Neljä vuosikymmentä sitten arveltiin, että antioksidantit estävät kaikkia sairauksia, niin syöpää kuin sydäntautejakin. Sittemmin tutkimuksissa huomattiin, että sairauksia ei oikeasti estetä antioksidanteilla. Niistä saattaa olla myös haittaa, jos niitä ikänsä popsii.

Enää antioksidanteista ei puhu kukaan, sillä nykyisin vannotaan D-vitamiinin ja magnesiumin nimeen.

Muistatte varmaan ponnekkaan puheen ­D-vitamiinin kaiken parantavista vaikutuksista vajaa vuosikymmen sitten? Monet lääkärit ja erityisesti niin sanotut kokemusasiantuntijat manasivat somessa ja televisiossa ravitsemustieteilijät maanrakoon, koska nämä eivät uskaltaneet suosittaa ”oikeita” annoksia D-vitamiinia. ­Oikeilla tarkoitettiin ainakin 50 mikrogrammaa päivässä (suositus on 10 mcg/pv). Kaikkialla kiinnostuttiin D-vitamiinista ja siitä toivottiin luonnon omaa ihmeainetta.

Epäilevämmät tutkijat olivat sitä mieltä, että tarvitaan laajoja tutkimuksia, ennen kuin suurien D-vitamiiniannosten hyötyihin voi luottaa.

Antioksidanttitutkimukset olivat jo osoittaneet, miten metsään hypetys voi mennä. Siksi ryhdyttiin massiivisiin satunnaistettuihin tutkimuksiin.

Suuria annoksia vitamiini­pillereitä ei kannata syödä varmuuden vuoksi.

Nyt monet näistä D-vitamiinitutkimuksista ovat valmistuneet. Ja arvatkaa mitä? Niiden anti on lähes yhtä laiha kuin antioksidanttitutkimusten.

Päivittäinen 50 mikrogramman tai suurempi D-vitamiiniannos ei ole ehkäissyt mitään merkittävää kansansairautta, kun sitä on verrattu lumelääkkeeseen tai pieniannoksiseen D-vitamiiniin (10 mcg/pv) vuosia kestäneissä tutkimuksissa.

Sydän- ja verisuonisairauksia ei ole ilmennyt yhtään vähem­pää eikä juuri syöpääkään. Kuti on jäänyt osittain piippuun myös luunmurtumien ja hengitystieinfektioiden osalta.

Pientä hyötyä on tullut, mutta vain pienessä osassa tutkimuksia. Onneksi tutkimukset ovat myös osoittaneet, että 50 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia äärimmäisen harvoin.

Jos siis on käyttänyt isompaa annosta, voi yleensä huokaista helpotuksesta. Haittojakaan ei liene luvassa.

Entä sitten korona ja D-vitamiini? Satunnaistettuja tutkimuksia on vielä vähän, ja ne ovat pieniä. Uusimmassa ja toistaiseksi suurimmassa tutkimuksessa käytettiin jättiannosta D-vitamiinia, mutta se ei estänyt vaikeaoireisen koronataudin kehittymistä sen paremmin kuin lumehoitokaan.

Itse en odota D-vitamiinilta ­ihmeitä koronan hoidossa tai ehkäisyssä, mutta HUSin joulukuista suositusta kannattanee silti noudattaa. Siinä suositellaan esimerkiksi kaikille yli 70-vuotiaille 20 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa. Kunnollisia lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin lopullinen totuus valkenee.

Tutkimusnäyttö ohjaa käsitystä vahvasti siihen suuntaan, että ravitsemustietelijät osaavat tehdä suositukset juuri oikeiksi.

Suuria annoksia vitamiinipillereitä ei kannata syödä varmuuden vuoksi. Sen sijaan riittävästä perustasosta on pidettävä huolta, mikä onnistuu virallisilla suosituksilla.

Kirjoittaja Reijo Laatikainen on laillistettu ravitsemusterapeutti, FT, MBA, joka ei odota vitamiinipillereiltä ihmeitä.