Herra Ylppö kokosi viisautensa elämänohjeiksi: ”Yritän kertoa, että rakastan”
Herra Ylppö on kirjoittanut elämänohjekirjan, jossa kaikki perustuu enemmän tekemiseen kuin teoriaan. ”Uskon karman lakiin. Jos kohtelee toisia ihmisiä hyvin, se tulee lopulta takaisin. Samoin huonotkin teot”, hän sanoo.
Lähiöbaarissa iltapäivällä istuva nuorehko nainen ilahtuu, kun kerron, ketä odottelen. ”Ei ole totta – mä olen sen suuri fani.”
Herra Ylppö saapuu paikalle sovittuun aikaan ja ihailija saa havittelemansa yhteiskuvan. Ylppö istuutuu suojaiseen nurkkapöytään. Taustalta kuuluu kovaäänistä keskustelua Tapparasta ja Ilveksestä sekä siitä, kuinka pikkukaupungissa olisi helpompaa, kun siellä ei tarvitse valita puolta. Pian kaiuttimista soimaan pärähtää Pate Mustajärvi.
Ylppö muutti Tampereelle viime vuonna, ja paikka tuntuu hiljaisen Porvoon jälkeen piristävältä.
”Minulla on hieno perhe, meillä on kiva talo, metsä on lähellä ja remontti etenee. Juuri nyt olen oikein onnellinen, kirjan lisäksi myös elokuvani on valmistunut.”
Monipuolinen taiteilija täytti maaliskuussa 50 vuotta ja julkaisi samana päivänä elämänohjekirjan.
Kaikki alkoi vain reilu vuosi sitten. Ylppö rakastaa asioiden listaamista, ja hän kirjoitti ensin tärkeitä elämänohjeita ja opetuksia muistiin itseään varten. Sadan ohjeen lista syntyi kolmessa päivässä.
Ensimmäinen ohje ”Halaa lapsiasi ja sano heille, että rakastat heitä” kuulosti niin hyvältä, että taiteilija päätti jakaa sen Instagramissa. Seuraavana päivänä hän postasi uuden ohjeen, ja koska tykkäyksiä tuli, hän jatkoi. Somesuosio kasvoi ja pian kustantajakin otti yhteyttä.
”Päätin kirjoittaa kuhunkin ohjeeseen tarinan ja lyhyet perustelut. Siihen meni viisi päivää. Kirja syntyi siis kahdeksassa päivässä.”
Toisaalta kirja on ollut koko elämän pituinen urakka.
”Minusta on tullut tällainen aikuinen hölmöilemällä ja pöljäilemällä. Olen kokenut oman arkeni ajoittain aika hankalaksi, ja monet asiat ovat ottaneet päähän. On ollut kaikenlaista kirjoa, ja eteenpäin on pitänyt selvitä.”
Ylppö viittaa diagnoosiin, jossa hänellä on määritelty olevan autismikirjon ja Aspergerin oireyhtymän häiriöitä. Nuorena hänen oli vaikea löytää paikkaansa, ja hän on ajoittain kärsinyt keskittymisvaikeuksista, paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta.
”Onhan se hyvä, että on joku diagnoosi, mutta parasta olisi, jos siinä lukisi ’täysin normaali’. Se on kai liki mahdotonta, tuskin kukaan on ihan normaali.”
”Etsin neljää esinettä kaksi ja puoli tuntia ja menetin hermoni 12 kertaa.”Herra Ylppö
Usko omiin kykyihin
Lapsuuttaan Harjavallassa Ylppö kuvailee hyväksi ja turvalliseksi. Perhe oli keskiluokkainen, eikä mistään ollut puutetta, oli isä, äiti ja isoveli.
Aina piti päästä ulos, ja ulkona oli toisinaan kavereita, toisinaan ei.
”Koskaan ei ollut tylsää. Tekemistä riitti, ja jos ei riittänyt, viihdyin silti hyvin. Kun lapseni valittavat minulle, ettei ole mitään tekemistä, sanon, että hyvä, välillä pitääkin olla tylsää.”
Tuleva elämänura oli mielessä varhain, sillä jo kahdeksanvuotias pikkumies tiesi, mitä halusi tehdä isona.
”Unelmoin, että minusta tulee rocklaulaja. Mökin puuliiterin edusta toimi esiintymislavana. Järvenselän yli tanssipaikalta kuului Hanoi Rocksia ja Popedaa, mutta esitin itse keksimiäni bändejä.”
”Minulla oli täydellinen usko omiin kykyihini sekä valtava ilmaisun tarve. Piirtelin omia levynkansia ja kuvittelin millainen rocktähti olisin.”
Levoton mutta sanavalmis
Koulussa Ylppöä ei kiinnostanut oikeastaan mikään. Hyvät numerot hänellä oli vain kuvaamataidosta ja puukäsitöistä.
”Olin tarkkailuluokalla ja minulla oli kaikki mahdolliset vaikeudet. Olin levoton, en tykännyt opettajista eivätkä he minusta. Psykologi ei kuitenkaan löytänyt minusta selkeää vikaa, vaan jopa totesi, että sanavarastoni oli huomattavasti parempi kuin ikäisilläni.”
Ylppö-nimi on peräisin kouluvuosilta. Alkujaan sillä viitattiin lastenlääkäri Arvo Ylppöön, ja sen oli tarkoitus olla haukkumanimi. Itsevarma nuorukainen käänsi tilanteen voitokseen ja kantoi nimeään ylpeänä. Vähitellen kaikki kaverit kutsuivat häntä Ylpöksi.
Kun hän rupesi tekemään musiikkia, nimen eteen tuli vielä etuliite Herra.
Peruskoulun viimeisellä luokalla Ylppö yritti skarpata, todistus parani hiukan, mutta selkeää jatkopolkua ei ollut eivätkä opinto-ohjaajat osanneet auttaa.
Jonnekin piti kuitenkin mennä, joten hän päätyi ammattikouluun sähköasentajalinjalle.
Vajaan puolen vuoden kuluttua itseään etsivä nahkatakkinen nuorukainen marssi näyttävästi luokasta ulos, eikä enää palannut. Lorvimisen jälkeen hän yritti työskennellä nuorten työpajassa ja keskittyi samalla yhä enemmän musiikkiin.
Ylppö myöntää, että huolimatta huonosta koulumenestyksestä hänellä oli jo nuorena melko hyvä itsetunto. Ehkä se oli kodin ja lapsuuden perua ja ehkä se lopulta auttoi häntä löytämään paikkansa.
”Bongasin jostain, että Porissa on taidekoulu, ja pääsin sinne. Samoihin aikoihin bändiharrastus tiivistyi. Yhtäkkiä minulla oli tarkoitus elämässäni.”
”Olen muuttunut helvetin paljon ja enimmäkseen parempaan suuntaan.”Herra Ylppö
Vapaaksi taiteilijaksi
Taidekoulu muutti kaiken. Ylppö opiskeli graafista suunnittelua, hän pärjäsi ja sai kiitosta opettajiltaan.
”Valmistuttuani pääsin töihin arvostettuun helsinkiläiseen mainostoimistoon, ja samoihin aikoihin hommat etenivät myös musiikkipuolella. Porilaistutut ihmettelivät, että ihanko totta, sinulla on kunnon duuni ja kuukausipalkka.”
Työ mainostoimistossa kesti vain vuoden, sillä musiikki vei yhä enemmän aikaa.
”Sen jälkeen olen aina tehnyt rinnakkain musiikkia, sanoituksia, kuvataidetta ja graafista suunnittelua sekä nyttemmin myös elokuvia – olen elättänyt itseni vapaana taiteilijana.”
Ylpöllä on yhä ajoittain paniikkihäiriökohtauksia ja ahdistusta, mutta hän on oppinut tunnistamaan oireensa. Vuosi vuodelta hän selviää paremmin kirjo-diagnoosinsa kanssa.
”Olen oppinut, että niin makaa kuin petaa. Huomaan heti, jos ruokavalio on pielessä ja ulkoilu tai liikunta jää liian vähälle. Kaikkein paras lääke minulle on metsä. Jos kävelen metsässä kolme tuntia, niin varmasti helpottaa.”
”On ollut kaikenlaista kirjoa, ja eteenpäin on pitänyt selvitä.”Herra Ylppö
54 on maaginen luku
Maj Karma oli yksi Ylpön varhaisista bändeistä, ja nimelle on syynsä.
”Uskon karman lakiin. Ajattelen, että kaikilla teoillamme on merkitys. Jos kohtelet toista ihmistä hyvin tai huonosti, se tulee jollakin tavoin takaisin.”
Aina kannattaa pyrkiä hyvään ja uskoa tekemisiinsä, sillä muuten omien intohimojen toteuttaminen käy vaikeaksi pelon, laiskuuden tai muiden tekosyiden vuoksi.
Ylppö ei koe olevansa millään tavoin erityisen uskonnollinen.
”Olen agnostikko, myönnän, että kaikkea ei voi tietää, jotain selittämätöntä voi olla olemassa.”
Ylpön uutuuskirjassa on 101 elämänohjetta. Numeron 54 kohdalla on tyhjällä aukeamalla vain kyseinen luku.
”Minulle 54 on ollut nuoruudesta asti jotenkin maaginen numero, vähän kuin onnen amuletti. En halunnut sille kohdalle mitään ohjetta. Sen voi tulkita vaikka niin, että keksi oma ohjeesi tai että älä usko toisten resepteihin, vaan ajattele ihan itse.”
Osittain tähän liittyen Ylppö ei erityisesti juhlinut 50-vuotispäiväänsäkään.
”Odottelen kun täytän 54, sitten voisin vaikka juhlia.”
Arvosta puolisoasi
Kirjan elämänohje numero kaksi kuuluu: ”Arvosta puolisoasi”.
”Haluan ilmaista sen nimenomaan noin, en käytä rakasta-sanaa. Mielestäni arvostaminen on teko, ja kun toista arvostaa, luonnollinen seuraus siitä on rakkaus. Ja kun rakastaa, se pitää osoittaa ja sanoa.”
Ylppö tunnustaa, että hän ei ole aina hyvä noudattamaan omia ohjeitaan.
”Mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että mikään ei ole itsestäänselvyys. Yritän muistaa kiittää, kehua ja auttaa.”
Ylpöllä on kaksi kouluikäistä lasta. Avioliitto lasten äidin kanssa päättyi muutama vuosi sitten. Eron jälkeen elämä näytti ensin asettuvan oikein hyvin uuteen uomaan.
”Aloin jopa nauttia sinkkuelämästä, lasten kanssa meni hyvin ja työt sujuivat, mutta silti minua ahdisti.”
Käsittämätön ahdistus kesti pari vuotta, eikä Ylppö osaa selittää kokemaansa. Toisaalta asiat olivat hyvin, mutta eivät kuitenkaan olleet.
”Ehkä se todistaa, että ero on aina raskas kokemus. Enkä osaa sanoa, mikä siihen lopulta auttoi. Ehkä terapia, ehkä uusi rakastuminen, ehkä vain uudet rutiinit ja aika. Asiat vain pitää käydä läpi ja sulatella tilanne rauhassa.”
Yhdestä asiasta hän yritti pitää kiinni omassa erokriisissään.
”Olen nähnyt tapauksia, joissa lapsia käytetään koston välineinä, ja vaikka olen monessa asiassa pöljäillyt, tässä olin tarkkana. On aivan väärin, jos lapset joutuvat kärsimään aikuisten takia.”
Ylppö on mielestään aikuistunut, ja kun hän vuosi sitten sai uuden puolisonsa kanssa lapsen, perheen merkitys kasvoi entisestään.
”Kun ensimmäinen lapseni syntyi, sekoilin aika paljon ja yritin paeta vastuuta. En ymmärtänyt, että kaikkein tärkein asia elämässä on perhe. Tässä iässä oli iso juttu tulla uudelleen isäksi, ja nykyään olen hyvin perhekeskeinen ja paljon parempi isä kaikille lapsilleni.”
”Paras lääke on metsä. Jos kävelen siellä kolme tuntia, niin varmasti helpottaa.”Herra Ylppö
Kaikki paikalleen
”Pyri esteettisyyteen” on yksi Ylpön elämänohjeista, ja kirjan ulkoasu vahvistaa sanomaa. Kansi on selkeän yksinkertainen ja silti monitulkintainen.
Valkealla pohjalla on kultainen teksti ja ympyrä, joka voi tuoda mieleen jin ja jang -kuvion tai mustetahratestin tai vain kahvikupin jättämän jäljen.
Kauneuden arvostamiseen liittyy myös asioiden yksinkertaistaminen sekä satsaaminen laatuun ja kulutustavaroiden eettisyyteen.
”Ostin äskettäin hyvän villapaidan. Se oli aika kallis, mutta se on laadukas. Jos paita maksaa kympin, kestävyydestä tai eettisyydestä ei todellakaan ole takuita. Lisäksi on todennäköistä, että joku tuotantoporras on joutunut kärsimään.”
Ylppö arvostaa myös järjestystä. Nykyään hän pitää työtilat siistinä, ja kansiot sekä kaikki tarvittavat esineet ovat aina oikeilla paikoillaan.
”Se on hyödyllistä ja tehokasta. Elämä voi valua hukkaan sillä välin kun pitää etsiä kaukosäädintä.”
Ylppö on tottunut listaamaan asioita muistiin, joten järjestyksen hyödyllisyyden perustelu on tutkittua tietoa:
”Eräänä päivänä etsin neljää esinettä yhteensä kaksi ja puoli tuntia ja menetin hermoni 12 kertaa. Täyttä ajan hukkaa.”
Mene pelkojasi kohti
”Voita häpeä”, Ylppö myös kehottaa. Hän uskoo, että häpeästä pääsee parhaiten eroon tekemällä niitä asioita, jotka tuntuvat hävettäviltä.
Täytyy mennä pelkojaan päin. Kannattaa myös sanoa ääneen, mikä hävettää. Puhuminen auttaa, samoin kuin asioiden selventäminen. Ihmiset nimittäin ymmärtävät liian usein toisensa väärin.
”Joten jos toinen ei ymmärrä, selitä. Ja jos et itse ymmärrä, kysy.”
Puhumisen lisäksi hän arvostaa myös kuuntelemisen taitoa, mutta sanoo uskaltavansa keskeyttää jaarittelijan.
Nykyään häntä ei kuulemma hävetä oikein mikään.
”Jos laulan keikalla hyvin, olen tyytyväinen, mutta jos menee huonommin, en murehdi sitä pitkään.”
Hän neuvoo myös panemaan tarpeen tullen asiat läskiksi ja luottamaan huumoriin.
”Huumori on kaiken olemisen kantava voima. Olen kriittisen epäileväinen, mutta tärkeintä on toiveikkuus. Stand up -komiikka on mielestäni korkeinta taidetta.”
Etsi oma tiesi
Ihminen voi muuttua, ja Ylpön mielestä muuttuu, vaikkei haluaisikaan.
”Olen muuttunut helvetin paljon, ja enimmäkseen parempaan suuntaan. En todellakaan ole sama kuin parikymppisenä enkä edes kuin nelikymppisenä. ”
Pääsääntöisesti ihmiset tietävät, mikä on oikein ja mikä väärin. Silti on jopa tieteellistä näyttöä, että monet törttöilevät ja tekevät virheitä nuoruudessaan.
”Jos ihminen on osoittanut muuttuvansa, hänelle pitää antaa anteeksi. Yhtä lailla itselleen kuin muille. Pitää yrittää ratkaista ongelmat pilaamatta kenenkään elämää. Kosto ei koskaan ole rakentavaa.”
Mitään ohjeita nuorelle itselleen hän ei tällä elämänkokemuksella haluaisi antaa.
”Tiedän, että en ottaisi niitä vastaan.”
Siitä hän on kiitollinen, että sai aikanaan joiltakin aikuisilta kannustusta ja löysi oman tiensä taiteessa.
”Nuorilla pitäisi olla mentoreita, ja olen jopa miettinyt, voisinko itse tulevaisuudessa auttaa potentiaalisia nuoria lahjakkuuksia.”
Ehkä Instagramiin ilmestyy seuraavaksi uusia nuorille etsijöille suunnattuja ohjeita.
”Niitä olisi paljon vaikeampi tehdä. Ne eivät synny kolmessa eivätkä edes kahdeksassa päivässä, joten päivittäisiksi somehiteiksi niistä tuskin olisi ainesta. Mutta otsikko voisi olla vaikka ’Etsi oma tiesi’.”
Herra Ylppö
on palkittu rocklaulaja, sanoittaja, säveltäjä ja kuvataiteilija. Tampereella asuvalla Ylpöllä on vuoden ikäinen lapsi nykyisen puolisonsa kanssa sekä kaksi kouluikäistä lasta edellisestä avioliitosta.
Maaliskuussa 50 vuotta täyttänyt Ylppö on tullut tunnetuksi muun muassa yhtyeestä Herra Ylppö & Ihmiset. Hän jakoi Instagramissa elämänohjeita, joista tuli suosittuja, ja nyt ajatukset perusteluineen on koottu kauniiksi kirjaksi. 101 elämänohjetta -niminen teos ilmestyi maaliskuussa. Myös Ylpön tekemä mustavalkoinen draamaelokuva Kronos Kairos on valmis, mutta levitysyhtiötä ei ole vielä päätetty.
Herra Ylpön kolme tärkeää
Perhe
Vuosi vuodelta yhä arvokkaampi. Ilman rakkautta mies on vain kilisevä kulkunen.
Uni
Ei unet, vaan uni. En käytä unia inspiraation lähteenä, mutta jos olen nukkunut huonosti, mistään ei tule mitään.
Taide
Kuva, ääni, sana, musiikki, kirjallisuus – kaikki yhdessä ja erikseen. Yhtä ja samaa, elämä ja tehtävä, elämäntehtävä.
