaa nimenomaan siitä, että tiedostaa kaikki epäkohdat – ja päättää siitä huolimatta katsoa elämää myönteisessä valossa.”
Johanna haluaa valaa ihmisiin uskoa siitä, että unelmat saavuttaakseen ei tarvitse olla syntynyt rikkaaseen perheeseen tai tuntea oikeita ihmisiä.
Johannan lapsuutta varjosti isän yrityksen konkurssi ja siitä seuranneet perheen talousongelmat velkasaneerauksineen. Ruokakaupassa harkittiin tarkkaan, mitä leivän päälle ostettiin.
Koulussa Johannaa kiusattiin. Monista tielle osuneista haasteita huolimatta hän on luonut itselleen onnellisen elämän.
”Kiitollisuuden harjoittaminen voi olla niin yksinkertainen juttu kuin se, että miettii joka ilta kolme päivän aikana tapahtunutta mukavaa asiaa ennen nukkumaanmenoa. Minä kiitän usein esimerkiksi hauskasta hetkestä lapseni kanssa tai hyvin sujuneesta työtapaamisesta.”
Lapsen sairastuminen johti päätökseen keskittyä hyvään
Viime syksynä Johannan hieman alle vuoden vanha Elian-poika sairastui. Tutkimuksissa selvisi, että lapsen maksa-arvot olivat hälyttävän korkealla. Maksasairaudelle isänsä menettänyt Johanna tiesi, että kyse on vakavasta löydöksestä.
Pelko puristi rintaa. Johanna joutui tulikokeeseen omien oppiensa kanssa. Hän päätti, että nyt jos koskaan, hän tarvitsee kiitollisuutta.
”Ymmärsin, että voin valita, käytänkö yhteisen aikamme, jonka pituutta en tiennyt, murehtimiseen ja pelkäämiseen vai nauttimiseen. Päätin keskittyä hyvään.”
Kiitollisuuden tunteminen pelon keskellä ei ollut Johannalle helppoa. Joka kerta lapsen verikokeiden tulosten odottelu oli yhtä piinaa. Johanna yritti suhtautua itseensä armollisesti. Kiitollisuus ei tarkoita pakkopositiivisuutta.
”Annoin surulle luvan tulla. En kuitenkaan jäänyt tunteeseen kiinni. Kun olin itkenyt huoleni itsestäni ulos, totesin, että on taas aika keskittyä kaikkeen hyvään, mitä ympärilläni juuri nyt on. Niinä hetkinä tunsin voimallisesti elämän merkityksellisyyden.”
Yhtä yllättäen kuin Elian sairastui, hän myös parantui. Pojan maksa-arvot ovat kunnossa, ja hän voi hyvin.
”Lääkäritkään eivät osanneet sanoa, mitä tapahtui.”
Vaikea polku hyvää oloon
Matka hyvään oloon ei ole ollut helppo. Se on vaatinut omien arvojen, motiivien ja ajatusrakennelmien sinnikästä tarkastelua. Vaikeinta on ollut uhrin roolista irtautuminen.
”Joskus tuntuisi edelleen helpommalta karttaa vastuun ottamista ja etsiä syitä huonoon olooni ulkopuoleltani.”
Johanna tuntee erityistä kiitollisuutta siitä, että hän lähti itsetutkimuksen polulle.
”Jos on riittävän tyytyväinen, voi jatkaa samaan malliin. Olin niin pohjalla, että minun oli pakko tehdä suunnanmuutos. Hyvinvointini on ollut jokaisen kivun ja tuskan hetken arvoinen.”
Merkityksellisyyden etsiminen ja löytäminen ovat Johannalle niin rakkaita teemoja, että tällä hetkellä hän työskentelee pitkälti niiden parissa.
Johanna on luotsannut kollegansa, henkilöstöjohtaja Saana Rossin kanssa valmennuksen, joka auttaa yrityksiä rakentamaan vahvempaa työn merkityksellisyyden kokemusta.
Työn lisäksi merkitystä Johannalle tuovat perhe, ystävät, lukeminen, luonnossa liikkuminen, lautapelit ja musiikkiharrastus.
Äitiys on Johannalle yksi tärkeimmistä rooleista. On helppoa kokea itsensä tarpeelliseksi, kun pieni lapsi haluaa kädet ojossa syliin. Johanna muistuttaa itseään säännöllisesti siitä, että elämä muuttuu koko ajan ja lapset kasvavat.
”Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Elämä pysyy mielekkäänä, kun merkityksellisyyttä kokee monin eri tavoin.”
Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2022. Nettiversiota on muokattu.
Uskon pienten asioiden voimaan. Juuri pienet asiat ovat usein onnen ja merkityksen ytimessä.
Tiedän, että voin kaiken keskellä vaikuttaa itseeni ja omaan elämääni sillä, miten päätän asioihin suhtautua.
Unelmoin maailmasta, jossa vallitsee aito tasavertaisuus ja jossa ihmiset voivat hyvin.
Pelkään elämättä jättämistä. Elämä on rajallista, joten miksi pelätä muuta
Luotan siihen, että voin kaiken keskellä vaikuttaa itseeni ja omaan elämääni sillä, miten päätän asioihin suhtautua.
Ihmettelen, miten suuri voima meissä onkaan, jos vain annamme tuon voiman tulla esiin.
Iloitsen arjen hetkistä, perheen kanssa vietetystä ajasta, ystävistä ja siitä, että saan tehdä työtä, jota rakastan.
Johanna HuhtamäkI
on väitöstutkija, joka tutkii jatkuvan huippusuorituksen taustalla vaikuttavia ajattelumalleja. Hän on koulutukseltaan tuotantotalouden diplomi-insinööri ja pian myös positiivisen psykologian ja valmennuksen psykologian maisteri.
Johanna työskentelee konsulttina, valmentajana, kouluttajana ja tietokirjailijana. Hän harrastaa lukemista, musiikkia ja ulkoilua. Kangasalalla asuvan Johannan perheeseen kuuluvat puoliso ja 18-, 17- ja 1-vuotiaat lapset. Johannan uusin kirja Pakkopositiivisuudesta tasapainoon (Otava) ilmestyi viime syksynä.
