Kauneus & Terveys

Isa Kantanen laihtui, kun hän alkoi syödä enemmän: "Kun suklaanhimo iskee, mietin, söinkö liian kevyesti vai olenko tylsistynyt"

Isa Kantanen laihtui, kun hän alkoi syödä enemmän: "Kun suklaanhimo iskee, mietin, söinkö liian kevyesti vai olenko tylsistynyt"
Isa Kantasen verenpaine oli koholla jo parikymppisenä. Tupakoinnin lopettaminen ja liikunnan lisääminen eivät auttaneet. Kamala kuolemanpelko sai hänet tarkastelemaan, mitä hän oikeasti söi.
Kuvat Pia Inberg

Isa Kantanen, 42, tullitarkastaja, Helsingistä:

"Vuosi sitten olin leffassa, kun yhtäkkiä minuun iski kamala kuolemanpelko. Oloni oli hirveä. Joulun herkuttelu oli mennyt överiksi. Hikoilutti ja etoi. Entä jos minulle puhkeaa diabetes? Siinä hetkessä tajusin, etten voi enää riskeerata terveyttäni.

Painoni oli jojoillut koko ikäni. Herkuttelu riistäytyi herkästi käsistä. Palkitsin ja lohdutin itseäni suklaalla.

Kuulun sukuun, jossa monella rasva kertyy vyötärölle. Suku­rasitteina on lisäksi tyypin 2 diabetes, korkea verenpaine ja valtimotauti.

Verenpaineeni oli koholla jo parikymppisenä. Lopetin tupakoinnin ja lisäsin liikuntaa, mutta se ei auttanut.

Sain pysyvän verenpainelääkityksen runsas kymmenen vuotta sitten. Nuorin lapseni oli silloin vuoden. Kun odotin häntä, sairastin raskausdiabeteksen ja raskausmyrkytyksen, joka nosti verenpaineeni hurjiin lukemiin.

Isa Kantanen huomasi, että välillä on oltava itsekäs, jotta pystyy huolehtimaan itsestään.

Kun havahduin tilanteeseeni, painoin 80 kiloa. Olin 162-senttisenä lihava. Vyötäröni oli 110 senttiä. Tiesin terveysriskit. Mittautin veriarvoni työterveydessä. Paasto­sokeri oli vielä normaali, mutta kolesteroli oli koholla.

Olin törmännyt Facebookissa Fitfarmin mainokseen. Päätin aloittaa kahdeksan viikon dieettivalmennuksen. Punnitsin tarkkaan ruokani ja liikuin ohjeiden mukaan.

Tajusin, että olin korvannut aterioita suklaapatukalla, jogurtilla tai leivällä. Söin oikeastaan vain nopeita hiilareita ja liian vähän proteiinia.

Olen kasvissyöjä. Lisäsin proteiinia. Syön kasviksia vajaa puoli kiloa päivässä.

Paino alkoi pudota. Kun valmennus loppui, aloitin toisessa. On helpompi pysyä ruodussa, kun valmentaja ja yhteisö tsemppaa. Jatkan yhä valmennuksissa.

Nyt painan 69 kiloa ja vyötärönympärykseni on 93 senttiä. Se on kaventunut 17 senttiä. Tavoite on päästä 80 senttiin. Kolesteroli­arvoni ovat laskeneet, enkä tarvitse enää verenpainelääkkeitä. Olen energisempi kuin vuosi sitten. On vaikea uskoa, että olen todella pystynyt tähän!

Vatsa ei enää ole pallo, ja kroppa on saanut lihaksia. Vanhat treenihousut eivät tahdo pysyä jalassa.

Aika katoaa, kun käy töissä ja kuskaa lapsia harrastuksiin.

On oltava itsekäs, jotta pystyy pitämään huolta itsestään. Nyt raivaan kalenterista tilaa ja liikun melkein joka päivä.

Vihaan kuntosalia, joten suoritan sen alkuviikosta. Lopun viikkoa nautin, kun saan uida, juosta ja tanssia. Nykyisin olen energisempi kuin ennen.

Kun suklaanhimo iskee, pohdin syytä ja yritän vaikuttaa siihen. Oliko ateria liian kevyt vai olenko tylsistynyt? ­Maailma ei romahda, vaikka välillä herkuttelee."

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 1/2020.

Julkaistu: 3.4.2020
1 kommentti