Japanilainen ikigai voi tuoda elämään onnea ja merkityksellisyyttä – aloita vastaamalla näihin neljään kysymykseen

Millaista elämäsi olisi, jos heräisit aamuisin aitoon innostukseen uudesta päivästä ja menisit iltaisin nukkumaan tietäen, että elämälläsi on tarkoitus? Jos eläisit työskennelläksesi, etkä toisinpäin?

Japanilaisen filosofian mukaan meillä jokaisella on ikigai, syy olla olemassa. Jotkut ovat löytäneet sen ja elävät sitä tietoisesti. He tuntevat aitoa elämäniloa ja elävät pitkään.

Toisilla ikigai on uinuvana heidän sisällään, mutta he eivät ole siitä tietoisia tai eivät koskaan saavuta sitä. Tällöin elämä saattaa tuntua päivästä ja vuodesta toiseen selviytymiseltä.

Elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Luterilainen työmoraali on meissä syvällä. Edelleen vallalla on vanha uskomus, että meidän on ansaittava leipämme otsa hiessä. Moni uupuu työssään, joten mistä voisimme löytää uudelleen työnilon? Vastaus saattaa olla ikigai.

Japanilainen sananlasku sanoo: ”Vain tekevä tahtoo elää satavuotiaaksi”.

Onni ei kuitenkaan löydy puurtamalla vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Tärkeämpää on, että ihminen saa tehdä sitä, mitä rakastaa, ja voi sitä kautta kokea elämänsä tarkoituksenmukaiseksi.

Onni ei synny siitä, että pitää tehdä, vaan siitä, että saa tehdä.

– Omassa ikigaissa piilee onnellisuuden salaisuus, toteaa ikigain periaatteita elämäänsä soveltava lifestyle-bloggaaja ja -kirjoittaja Virve Fredman.

Suomen kielessä ei ole yhtä sanaa, joka kuvaisi ikigaita. Väljästi käännettynä se tarkoittaa elämisen ja tekemisen iloa, syytä olemassaoloon. Ranskassa sitä kuvailee käsite raison d’être, joka viittaa myös motivaatioon ja merkitykseen.

Japanin kielessä ikigai koostuu kahdesta osasta: iki (elää) ja gai (syy). Yksinkertaisesti selitettynä ikigai on syy nousta aamulla sängystä ylös.

Ikigaita käytetään Japanissa monissa erilaisissa yhteyksissä. Se pätee niin pieniin arkipäiväisiin asioihin kuin suuriin tavoitteisiin ja saavutuksiin. Se on niin yleinen sana, että ihmiset käyttävät sitä jokapäiväisessä elämässään tiedostamatta, että sillä olisi erityistä merkitystä.

Tokiolainen neurotieteilijä ja kirjailija Ken Mogi korostaa teoksessaan Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan (Otava), että ikigai on mahdollinen ilman, että välttämättä on saavuttanut ammatillista menestystä.

– Se on hyvin demokraattinen käsite, jonka ydintä on elämän monimuotoisuuden juhlistaminen. On totta, että jos sinulla on oma ikigaisi, se voi johtaa menestykseen, mutta menestys ei ole vaatimuksena sille, että sinulla voi olla ikigai. Se on avoinna meille kaikille, Mogi kirjoittaa.

Ikigain kerrotaan saaneen alkunsa japanilaisesta tarusta, joka kertoo kuolevasta naisesta. Ollessaan koomassa nainen tuntee yhtäkkiä, että hänet nostetaan taivaaseen. Nainen kuulee esi-isänsä äänen, joka puhuttelee häntä ja kysyy: ”Kuka sinä olet?”

Nainen vastaa ensin, että hän on pormestarin vaimo, ja jatkaa sitten, että hän on neljän lapsen äiti, että hän on opettaja.

Esi-isän ääni toistaa: ”Kuka sinä olet?”

Nainen vastaa, että hän on se, joka nousee aamulla huolehtimaan perheestään, ja se, joka kasvattaa lapsia kotona ja paikallisessa koulussa.

Vasta silloin esi-isä on tyytyväinen. Nainen herää seuraavana aamuna syvään tunteeseen siitä, että hänellä on oma henkilökohtainen tarkoituksensa elämässä.

Tarinan opetus on, että meidän on löydettävä tarkoituksemme, jotta voimme herätä aamulla elämäniloon. Meidän on löydettävä oma ikigai. Tarkennettu kysymys lienee: ”Miksi olet täällä?”

Oman ikigain etsintä on prosessi, joka vaatii aikansa. Sen löytäminen edellyttää kärsivällistä itsetutkiskelua ja pysähtymisen taitoa. Ikigai on siis myös työkalu itsetuntemuksen lisäämiseksi.

Virve Fredman törmäsi ikigaihin reilu vuosi sitten. Hän oli työskennellyt menestyksekkäästi kosmetiikka-alalla lähes 15 vuotta. Viimeiset vuodet hän toimi kosmetiikkaverkkokaupan maapäällikkönä.

Sitten tuli päivä, jolloin Fredman ei enää kokenut työtään omakseen. Aiempi unelmatyö oli muuttunut vain työksi, josta oli kadonnut yksi tärkeä palanen.

– Harkitsin töistä irtisanoutumista. Huomasin selaavani netistä elämänmuutokseen kannustavia lauseita. Googletin muutokseen liittyviä asioita. Mukaan tuli myös syvällisempiä kysymyksiä.

Lopulta Virve Fredmanin eteen tuli se kaikkein tärkein, kysymys elämän tarkoituksesta. Hän alkoi tutustua itseensä ja pohti yhä syvemmin omia arvojaan.

Mieleen nousi ajatuksia omasta onnellisuudesta ja muiden auttamisesta. Hän luki erilaisia itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja, kunnes törmäsi ikigaita käsittelevään kirjaan. Se oli espanjalaisten Héctor Garcían ja Francesc Mirallesin Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Gummerus).

– Oivalsin, että minullahan oli periaatteessa ollut jo oma ikigaini. Rakastin työskennellä kosmetiikan parissa. Koin myös olevani työssäni hyvä. Välillä suorastaan hämmästelin, kuinka hullua oli, että joku vielä maksoi minulle siitä palkkaa, Fredman muistelee.

Jokin oli kuitenkin muuttunut. Oli aika etsiä puuttuva palanen. Oli aika etsiä todellinen ikigai.

Ikigaita lähestytään neljästä eri suunnasta. Jos haluaa lähteä etsimään omaa ikigaita, voi ottaa työkaluksi Marc Winnin kehittämän graafisen kaavion. Se on eräänlainen aarrekartta kohti oman olemassaolon ydintä. Se haastaa ja auttaa pohtimaan, miksi tekee tiettyjä asioita ja elääkö omannäköistä elämää.

Kaaviossa on kuvattu ympyröiden sisään neljä keskeistä tekijää, jotka muodostavat ikigain. Määrittäviä elementtejä ovat: se mitä rakastaa, se mitä maailmassa tarvitaan, se millä voi ansaita palkkansa ja se missä on hyvä. Nämä neljä kysymystä johdattavat oman ikigain luokse.

Ympyröiden leikkauspisteet muodostavat kuvion sisäkehälle symmetriset muodot. Niihin sijoittuvat ikigaihin myös vaikuttavaa neljä asiaa: intohimo, elämäntehtävä, kutsumus ja ammatti.

Viimeisenä kuvion keskelle jää tila, joka on niin kutsuttu ikigai, eli se suuri intohimo, joka tuo elämään onnea, sisältöä ja tyydytystä, kuten García ja Miralles kuvaavat kirjassaan.

Mikäli joku näistä osa-alueista puuttuu, ikigaita ei löydy. Voi esimerkiksi tuntea itsensä hyödyttömäksi siitäkin huolimatta, että tekee intohimoisesti asiaa, jossa on hyvä ja jota rakastaa tehdä, mutta josta kukaan muu ei ole kiinnostunut.

– Ikigai vaatii rehellisyyttä itseä kohtaan. Vaikka kutoisi omin pikku kätösin omasta mielestään maailman hienoimpia sukkia käpylehmille, tuskin niitä kovin moni tarvitsee tai ostaa, Fredman naurahtaa.

Japanissa onnellisuuden salaisuuteen kuuluvat työn ja menestyksen lisäksi myös terveys ja pitkä ikä.

García ja Miralles matkustivat japanilaiselle Okinawan saarelle, jonka asukkaat tunnetaan pitkäikäisyydestä ja elinvoimaisuudesta. Kohteena oli Ōgimin pikkukylä, jota kutsutaan satavuotiaiden kyläksi.

Okinawan saarella asuu eniten satavuotiaita 100 000:tta asukasta kohden maailmassa. Syynä pidetään sitä, että he elävät ikigainsa innoittamina.

Saaren ikinuorten ikäihmisten elämänohjeita ovat: älä huolehdi, omaksu hyvät rutiinit, vaali ystävyyssuhteita joka päivä, elä kiireetöntä elämää ja säilytä optimismi.

Mukana ovat myös tasapainoinen ja kasvispainotteinen ruokavalio sekä kevyt liikunta. Hara hachi bu on Okinawalla yleinen sanonta, jota käytetään ennen ruokailua tai sen jälkeen. Se tarkoittaa, että vatsa syödään vain 80-prosenttisesti täyteen.

Ikivanhan viisauden mukaan itseään ei kannata syödä ähkyyn.

Tärkeä osa nuorekkaan vanhenemisen taitoja on myös kestävyys eli resilienssi. Japanilainen sanonta kuuluukin: ”Vaikka kaatuisit seitsemän kertaa, nouse ylös kahdeksan kertaa.”

Koska Ogimin ikinuoret elävät ikigain mukaisesti, he eivät jää eläkkeelle. Heidän sanavarastossaan ei ole sanaa tai käsitettä, joka kuvaisi eläköitymistä.

He jatkavat tehtäviensä tekemistä aina viimeiseen elinpäiväänsä saakka ja saavat suurta tyydytystä tehdessään työtä, josta nauttivat ja josta koko yhteisö ja yhteiskunta hyötyvät.

Virve Fredman innostui ajatuksesta, että voisi löytää ikigain kautta uuden merkityksellisen työn, jota voisi tehdä intohimolla. Hän halusi tuntea työssään flow’ta, jossa tekeminen sujuu vaivattomasti, kuin itsestään. Se on luonnollinen seuraus ikigaista.

Kuten suurin osa meistä, myös Fredman oli aiemmin ajatellut käyvänsä töissä, jotta voisi sitten joskus päästä eläkkeelle. Ikigai käänsi hänen ajattelunsa päälaelleen. Siitä inspiroituneena hän päätti jäädä kolmekymppisenä testieläkkeelle.

– Lopetin viime vuonna päivätyöt. Päätin ryhtyä tekemään asioita, joita olin aina halunnut tehdä sitten eläkkeellä ollessani.

Hän opetteli nauttimaan hetkessä elämisestä, koska eihän sitä voi tietää, millaisessa henkisessä ja fyysisessä kunnossa olisi seitsemänkymppisenä.

Muutama viikko kului mukavasti tekemättä töitä. Sitten testieläkeläiselle kirkastui, miksi ikigai on japanilaisille niin tärkeä. Kukaan ei jaksa olla loputtomasti toimeton, sillä työnteko tuo elämään toimeentulon lisäksi myös merkityksen.

– Täytin tietoisesti arkeani asioilla, joista nautin ja jotka tuntuivat minulle oikeasti merkityksellisiltä. Aloin yhä enemmän etsiä omaa ikigaitani.

Ikigai on silti kuten onni. Jos sen perässä juoksee, se pakenee. Ikigai ei löydy pakottamalla. Sen on oppinut myös Fredman.

– Selasin työpaikkailmoituksia. Yritin kehittää blogiani siten, että siitä tulisi mahdollisimman ammattimainen. Kaivoin ikigaita esiin itseni ulkopuolelta. Yritin kääntää jokaisen kiven ja ajattelin, että jostainhan sen on pakko löytyä, mutta se ei löydy sillä tavalla.

Fredman palasi tutkiskelemaan itseään entistä syvemmin. Hän oivalsi, että vaikka hän oli tunnistanut vuosikaudet työssään lukuisten kosmetiikkabrändien arvot, omat henkilökohtaiset arvot kaipasivat nyt kirkastamista.

Vaikka oma ikigai ei ole vielä täysin paljastunut, Fredman kokee olevansa oikealla polulla. Hänelle ei tässä vaiheessa ole tärkeintä oman identiteetin määrittely ammattitittelin kautta.

Olennaisen tärkeää on sen sijaan itsensä hyväksyminen.

– Olen huomannut, miten helposti itseä tulee verrattua muihin ja uskoteltua itselle, että täytyy olla ja toimia tietyn kaavan mukaan. Parhaat ideat voivat syntyä, kun antaa itselle luvan olla sellainen kuin oikeasti on.

Japanin kielessä on myös käsite wabi-sabi. Sen mukaan kaikki kauneus ympärillämme on katoavaista, muuttuvaa ja epätäydellistä. Wabi-sabi opettaa arvostamaan vajavaista kauneutta ja näkemään siinä kasvun mahdollisuuden.

– Pidän ajatuksesta, että epätäydellisyys voi olla kaunista.

Itsensä hyväksymisen kautta ei tarvitse olla virheetön. Fredman uskoo, että tutustumalla itseensä virheineen päivineen löytää lopulta myös sen puuttuvan palasen, aidon ikigain.

Ken Mogi kiteyttää saman ajatuksen:

– Loppujen lopuksi ikigain suurin salaisuus on itsen hyväksyminen riippumatta siitä, millaisten ainutlaatuisten ominaisuuksien kanssa on sattunut syntymään. Ikigaihin ei johda mitään yhtä ainoaa reittiä. Jokaisen meistä täytyy etsiä oma reittimme, oman ainutlaatuisen yksilöllisyytemme metsässä. Kun etsit omaa ikigaita, älä unohda nauraa makeasti – tänään ja joka päivä!

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2021.