Koronakevät oli monelle täydellinen tilaisuus pysähtyä kotiin ja keskittyä olennaiseen. Vai oliko sittenkään?

Mitä pidempään poikkeustila kesti, sitä tiuhemmin ajatukset tahtoivat eksyä menneiden kesien huippuhetkiin. Mieli alkoi haaveilla ravintolalounaista, ystävien halaamisesta ja lauantai-illasta hikisenä hoilaavassa festariyleisössä.

Samaan aikaan päässä kaikui ohje: Elä hetkessä. Nauti tästä päivästä. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on.

Miksi tähän hetkeen on joskus niin vaikea tyytyä?

Ehkä siksi, että pelkästään hetkessä eläminen on ihmiselle mahdoton tila, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo.

– Elämä on jatkumo, jossa menneisyys, nykyhetki ja tuleva ovat koko ajan olemassa. Hetkessä eläminen on vain mielen kykyä rauhoittua tähän hetkeen. Sitä, että juuri nyt ei tarvitse miettiä tulevaa tai mennyttä.

Harhailevista ajatuksista ei kannata soimata itseään liikaa. Asiasta toiseen hyppely on mielelle luontaista.

– On tarpeellista suunnitella tulevaisuutta ja muistaa aiemmat kokemukset, jotta voi arvioida, ovatko omat ratkaisut olleet hyviä vai huonoja.

Lue lisäksi: Anna ilosi näkyä! Iloa peitellään, vaikka se tekee meille älyttömän hyvää

Hetkessä eläminen on nykyihmisen haaste. Marja Saarenheimo uskoo, että läsnäolosta muistutetaan juuri siksi, että se on niin vaikeaa. Huomio hajaantuu jatkuvasti moneen asiaan yhtä aikaa, keskeytykset vaivaavat ja keskittyminen herpaantuu.

Vaikka käsillä olisikin täydellinen hetki rentoutua – vapaailta, hyvä kirja ja mukava asento sohvalla – mieli vaeltelee lähetetyissä sähköposteissa, pieleen menneessä palaverissa ja viikonlopun ruokalistassa.

– Niin mieli toimii. Mielen on tärkeää kyetä liikkumaan välittömästä hetkestä myös muualle. Kun elämme ympäristössä, jossa tarjolla on koko ajan valtava määrä virikkeitä, mielen on helppo lähteä vaeltelemaan omia teitään, Saarenheimo sanoo.

Aina vaeltelu ei ole haitaksi. Muistot rakentavat identiteettiä, ja tulevasta haaveilu motivoi ja pitää kiinni elämässä. Bloggaaja ja kirjailija Hanne Valtarille haaveilu on ennen kaikkea eteenpäin menemistä – sitä, että on jotain mitä odottaa.

– Rakastan esimerkiksi matkojen suunnittelua ihan valtavasti. Jos en haaveilisi, olisin aika paikoillani. Minusta on kiva mennä eteenpäin.

Valtari uskoo, että haaveilu on myös arvokas mahdollisuus peilata ja järjestellä omia arvojaan. Arjen kiireissä on joskus vaikea hahmottaa, millaista elämää todella haluaisi elää – missä asua, millaista työtä tehdä ja kenen kanssa viettää aikaa.

– Haaveilu on kompassi omaan elämään. Uskon, että ihmisellä on isommat mahdollisuudet onnellisuuteen, kun hän toimii omien arvojensa mukaan.

Viime syksynä Valtari toteutti yhden pitkäaikaisista haaveistaan. Hän osti 12-neliöisen kesämökin Helsingin Kivinokasta. Edessä on paljon rakennettavaa ja remontoitavaa.

– Olen miettinyt, mitä tapahtuu sitten, kun kaikki on valmista. Mistä sitten haaveilen? Ison haaveen toteutumisen jälkeen voi tulla pieni haavetyhjiö.

Ihmisen mieli harhailee tulevan lisäksi menneeseen. Parhaiten mieleen jäävät tapahtumat, joihin liittyy voimakkaita tunteita, joko myönteisiä tai kielteisiä. Onnea, surua, häpeää.

Marja Saarenheimon mukaan muistot ovat ihmiselle tärkeitä, koska ne rakentavat käsitystä itsestä. Ne myös opettavat meitä jatkuvasti muistuttamalla menneistä virheistä ja onnistumisista.

– Ihmisen identiteetti perustuu siihen, että hän muistaa, millaista elämää on elänyt. Toisaalta muistot voivat olla hankalia. Ne eivät aina mahdollista muuttumista ja irtautumista esimerkiksi negatiivisesta minäkäsityksestä tai traumoista, Saarenheimo sanoo.

Muistaminen voi olla joko tietoista menneiden muistelua tai tahatonta muistamista. Silloin asiat putkahtavat mieleen silloinkin, kun ne haluaisi unohtaa.

Saarenheimon mukaan unohtaminen on mielenterveydelle erittäin tärkeä taito. Se auttaa päästämään irti ikävistä asioista ja antamaan tapahtumille uusia merkityksiä. Sitkeimmätkin muistot muuttuvat ajan kanssa, kun nykyhetki laittaa ne perspektiiviin. Eri ihmiset saattavat muistaa saman tilanteen hyvin eri tavoin.

– Muisti on tavattoman epäluotettava. Iso osa kaikesta tapahtuneesta unohtuu tai muuttuu matkalla, ja niin on tarkoituskin. Jos ihminen muistaisi kaiken, mieli olisi hyvin kaaottinen.

Lue lisää muistista: Muisti pätkii - pitääkö huolestua?

Ahdistus on usein merkki siitä, että mieli jumittaa liikaa menneessä tai pelkää jatkuvasti tulevaa. Saarenheimon mukaan ihmisillä on joskus taipumusta pyörittää vanhoja tapahtumia päässään niin tiuhaan, ettei nykyhetkelle ole tarpeeksi tilaa.

Muistamme tapahtumia, tunteita ja ajattelu- ja toimintamalleja ja toistamme niitä elämässämme, vaikka ne eivät olisi hyödyllisiä. Psykoterapiassa käsitellään jatkuvasti menneisyyden vaikutusta ja alitajuisia käyttäytymismalleja.

– Jos ihmisen lapsuus on esimerkiksi ollut arvaamaton ja hänelle on kehittynyt pelkoja ja epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan, pelot voivat toistua myöhemmin, vaikka niihin ei olisi syytä. Ihminen ei pysty päästämään irti menneestä ajattelutavasta, Saarenheimo sanoo.

Terapia voi auttaa tunnistamaan ja purkamaan haitallisia ajatusmalleja ja mindfulness-harjoitukset rauhoittaa muuten vain levotonta mieltä. Niiden tarkoitus on palauttaa mieli uudelleen ja uudelleen nykyhetkeen.

Jos on taipuvainen jatkuvaan menneen ja tulevan murehtimiseen, kannattaa kokeilla huolihetken pitämistä. Kun murheiden miettimiseen varaa erikseen aikaa, niitä ei tarvitse pyörittää jatkuvasti mielessään.

– Ihmisen työmuisti on kuin tietokoneen työpöytä. Se pystyy yhdellä hetkellä käsittelemään rajallisen määrän asioita. Jos mielen täyttää mennyt ikävä asia tai tulevaisuuden pelko, sinne ei mahdu kauheasti muuta. Ihminen ei pysty nauttimaan hetkestä ja olemaan läsnä toisille, Saarenheimo sanoo.

Hanne Valtari kirjoittaa työkseen suosittua Lähiömutsi-blogia. Lisäksi hän ja Satu Rämö ovat kirjoittaneet kaksi kirjaa unelmatyöstä ja itsensä näköisestä työelämästä.

Valtari heittäytyi päätoimiseksi yrittäjäksi viisi vuotta sitten huomattuaan, että unelmahommalla tulee toimeen. Vapaus on hänelle tärkeä osa haaveiden elämää. Kun aikataulunsa saa määrittää itse, on helpompi pysähtyä nauttimaan unelmien toteutumisesta.

– Viimeksi eilen kävimme puolison kanssa päivätreffeillä, kun lapset olivat päiväkodissa ja koulussa. Söimme sushia kukkivan tuomen alla ja juttelimme. Se oli aika mahtavaa.

Aina ei ole helppo tunnistaa, mistä oikeastaan haaveilee. Valtari unelmoi aiemmin siitä, että kirjoittaisi satukirjoja lapsille. Kun hän kokeili ensimmäisen kerran unelmakartan tekemistä, hän huomasi, etteivät paperille liimatut sanat ja kuvat varsinaisesti liittyneet satukirjailijan uraan vaan uudenlaiseen elämäntapaan.

– Haaveen takana oli haave rauhallisemmasta, perhelähtöisestä elämästä. Tajusin sen saksimalla aikakauslehdistä sanoja ja kuvia.

Juuri nyt Valtarilla ei ole kiire keksiä uusia unelmia. Hän aikoo nauttia elämän tasoittumisesta.

– On aika ihanaa olla juuri tässä. En halua opettaa lapsillekaan sitä, että heti, kun on saavuttanut jotain, se menettää merkityksensä.

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 14/2020.