Mistä kertoo, jos ei ikinä hurahda mihinkään? Psykologin mukaan saatat olla intohimoisempi kuin ajattelitkaan

Mistä kertoo, jos ei ikinä hurahda mihinkään? Psykologin mukaan saatat olla intohimoisempi kuin ajattelitkaan
Ihmiset, joilla on intohimo, kertovat treeni­suorituksistaan ja koiranäyttelyistä kertyneistä palkinnoista. Mitä jos ei itse hurahda ikinä mihinkään?

Rivitalokodin ikkunoista avautuu näkymä pieneen puutarhaan. Viime kesänä, vasta vuosia muuton jälkeen, Katja Lahti päätti panna puutarhan kuntoon.

Hän suuntasi puutarhaliikkeeseen ja vietti siellä toista tuntia haastatellen myyjää erilaisten kasvien ja kasvupaikkojen vaatimuksista. Kaupassa paloi pari sataa euroa kottikärrylliseen kukkia.

Kun homma oli valmis, Lahti istui tyytyväisenä olohuoneen sohvalla ihastelemassa näkymää.

– Puutarha oli tosi hieno koko kesän, mutta ei minulle tullut sellaista oloa, että ryhtyisin puuhaamaan sitä enemmän. Kukkien istutus oli projekti, jonka halusin saada kerralla valmiiksi.

Nelikymppinen Lahti on tehnyt monia asioita perusteellisesti, mutta ei muista hurahtaneensa ikinä mihinkään.

Nuorena hän piti Dingosta, mutta ei seonnut bändistä kuten kaverinsa. Lahti on kirjoittanut suosittua ­Project Mama -blogia ja tehnyt kuusi kirjaa, muttei tunne itseään taiteilija­sieluksi. Ajatus jumppaan raahautumisestakin kyllästyttää joka kerta. Liikunnan riemu löytyy vasta jumpan jälkeen, jos löytyy.

Miksi toiset meistä tuntevat palavaa intohimoa jotakin asiaa kohtaan ja toiset eivät? Psykologi ja psykoterapeutti Sini Cavénin mukaan siihen on useita syitä.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin voi olla kasvuympäristöstä opittu juttu.

– Saattaa olla, että lapsuudessa ympärillä on ollut ihmisiä, jotka ovat tehneet tiettyä asiaa suurella tunteella, ja kasvaessaan on itse ryhtynyt toteuttamaan samaa tapaa, Cavén sanoo.

Myös temperamentti voi vaikuttaa innostumisen asteeseen. Haasteita kaipaava saattaa saada mielihyvää erityisesti harrastuksista, joissa on tähtäimenä tietty suoritus yksilönä tai joukkueessa. Suorittamiseen tähtäävät harrastukset usein korostuvat verrattuna niihin, joita tehdään vain tekemisen ilosta.

Persoonan piirteet saattavat vaikuttaa myös siihen, miten harrastuksistaan puhuu. Cavénin mukaan avoin persoona saattaa ajatella ja puhua tekemisistään korostetusti.

Saatat olla jo hurahtanut, vaikka et itse ajattele niin.

Joku voi siis vähätellä vaikkapa käsitöihin liittyviä taitojaan, kun taas ulospäinsuuntautunut tyyppi julistaa rohkeasti satunnaisen neulomisharrastuksen suureksi intohimoksi.

Tekemisen palo voi siis olla myös määrittelykysymys ja ihmisten välillä saattaa olla isoja eroja siinä, mitä kukakin haluaa tai uskaltaa kutsua intohimoksi.

Temperamentin piirteet ovat suhteellisen pysyviä, ja siksi intohimoihmiseksi ei voi tuosta vain ryhtyä. Eivätkä kaikki edes halua.

Omalla toiminnalla on kuitenkin vaikutusta ainakin intohimojen kohteiden löytymiseen.

Toisilla meistä on vahvempi resilienssi eli mielen joustavuus kuin toisilla. Resilienssi liittyy paitsi vaikeista kokemuksista palautumiseen myös rohkeuteen kokeilla uusia asioita.

– Se on osittain geneettinen ominaisuus, jota kasvu­ympäristö voi vahvistaa. Resilientillä ihmisellä ensimmäinen ajatus ei ole se, etten osaa, vaan se, etten osaa vielä, Cavén sanoo.

Oma juttu saattaa löytyä helpommin, kun kokeilee uusia asioita. Jos taas ei halua kokeilla mitään uutta, ei myöskään tarjoa itselleen mahdollisuutta innostua uudesta.

– Kannattaa altistaa itseään asioille, joita haluaisi kokeilla. Tekemällä näkee, mitä niistä saa.

Myös olosuhteet vaikuttavat siihen, suhtautuuko asioihin intohimoisesti.

– Tiedän monia, jotka eivät ole elämässään esimerkiksi tehneet käsitöitä, mutta sitten niiden tekemiselle tuleekin suotuisa aika ja into löytyy. Tai tilanteita, joissa sohvaperunat ovat innostuneet liikunnasta, kun aika on ollut oikea.

Elämäntilanteet vaihtelevat ja vaikuttavat mahdollisuuksiin toteuttaa itseään. Jos tahtoo harrastaa aktiivisesti, harrastukselle täytyy löytyä tunteja, ja tilillä pitää olla tarpeeksi rahaa, jos harrastus maksaa.

Vinkki: Muista ylläpitää myös taitoja ja ihmissuhteita, jotka eivät liity harrastukseesi. Et putoa tyhjän päälle, jos se on pakko lopettaa.

Jos intohimoa ei ole, viileä suhtautuminen kaikkeen tekemiseen voi herättää huolta. Se näkyy keskustelupalstoille kirjoitetuista kysymyksistä: Onko muita vaatimattomia, joilla ei ole into­himoja? Onko muita, joilla ei ole elämässä into­himoa mihinkään?

Tiedetään, että mielekkäällä tekemisellä on mielenterveyttä edistäviä vaikutuksia. Sini Cavénin mukaan mielenterveyden tilasta kertoo hyvää myös se, jos jaksaa kiinnostua mukavista jutuista.

– Tässä mielessä intohimottomuus voi joskus olla masennuksen merkki, mikäli tilanne on se, ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa samalla tavalla kuin aiemmin.

Intohimon puuttumisen merkitystä ei kuitenkaan pidä liioitella, Cavén painottaa. Hän uskoo, että jos ihmisten elämää tarkastellaan oikein tarkalla linssillä, lähes jokaisella on ainakin yksi tärkeä asia, johon suhtautuu kiinnostuksella ja johon tekee mieli uppoutua ainakin silloin tällöin.

– Intohimoa voi olla vaikka se, että nyppii rikkaruohot säntillisesti talonsa pihalta. Sen ei siis lähtökohtaisesti tarvitse olla mitään suurta.

Vinkki: Jos sinulla ei ­ole intohimoa, opettele tuomaan osaamistasi esiin. Voit hyötyä taidosta vaikka työnhaussa.

Vasta viime vuosina bloggaa­­ja Katja Lahti on herännyt huomaamaan, ettei ole persoonaltaan niin sanotusti intohimoihminen. Taipumus kiinnostua vähän siitä sun tästä tuntui pitkään vain luonnolliselta.

Nykyisin intohimoista ja sen löytämisestä kirjoitetaan kuitenkin taajaan perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa, hän huomauttaa. Esimerkiksi lehtijutun aihe saattaa olla tarina siitä, kuinka innokas postimerkkikeräilijä tai fitness-harrastaja on löytänyt lajinsa.

Vastaavasti somevaikuttaja pääsee todennäköisesti helpommin esille, jos pystyy esittelemään itsensä intohimoisena kakkuleipurina eikä leipomista, koiria ja sienestystä harrastavana tyyppinä.

Lahti on miettinyt, olisiko vallalla jopa intohimobuumi, joka pakottaa keksimään itselleen tietyn palavan kiinnostuksen kohteen, jos sellaista ei ole valmiina.

– Sankaritarinoiden kertominen intohimoteeman kautta on hirveän helppoa ja tykätty kerronnan laji. Kaltaisestani yleistekijästä taas on vaikeampi keksiä sanottavaa.

Lahti ryhtyi pohtimaan intohimoteemaa, kun hän luki tyttärelleen Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaa. Siinä kerrotaan sadan naisen tarina Coco Chanelista Jane Austiniin.

Satuja kuunnellessaan lapsi vaikutti hieman huolestuneelta. Kirjan tarinoissa kerrottiin, että melkein kaikki päähenkilöt olivat tienneet jo pienestä pitäen, mihin heidän palava intohimonsa kohdistui. Lahden tytär taas ei vielä ollut päättänyt, mihin haluaisi itse ryhtyä.

Lahti rauhoitteli lasta kertomalla, että hän ymmärtää tunteen hyvin.

– Minä en voisi harrastaa tanssia tai muuta koreografista juttua, koska en pysyisi mukana. En ole kauhean näppärä, eli en pystyisi myöskään ompelemaan, neulomaan tai kutomaan. Muuten voin luultavasti kiinnostua lähes mistä vain.

Välillä Lahti on tuntenut olevansa hieman kateellinen intohimoihmisiä kohtaan, esimerkiksi sellaisia, jotka harrastavat intohimoisesti joogaa, crossfitiä tai tanssia.

Palava suhtautuminen yhteen harrastukseen vaikuttaa kuitenkin Lahden näkökulmasta lopulta riskialttiilta puuhalta.

– Intohimoihmisellä on munat täysin yhdessä korissa. Itse mietin rationaalisesti heti, että entäs jos jotain tapahtuukin ja harrastus päättyy.

Kolme kirjaa intohimonaisista

Lasinkirkas, hullun­rohkea on Panu Rajalan ­kirjoittama elämäkerta ­viime syksynä kuolleesta runoilijasta Aila Meriluodosta, joka rikkoi empi­mättä kaavoja niin kirjal­lisuudessa kuin muussakin elämässä.

Hyvä sara! -kirja kertoo Anna Kortelaisen sanoin keräilijä-mesenaatti Sara Hildénin elämäntarinan vaatimattomista oloista menestyneeksi vaatealan yrittäjäksi ja taiteen rahoittajaksi aikakaudella, jolloin naisjohtajuus ei ollut tyypillistä.

Historian jännät ­naiset on toimittaja Maria ­Petterssonin projekti, jossa hän kertoo Twitterissä ­vähemmän tunnetuista mutta tavalla tai toisella historiaan jälkensä jättäneistä naisista. Tekeillä on myös kirja samasta aiheesta. Etsi twiittejä tunnisteella #historianjännätnaiset.

Mielitreeni: Löydä oma juttusi

1. Lähden kaverin mukaan hänen harrastukseensa.

Kenen harrastus on kiinnostava:

Milloin voisin mennä kokeilemaan:

2. Luen tietokirjan aiheesta, josta en tiedä valmiiksi mitään.

Kirjaksi valitsen:

Milloin luen sen:

3. Pyydän ystävää keksimään minulle tekemistä yhdelle illalle.

Keneltä ystävältä kysyn:

Tätä hän ehdotti:

4. Kokeilen liikuntalajia, jossa kuvittelen olevani surkea.

Mitä lajia:

Milloin käyn testaamassa sitä:

5. Vaihdan viikoksi treenit kirjoihin (liikuntahirmu) tai lukemisen liikkumiseen (lukutoukka).

Tai keksin oman vaihtarin: Vaihdan nykyisen rakkaan harrastukseni X viikoksi tähän itselleni uuteen juttuun X.

Mitä harrastusta kokeilen:

Milloin:

Juttu on julkaistu Kotivinkki -lehdessä 3/2020.

Julkaistu: 2.10.2020
Kommentoi »