Joka neljäs potee ilmastoahdistusta – asiantuntija kertoo, miten maailmantuskaa voi helpottaa

Jumppatrikoisiin tuli iso reikä, eikä kovan kulutuksen housuja ole helppo paikata kestävästi. Mistä voisi löytää mahdollisimman ekologisesti valmistetut pöksyt?

Tällaiset kysymykset ovat vaivanneet Veera Malmivaaraa viime syksystä lähtien. Hän tuntee ilmastoahdistusta, jolla tarkoitetaan ympäristön tulevaisuuteen liittyvää huolta ja muita usein vaikeita tunteita. Ahdistuksen vuoksi hän haluaisi itse edistää valinnoillaan ympäristön hyvinvointia.

– Kyseenalaistan jatkuvasti omia valintojani ja tekojani miettimällä, olenko tehnyt ilmaston kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun esimerkiksi kaupassa. En ole ahdistunut koko ajan, mutta erityisesti valintatilanteet mietityttävät kovasti.

Malmivaara ei ole tuntemustensa kanssa yksin. Sitran viime vuonna teettämässä kyselyssä joka neljäs vastaaja kertoi potevansa ilmaston muuttumiseen liittyvää ahdistusta.

Moni tietää jo, että ilmastoahdistukseen auttaa esimerkiksi lentämisen vähentäminen ja turhan ostelun hillitseminen. Viime aikojen poikkeusolosuhteissa nämä ovat monella toteutuneetkin, mutta toisaalta puhe ympäristön tilasta on jäänyt koronakriisin alle.

Ilmastoahdistusta tutkineen Panu Pihkalan mukaan ahdistuksen tunteen käsitteleminen olisi yhtä tärkeää kuin käytännön toimet.

– Toiminnalle pannaan usein paljon painoarvoa, mutta jos se on ainut tapa lievittää ahdistusta, lopputuloksena voi olla ilmastoburnout. Ennen pitkään uupuu, koska aina voisi tehdä enemmän.

Miten ilmastoon liittyviä ahdistuksen tunteita voisi käsitellä?

– Olisi tärkeää yrittää välttää juuttumasta kielteisten ajatusten kehään, Pihkala neuvoo.

Jos kielteiset tunteet saavat jatkuvasti vallan, ahdistus voi kääntyä vihaksi tai masennukseksi. Se on mielelle kuluttavaa, eikä uupuneena jaksa toimia paremman tulevaisuuden hyväksi.

– On hyvä muistaa itsestä huolehtimisen perusasiat, eli ulkoilla riittävästi, nukkua tarpeeksi ja vaalia sosiaalisia suhteita, Pihkala neuvoo.

Ahdistusta voi yrittää pitää aisoissa myös rajoittamalla mediankäyttöään. Itsensä kanssa voi sopia, ettei esimerkiksi lue ilmastoaiheisia uutisia ensimmäiseksi herättyään tai viimeiseksi ennen nukkumaan menoa.

– Kyse ei ole silmien sulkemisesta vaan omien rajojen ja voimavarojen vaalimisesta. Uupuu nopeasti, jos tietoon on yhteydessä jatkuvasti, kuten nykymaailmassa helposti käy.

Poimi vinkit! 10 keinoa taltuttaa ahdistus

Ilmastoahdistuksen tunteet voivat olla tunnistettuja tai tunnistamattomia. Panu Pihkalan mukaan ne ilmenevät usein myös kehollisina tuntemuksina, kuten kipuna.

Tiedetoimittaja Pasi Toiviainen kertoo Ilmaston­muutos. Nyt -kirjassaan, että hän luuli ensin sairastuneensa syöpään. Vasta myöhemmin hän tajusi, että mielessä kaihersi ”vain” kova huoli ympäristön tilanteesta.

– Lievät ilmastoahdistuksen oireet voivat olla esimerkiksi ajoittaista levottomuuden tunnetta ja ajoittaista unettomuutta, Panu Pihkala sanoo.

Vakavammasta ahdistuksesta kärsivät ovat raportoineet tutkimuksissa esimerkiksi jatkuvista uniongelmista ja masennuksesta. Niistä kärsivän on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.

Tarkkaa tutkimustietoa ilmastoahdistuksen yleistymisestä ei ole. Pihkalan mukaan arkikeskustelujen ja mediassa julkaistujen sisältöjen perusteella voisi olettaa, että nykyisin on aiempaa tavallisempaa olla ahdistunut ympäristön tilasta ja tulevaisuudesta.

– Toisaalta osittain on varmasti kyse siitä, että ennen pinnan alle jäänyt ahdistus on nyt noussut pintaan. Ihmiset uskaltavat tuoda omakohtaisia kokemuksiaan enemmän esille, kun asiasta on keskusteltu julkisuudessa.

Lue myös: 4 parasta vinkkiä stressaantuneelle keholle

Ahdistuksen lievittämiseen on olemassa ilmastokasvattajien vetämiä työpajoja ja ammattilaisten antamaa ekoterapiaa. Suomen psykologiliitolla on olemassa oma työryhmänsä eko- ja ympäristöpsykologian erityisalalle.

Usein ilmastoahdistukseen liittyy monia tunteita, kuten pelkoja, syyllisyyttä, häpeää, surua, turhautumista tai suuttumusta.

Sitran kyselyssä 44 prosenttia vastaajista kertoi tuntevansa turhautumista ja riittämättömyyttä. Voimattomuutta tunsi 39 prosenttia. Tunteet ovat tuttuja myös Veera Malmivaaralle.

– Helposti iskee epätoivo ja huono omatunto omista valinnoista. Yksittäisellä ihmisellä ei ole aina varaa tai muita resursseja valita ympäristöystävällisintä vaihtoehtoa.

Malmivaara on tuntenut vihaa esimerkiksi isoja yrityksiä kohtaan. Hän on katsonut pöyristyneenä dokumentteja, joissa on kerrottu teollisuuden ympäristötuhoista.

Vaikeita tunteita hän on yrittänyt käsitellä parhaansa mukaan. Hän on esimerkiksi yrittänyt tietoisesti hylätä täydellisyydentavoittelun, kun hän on punninnut valintojaan.

– On hyvä juttu, että esimerkiksi pyöräilen paikasta toiseen. Yritän olla tyytyväinen omiin tekoihini ja välttää täydellisyyteen pyrkimistä.

Myönteiseen keskittyminen motivoi jatkamaan riittävän hyvien valintojen tekemistä.

Poimi vinkit! Viekö ahdistus yöunet? Toimi näin!

Ristiriidan hyväksyminen eli ambivalenssi on tärkeä taito ilmastonmuutoksen kaltaisen globaalin ja laajasti eri elämänalueisiin vaikuttavan ongelman käsittelyssä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti kykyä hyväksyä, että yksilö voi tehdä ongelman ratkaisemiseksi jotakin mutta ei kaikkea mahdollista, sillä ongelma on niin laaja.

Pihkalan mukaan on myös hyvä muistaa, että yksilön toimilla ei voida ratkaista koko ongelmaa. Siihen tarvitaan ennen kaikkea rakenteellisia ratkaisuja, kuten ­poliittisia päätöksiä.

Myös käytännön toiminta auttaa osaltaan ahdistuksen sietämisessä. Malmivaaralle tärkeä arvo on esimerkiksi hillitä kuluttamista mahdollisuuksien mukaan, ja siksi hän yrittää esimerkiksi korjauttaa rikki menneet vaatteet eikä heittää niitä vain pois ostaakseen uusia.

– Aikaisemmin ostelin vaatteita tunne edellä, ja yritin siten täyttää jotain tyhjyyttä sisälläni hetkellisellä onnen tunteella. Nyt yritän tietoisesti miettiä, mistä pysyvämmästä kuin materiasta voisin hakea samaa fiilistä.

Käytännön toimintaa on myös esimerkiksi äänestäminen, mielenosoituksiin osallistuminen ja ilmastomuutoksen hillintään tähtäävien kansalais­aloitteiden allekirjoittaminen.

Yllättävää on, ettei ilmastonmuutos herätä pelkästään kielteisiä tunteita. Sitran kyselyssä 36 prosenttia raportoi tuntevansa toivoa, kun he miettivät ilmastonmuutosta.

– Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet eivät ole pelkästään raskaiksi miellettyjä tunnetiloja, Panu Pihkala sanoo.

– Osa ihmisistä on löytänyt yhteistoiminnan iloa ja kasvanutta merkityksellisyyden tuntua. He tuntevat, että toimivat yhdessä merkityksellisellä tavalla ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Lähteet: Panu Pihkalan kirjoittama Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen -raportti, kevät 2019, julkaisija Mieli ry, Pihkalan blogi ekoahdistus.blogspot.com.

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 12/2020.