Herkkyys on parhaimmillaan rikkaus ja pahimmillaan rasite – miten se vaikuttaa sinun elämääsi?

Mistä ylipäätään puhutaan, kun puhutaan herkkyydestä? Mistä tietää, onko erityisherkkä vai normiherkkä tai jotain siltä väliltä? Vai onko määritelmällä mitään väliä?

Kun elämässä tapahtuu isoja asioita, herkkyysasteesta riippumatta ihmiset kokevat aika samoja tunteita: iloa, surua, pettymystä tai pelkoa.

Erityisherkän intensiteetti tuntea on aivan toista luokkaa kuin muiden. Ihan pienetkin asiat hänen ympärillään voivat aiheuttaa isoja kehollisia tuntemuksia tai häiriötekijöitä elämään. Herkät tekevät usein myös poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja: aistivat vaikkapa toisten tunnetiloja ja kuulevat äänenkireydet tiedostamattaankin.

– Jos on herkkyyttä, kaikki kertaantuu aistihavainnoissa ja kokemuksissa, aiheesta tietokirjoja kirjoittanut Janna Satri sanoo.

Herkkyys on synnynnäistä. Sitä voidaan kuvata aisti- ja tunneherkkyytenä ja hermoston reaktiivisuutena. Muut yksilölliset piirteet, ympäristö ja kasvatus toki vaikuttavat siihen, millaiseksi persoonaksi herkkä kehittyy.

– Herkällä ihmisellä on ikään kuin ohuet rajat itsensä ja ympäristön välillä. Kaikki tulee rajojen läpi, Satri selittää.

Herkkä kuormittuu helpommin, jos on melua, paljon asioita tai keskeytyksiä. Vähemmän herkillä on enemmän suojakuorta ja panssaria. Heitä tavalliset asiat eivät juuri hetkauta, eivätkä he huomaa yksityiskohtia samoin kuin herkät.

Erityisherkkyys-käsitteen luoneen yhdysvaltalaisen psykoterapeutin Elaine N. Aronin mukaan viidennes ihmisistä on erityisherkkiä ja lisäksi on jossain määrin herkkiä ja ei-herkkiä ihmisiä.

– On vähän makuasia, puhutaanko erityisherkkyydestä vai herkkyydestä vai sensitiivisyydestä, mutta välillä kuulee, että erityisherkkyys on vähän hankala ja leimallinen käsite, Satri toteaa.

Osa lääkäreistä ja psykologeista pitää erityisherkkyyttä enemmän kokemuksellisena ja paremminkin self-help-osastoon kuuluvana kuin tieteellisenä käsitteenä. Diagnoosia sille ei ole.

Satrin tavoitteena on antaa tilaa herkkien kokemusmaailmalle, itsensä löytämiselle ja ymmärtämiselle. Hänestä tutkimustietoa kaivattaisiin lisää, mutta herkkyyden voima on nimenomaan kokemuksellisuudessa.

– Monille itsensä erityisherkiksi tunnistaville on tärkeää, että heidän herkkyyspiirteilleen on nimi. Moni vähemmän herkkäkin tunnistaa itsessään joitakin erityisherkän piirteitä, mutta on muuten normaaliherkkä.

Satri tietää lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat sitä mieltä, että aikuiset saavat määrittää itsensä miten haluavat, mutta toivovat, että lapsia ei määritettäisi heidän puolestaan lokeroimalla heitä tietynlaisiksi.

Taustalla on ajatus siitä, että lapsen herkkyyksiä on hyvä tunnistaa, mutta kiinnostuksen kohteena pitäisi olla se, millainen lapsi on omana yksilöllisenä itsenään. Silloin voidaan löytää myös yksilöllisiä vahvuuksia ja voimavaroja ja tukea lasta niiden kehittämisessä.

Usein ujous ja sisäänpäinkääntyneisyys liitetään herkkyyteen, mutta herkkiä on monenlaisia.

On niitä, jotka aistivat ja kokevat todella vahvasti, mutta näyttävät ulkoisesti viilipytyiltä. On draamakuninkaita ja -kuningattaria – herkkä kun voi olla myös ekstrovertti. On hyvin varovaisia herkkiä ja hyvin elämyshakuisia herkkiä.

Elämyshakuiset voivat esimerkiksi vaihtaa helposti työpaikkaa, aloittaa uusia ihmissuhteita ja kokeilla iloisesti uutta. Sellaista muut eivät odota herkältä.

– Tällaiset erityisherkät sanovatkin, että välillä heidän on vaikea selittää olevansa todella herkkiä aisteiltaan, tunteiltaan ja tavaltaan prosessoida asioita, Satri kertoo.

Miten oman herkkyytensä voi sitten tunnistaa?

– Omasta kokemuksesta tai testaamalla. Usein on niin, että herkkyystietoon tutustuminen antaa herkälle ihmiselle varmuuden omasta herkkyydestään. Kokemukselle ei ole ehkä ollut nimeä, mutta se on ollut tietona ja tunteena ihmisen sisällä, Satri sanoo.

Esimerkiksi psykologi Heli Heiskasen sivuilta löytyy herkkyystesti sekä aikuisille että lapsille. Samoin Työterveyslaitoksen Kyllin hyvä -julkaisun kysely auttaa hahmottamaan omaa herkkyyttä.

Herkkyyttä 1950-luvulta lähtien tutkinut Sylvi-Sanni Manninen totesi herkkyydestä: ”Onnittelut, tervetuloa joukkoon – sinulle tulee vaikea elämä!”

Herkän elämä ei ole ehkä tasaista, mutta monella tavalla rikasta se voi olla.

– Kuormittumisherkkyys on perusjuttu, jonka kanssa suurin osa erityisherkistä joutuu tulemaan toimeen. Mutta jokaisella herkällä on oma yksilöllinen polkunsa, Satri muistuttaa.

Herkän kannattaa tutustua kunnolla omaan herkkyyteensä ja kehittää sekä itsetuntemustaan että identiteettiään.

Herkkyys voi olla voimavara identiteetin ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Herkkyyteen tutustuminen näyttää aiemman elämän uusin, ymmärtäväisemmin silmin. Uudelleen tulkintana.

– Olen kuullut monen sanovan, että jos olisin ymmärtänyt herkkyyteni paremmin, olisin tajunnut, että totta kai minä reagoin tällä tavalla, koska olen tällainen ihminen ja minulla on tällainen taipumus reagoida. Olisi saattanut jäädä moni raskaaseen asiaan kiinnittyminen tai huonouden tunne kokematta, Satri toteaa.

Jotta herkkyys voimavarana pääsee käyttöön, muutaman perusasian on hyvä olla kunnossa.

Herkän kannattaa satsata itsensä huoltoon ja huolenpitoon: uneen, ravintoon ja liikuntaan.

– Usein herkän keho on tosi herkkä. Ei ole sama mitä syö. Vaikka ei olisi allergioita, itselle sopiva ravinto tahdistaa kehon voimaan hyvin, Satri toteaa.

Osa herkistä arvostaa henkisiä harrastuksia enemmän kuin fyysisyyttä ja siksi laiminlyö ruumistaan. Lisäksi herkkä pitää usein ensin huolta muista, sitten vasta itsestään.

– Olisi hyvä opetella pitämään itsestään huolta myös fyysisesti. Sen jälkeen jaksaa tehdä itselleen tärkeitä asioita ja toimia myös muiden eteen. Palauttava liikunta, uiminen, kävely, jooga ja venyttely ovat hyviä lajeja herkälle, Satri vinkkaa.

Myös ympäristöllä on suuri merkitys. Erityisherkkä saattaa olla tosi tehokas, mutta fyysinen ympäristö, työilmapiiri ja -käytännöt vaikuttavat häneen. Herkkä saattaa helposti leimautua hankalaksi ihmiseksi, jos hän alkaa määrittää muille, mitä asioita hän tarvitsee hyvinvointiinsa.

Etätyö, hiljaiset huoneet avokonttorissa ja selkeä työnjako helpottavat hermoston kuormittumistaakkaa. Osassa työpaikoista nämä asiat osataan jo huomioida, mutta Satri toivoo tietoisuuden laajenevan. Sillä ne asiat, jotka sopivat erityisherkille, sopivat kaikille. Ne ovat aivoergonomisia.

– Osa erityisherkistä päätyykin yrittäjiksi. Kun he pystyvät itse määrittämään työolonsa ja ympäristönsä, he saavat vapaammin käyttää omia vahvuuksiaan.

Herkillä on paljon annettavaa työelämässä. Heillä on usein kyky katsoa asioita laatikon ulkopuolelta ja monesta näkökulmasta varsinkin, jos ympäristö on oikea.

Herkkyys voi edistää tilannetajua ja tuoda oivalluksia sekä ymmärrystä niin ihmissuhteisiin kuin asioiden kehittämiseen.

Monet herkät ovat taiteellisia ja luovia.

– Jos jollakin on tosi luova tapa tehdä töitä, häntä voidaan pitää häirikkönä. Ihmetellään, että miten voit tehdä näin. Mutta siitä saattaa syntyä jotain aivan uutta, Satri sanoo.

Osa herkistä on analyyttisiä ja kriittisiä. Siitä huolimatta heillä voi olla todella vahvat tunteet ja he käyttävät intuitiivisuutta työssä.

Herkkä, jolla on hyvä itsetuntemus, ei jää välttämättä työhön, jota ei koe omakseen, vaan päätyy vaihtamaan työtä tai kehittämään itseään kohti sitä, mihin hänellä on valmiuksia.

Herkät voivat olla työpaikan edelläkävijöitä, joiden ideoita kannattaa kuunnella ja ottaa vahvuudet käyttöön vaikkapa työyhteisön tai työn kehittämisessä.

– Veikkaan, että menestyvissä start up -yrityksissä on tosi paljon tavallista herkempiä ja innovatiivisempia ihmisiä. Heillä on idea, jonka eteen tehdään töitä ja puhalletaan yhteen hiileen. Eikä pelätä, että ollaan välillä eri mieltä, vaan kehitetään asioita rakentavasti yhdessä.

Parisuhteen löytäminen saattaa tuntua erityisherkästä tavallista vaikeammalta. Jotta herkkyys voi nousta voimavaraksi parisuhteessa, molempien tarvitsee arvostaa toisiaan ja ymmärtää herkkyyttä – tai ainakin antaa sille tilaa.

Empaattinen herkkä levittää parhaimmillaan parisuhteeseensa huolenpitoa ja huomiota. Hän on myös hyvä kannustamaan kumppaniaan ja löytämään toisesta hyviä puolia.

Herkkä voi huomata pientenkin ja arkisten asioiden arvon parisuhteessa. Hän näkee omaa herkkyyttään ja havainnointiaan käyttäen, miten asiat saadaan toimimaan hyvin.

– Herkät voivat olla tosi hyviä ennakoimaan ja sovittelemaan riitoja. Tosin herkän ihmisen vahvuudet voivat kääntyä haasteiksi, jos toinen käyttää niitä hyväksi, Satri sanoo.

Joillakin herkillä kynnys seksiin on korkea ja tilanne jännittää.

Tinder-ajan maailma ei ole usein pinnallisia suhteita karttaville herkille paras paikka, sillä seksissäkin henkinen yhteys on usein herkälle tärkeää – se, että rakastetaan tai välitetään toisesta.

Mutta sitten kun herkkä kokee turvallisuutta ja tuttuutta, seksistä voi tulla yksi elämän isoja asioita – voimallinen ja herkkävaistoinen, aistillinen kokemus.

Herkillä on myös taipumus pohtia elämän tarkoitusta.

Välillä niin intensiivisesti ja usein, että heillä tuntuu olevan koko maailman taakat harteillaan.

Parhaimmillaan herkkyys on kuitenkin elämää rikastuttava asia ja olennainen ymmärryksen väline.

– Osa pohtii jo tosi nuorina oikeudenmukaisuutta, ikiaikaisia maailmanselityksiä, elämään ja kuolemaan liittyviä kokemuksia. Jotkut löytävät esimerkiksi itämaisen filosofian ja tuntevat tulleensa kotiin, Satri sanoo.

Monilla henkisyys ja hengellisyys lisääntyvät varsinkin iän myötä.

– Itse ajattelen herkkyyden elävän parhaimmillaan vapaudessa.