Terve.fi

Idiopaattinen kipu

Idiopaattinen kipu
Idiopaattinen kipu tarkoittaa kiputilaa joiden taustalta ei ole löydettävissä kipua selittävää syytä tai sairautta. Yleisiä idiopaattisia kiputiloja ovat fibromyalgia ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Uusilla aivojen toiminnan kuvantamismenetelmillä on idiopaattisesta kivusta kärsivillä todettu kipujärjestelmän toiminnan poikkeavuuksia.
Julkaistu: 7.10.2008

Näitä ovat keskushermoston herkistyminen kipuärsykkeelle eli ns. sentraalinen sensitisaatio, aivoista selkäytimeen laskevien, kipua rauhoittavien ratojen toiminnan häiriintyminen sekä toistuvien ärsykkeiden aikaansaama kivun vahvistuminen eli ns. wind up -ilmiö. Tuntokynnys ärsykkeille ei ole poikkeava, mutta kynnys jossa ärsyke muuttuu kivuliaaksi, on alentunut normaalista..

Idiopaattiset kiputilat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Selittävää syytä tähän ei tiedetä. Nivelten yliliikkuvuus, vähäinen liikunta ja huono kunto näyttävät olevan myös useissa tutkimuksissa riskitekijöitä idiopaattisten tuki- ja liikuntaelimistön kipujen kehittymiselle.

Idiopaattisen kivun esiintyvyyttä on tutkittu myös lapsilla ja nuorilla. Noin 15 % kärsii jossain vaiheessa lapsuuttaan tai nuoruuttaan pitkäaikaisesta tai toistuvasta selittämättömästä kivusta. Kipuoireisto on yleensä tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvä, ja siihen liittyy pitkäaikaista väsymystä.

Idiopaattisen kivun oireet

Idiopaattinen kipu vaihtelee enemmän päivästä toiseen kuin nosiseptiivinen tai neuropaatttinen kipu. Kipuun liittyvä kärsimys tunne kivun hallitsemattomuudesta ovat usein korostuneita idiopaattisessa kivussa. Siihen liittyy usein myös väsyneisyyttä, unihäiriöitä, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Psyykkinen ja fyysinen stressi saattavat lisätä oireita. Erotusdiagnostiikka idiopaattisen kivun ja psykogeenisen kivun välillä on joskus vaikeaa.

Idiopaattisen kivun diagnostiikka

Idiopaattisten kiputilojen diagnoosi tehdään potilaan oireiden, vastaanotolla tapahtuvan potilaan tutkimisen sekä normaaleiksi jäävien lisätutkimusten perusteella eli tutkimuksilla suljetaan pois nosiseptiivinen ja neuropaattinen kipu.

Idiopaattisen kivun hoito

Idiopaattisen kivun hoidon perustana on riittävät tutkimukset ja löydösten ja kivun olemuksen selittäminen potilaalle hänen ymmärtämällään tavalla. Koska syynmukaista hoitoa ei ole tarjolla, hoidossa keskitytään kivun hallinnan parantamiseen ja kipua pahentavien tekijöiden välttämiseen. Stressin vähentäminen, yleiskuntoa kohottava liikunta ja psyykkiset kivunhallintamenetelmät kuten rentoutus ja mielikuvaharjoitukset auttavat kivun kanssa selviytymisessä. Kognitiiviset psykoterapiatekniikat on todettu hyödyllisiksi kivun hallinnassa.

Lääkkeiden merkitys on idiopaattisessa kivussa vähäisempi kuin nosiseptiivisessa ja neuropaattisessa kivussa. Trisykliset masennuskipulääkkeet ovat teholtaan parhaiten dokumentoitu lääkeryhmä idiopaattisen kivun hoidossa. Myös toisen masennuskipulääkeryhmän, SSRI-lääkkeiden (selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien) on myös todettu lievittävän idiopaattisesta kivusta kärsivien potilaiden oireilua. Pregabaliini ja duloksetiini lievittävät fibromyalgian oireita.

Kommentoi »