Terve.fi

HIV:n oireet

HIV:n ensioireisiin kuuluu lämpöilyä, kurkkukipua, väsymystä, lihas- ja nivelkipuja, ripulointia ja joskus imusolmukkeiden suurentumista ja ihottumaa.

Alle puolelle HIV-tartunnan saaneista kehittyy 2-6 viikon kuluttua ensioireita, kuten lämpöilyä, kurkkukipua, väsymystä, lihas- ja nivelkipuja, ripulointia ja joskus imusolmukkeiden suurentumista sekä ihottumaa. Ensioireet kestävät noin kuukauden verran. Tämän jälkeen on useiden vuosien välinen oireeton jakso, jonka aikana virus leviää hitaasti elimistössä. Oireeton jakso kestää vuosia, mutta se voi kestää yli kymmenenkin vuotta.

Oireettoman vaiheen jälkeen, ennen kuin HIV-infektio puhkeaa AIDS:ksi, alkaa oireinen vaihe, jossa viruskuorma kasvaa ja immuunijärjestelmä heikkenee. Tällöin ilmestyy epätarkkoja oireita, kuten lämpöilyä ja laihtumista tai ripulointia. Immuunijärjestelmän heikkenemisen takia voi ilmestyä vyöruusu tai suun hiivainfektioita. Tässä vaiheessa viimeistään on erityisen tärkeää aloittaa lääkehoito, jolloin voidaan hidastaa taudin etenemistä ja pidentää oireetonta kautta.

Kun sairaus saavuttaa AIDS-vaiheen, sairastuneen henkilön viruskuorma on yleensä suuri ja immuunijärjestelmä on lähes kokonaan poissa pelistä. Tässä vaiheessa HIV:tä sairastava saa ns. seurannaistaudin, joka on yleensä joko ruokatorven tai mahalaukun hiivainfektio, epätyypillinen tuberkuloosibakteerin aiheuttama sairaus tai pneumocystis jirovecii -nimisen bakteerin aiheuttama keuhkokuume. Tällaiset sairaudet voivat tarttua vain henkilöön, jonka immuunijärjestelmä on merkittävästi heikentynyt. Samasta syystä AIDS-potilaille kehittyy harvinaisia Kaposin sarkoomia eli verisuonikasvaimia tai non-Hodgkin-lymfooma, jotka syntyvät eräiden virusten vaikutuksesta.

HIV diagnosoidaan verikokeesta tunnistettavien vasta-aineiden avulla. Vereen kehittyy HI-virukseen reagoivia vasta-aineita, kun tartunnasta on kulunut 2-4 viikkoa, viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Jos on syytä olettaa, että henkilöllä on suuri HIV:n tarttumisriski ja asia on kiireellinen, voidaan verestä ottaa pcr-tekniikalla näyte, josta etsitään suoraan HI-viruksen osia. Tämä testi on nopea ja tarkka ja sitä käytetään tyypillisesti vastasyntyneen infektion määrittämiseksi.

Näyte on syytä ottaa silloin, kun henkilöllä on taustallaan riskikäyttäytymistä HIV:n suhteen. Hän on ollut suojaamattomassa yhdynnässä useiden eri ihmisten kanssa tai prostituoitujen kanssa, käyttänyt ruiskuhuumeita tai hän on mahdollisesti altistunut infektoituneelle verelle. Näyte on syytä ottaa myös silloin, jos on merkkejä immuunijärjestelmän heikkenemisestä, tai laihtumiselle, kuumeilulle, ripuloinnille ja dementoitumiselle ei tahdo löytyä muutakaan syytä.

Lue lisää yleistietoa HIV:sta.

HIV:n diagnosointiin on olemassa myös kotitestejä. Testejä on saatavilla apteekeista ja verkkokaupoista. Verkosta tilattujen testien kohdalla täytyy varmistaa, että testi on luotettava. Kotitestejä tehdessä täytyy muistaa mahdollisten tulosten aiheuttamat ajatukset ja tunteet, minkä vuoksi testejä ei suositella tehtäväksi viikonloppuisin, jolloin apua ja neuvontaa on vaikeampi saada. Kotitestit voidaan tehdä tavallisten verikokeiden tavoin vasta 3 kuukauden kuluttua tartunnasta ja mahdollinen positiivinen tulos tulee aina varmistaa ammattilaisen toteuttamalla verikokeella.

Lähteet:

Suomen HIV strategia 2018-, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Hivpoint.fi Haettu 8.2.2018

Global Health Observatory (GHO) data, HIV/AIDS, World Health Organization. Haettu 8.2.2018

Antiretroviraalisen hoidon ohjeistus, arvosta.fi. Haettu 8.2.2018

Julkaistu: 5.4.2018
Kommentoi »