Apu Terveys

Helena Ahti-Hallberg nauttii tyhjästä pesästä: "Olen kärsinyt ikäkriisistä vain 29-vuotiaana"

Helena Ahti-Hallberg nauttii tyhjästä pesästä: "Olen kärsinyt ikäkriisistä vain 29-vuotiaana"
Tanssii tähtien kanssa -tuomari Helena Ahti-Hallberg nauttii isoäitiydestään ja uudesta vaiheesta avioliitossaan. Hän pudotti painoaan samalla päättäväisyydellä, joka on puskenut hänet läpi rajusta autokolarista ja mystisistä vatsaongelmista.
Julkaistu: 20.8.2020

Kilot ovat pysyneet poissa. Moni epäilli, että ne tulisivat lennossa takaisin, mutta niin ei käynyt. Helena Ahti-Hallberg näyttää yhtä hoikalta kuin Tanssii tähtien kanssa -finaalissa viime vuoden joulukuussa. Silloin hän häikäisi katsojat loistokkaalla tanssinumerolla Christoffer Strandbergin ja Jutta Heleniuksen kanssa. Samalla hän yllätti kymmenen kiloa keventyneellä olemuksellaan.

Helena itse yllättyi eniten painonpudotuksen terveysvaikutuksista. Verenpaine laski normaalitasolle, ja hän pääsi eroon verenpainelääkkeistä. Helena oli käyttänyt niitä nelikymppisestä, koska paine oli koholla sukurasituksen vuoksi. Toinen lääke jäi pois heti ja toinenkin toukokuussa.

– En voisi olla onnellisempi. Kuvittelin tarvitsevani lääkkeitä loppuelämäni, mutta sain nakata ne syrjään, hän iloitsee.

Helena myöntää, että laihdutti pelkästään turhamaisista syistä. Kun hän kuuli, että TTK:n tuomarit tanssisivat finaalissa, hän päätti olla tuolloin samankokoinen kuin kilpaurallaan. Tanssiminen olisi silloin paljon helpompaa. Toki hän halusi myös olla mahdollisimman timmissä kunnossa yleisön edessä.

– En ollut ennen varsinaisesti laihduttanut. Jos vaatteet tuntuivat tiukoilta, vähensin vain hiilareita.

Nyt Helena päätti testata ateriankorvike­dieetin. Se sopi hänelle, ja tuloksia syntyi nopeasti. Kymmenen kiloa katosi kahdessa kuukaudessa.

– Teen kaikkeni, jotta pysyn tässä painossa. En halua joutua syömään uudestaan verenpainelääkkeitä.

Tekeminen ei saa loppua

Helenan ongelma oli tavallinen: hän ei syönyt mitään työpäivän aikana. Tullessaan nälkäisenä kotiin hän oli valmis tyhjentämään koko jääkaapin. Paino nousi kilon vuosivauhtia. Koronakevät normalisoi ruokailurytmin, koska kalenteri tyhjeni opetustöistä.

– Nykyään syön normaalisti ihan tavallista perusruokaa. Olennainen muutos on se, etten enää ahmi ruokaa kaksin käsin illalla. Tanssitunteja vetäessäni pidän nälän loitolla ateriankorvikkeella, vaikka muulloin en niitä enää käytä. Opetustyössä varsinaiseen syömiseen ei ole aikaa, enkä voisi tanssia liian täydellä vatsalla. Iltapalaksi kotona riittää voileipä.

Keveämpi olo on tuonut lisää virtaa ja energiaa, joskin Helenalla on riittänyt niitä aina. Hän ei kerta kaikkiaan osaa olla paikallaan – pitää olla tekemistä. Hän onnistui olemaan koronakeväänäkin kiireinen.

– Tein valtavan to do -listan. Tuli maalattua talon yläkerta ja vaihdettua parketti. Pyöritän opetustyöni ohessa myös tapahtumatoimistoa. Kun rajoitukset tulivat voimaan, teimme 48 tanssinopetusvideota. Näin harjoittelua pystyi jatkamaan omassa kodissa.

Helena ei usko, että kotona liikkuminen lakkaa koronakriisin jälkeenkään. Kaikki eivät jaksa lähteä työpäivän jälkeen harrastuspaikoille, tai elämäntilanne ei salli sitä. Suunnitteilla on jo uusia videoita, joissa pääsee tanssitunnille TTK:n opettajien kanssa. Suosikkisarja palaa televisioihin syksyllä, ja Helena nähdään tuttuun tapaan kisan tuomarina.

– TTK on hauskin työ, joka minulla on ikinä ollut. Veikkaan, että ohjelma kasvattaa suosiotaan yhä. Tanssi on perinteinen arvo, ja niihin palataan kriisien keskellä. Tanssi myös paljastaa ihmisestä paljon.

Helena sanoo olevansa parhaimmillaan pienessä stressissä. – Korona-aika on hälventänyt pelkoa eläkepäiviä kohtaan. Nyt tiedän, että keksin kyllä tekemistä.

Paluu avioliiton alkuaikaan

Toki myös Helenan koronakevääseen mahtui välillä huonoja hetkiä. Muutamana aamuna hän mietti, miksi sängystä pitäisi nousta ylös.

– Olen almanakkaihminen. Pidän suunnitelmallisuudesta: tiedän, mitä teen huomenna, ensi viikolla ja ensi kuussa. Nyt kalenteri oli tyhjä. Se tuntui joskus ylivoimaiselta.

Mieliala virkistyi nopeasti, kun Helena alkoi puuhata jotain. Vähintään kerran viikossa hän kokkasi.

– En ollut ikinä ennen tehnyt juustokakkua, joten nyt tein kerralla neljä. Leivoin myös leipää ja rypytin karjalanpiirakoita. Oli inspiroivaa kokeilla ja tehdä uutta. En ole koskaan ollut mikään keittiöäiti.

Minusta on aika ihanaa olla kahden kotona mieheni kanssa.

Poikiaan Antonia ja Emiliä sekä Antonin 6-vuotiasta Viola-tytärtä Helena tapasi harvakseltaan. Emil kuuluu astmansa vuoksi riskiryhmään ja Helena itsekin jossain määrin verenpainetautinsa takia, vaikka paineet ovat nyt kurissa. Hänelle oli tärkeää toimia vastuullisesti ja noudattaa ohjeistusta.

– En ole kokenut tyhjän pesän syndroomaa poikien muutettua omilleen. Minusta on aika ihanaa olla kahden kotona mieheni kanssa. Ikään kuin olisimme palanneet avioliittomme alkuaikaan. Nautin tästä elämänvaiheesta suuresti. Meillä on oma rauha, eikä kukaan ole sotkemassa.

Kymmensenttinen kikkareesta

Ikäkriisistä Helena Ahti-Hallberg on kärsinyt vain 29-vuotiaana. Hänellä oli jo silloin aviomies, lapset ja ura – tuntui, että kaikki oli tehty.

Nyt 52-vuotiaana asenne on aivan toinen. Helena on vakuuttunut, että edessä on edelleen paljon hienoja asioita.

– Naamasta löytää ryppyjä enemmän, mutta ne kertovat elämänkokemuksesta. En haluaisi olla kaksi­kymppinen. Esikuvani on entinen tanssinopettajani Liverpoolista. Yli 80-vuotias rautarouva opettaa yhä. Toivottavasti voin kulkea samoja reittejä.

Isoäitiys on Helenasta ihanaa. Kaikkein parasta on viettää aikaa Violan kanssa omalla pihalla. Puutarhanhoito on Helenan lempiharrastus, ja myös Viola rakastaa kukkien kastelemista.

– Nämä hetket ovat meille molemmille kallisarvoisia. Ne ovat myös hyvä muistutus siitä, ettei lapsen kanssa tarvitse tehdä mitään loistokasta tai erikoista, vaan pienet asiat ja yhdessäolo ovat suurinta huvia.

Helena tahtoo omalla esimerkillään kannustaa tyttöä tarttumaan haaveisiinsa ja tekemään työtä niiden toteutumisen eteen. Hänen mielestään jo lapsen on hyvä ymmärtää, että mikään ei tule tarjottimella.

– Nakkaan välillä Violan käteen ämpärin, jonne hän voi kerätä koirien kikkareita. Jokaisesta kikkareesta saa kymmensenttisen. Pienen palkkion varjolla hän oppii tekemään vähemmänkin mieluisia töitä. Niiltä ei voi kukaan välttyä.

Epäonnistumiset kuuluvat elämään, mutta ne ovat Helenasta hyväksi, koska niistäkin voi aina oppia. Jos yksi tie sulkeutuu, on mentävä toista kautta.

– En näe aitoja enkä esteitä. Jos olen joskus nähnytkin, olen aina kivunnut niiden ylitse. Lähes kaikki on mahdollista, kun on sitkeä ja päättäväinen.

Helena Ahti-Hallberg ja hänen pojantyttärensä Viola, 6, puuhastelevat usein yhdessä puutarhassa.

Onnellisten tähtien alla

Sitten on asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Alle kolmekymppisenä Helena joutui autokolariin. Kasvot ruhjoutuivat niin pahasti, että luut piti leikata kaksi kertaa. Toinen puoli kasvoista on edelleen tunnoton.

– Se on hyvin pientä. Toivuin hienosti ja kuljin kaikesta huolimatta onnellisten tähtien alla.

Muutama vuosi sitten Helenan vatsa alkoi kenkkuilla. Se turposi niin, että hän näytti raskaana olevalta. Kuume nousi korkeaksi, ja kivut voimistuivat koko ajan. Lopulta puolison oli kiidätettävä hänet yöllä sairaalaan. Siellä todettiin umpipussintulehdus.

Umpipusseja eli divertikkeleitä voi syntyä, jos suoli ei toimi kunnolla. Useimmilla ne ovat oireettomia, mutta joillekin voi kehittyä äkillinen umpipussitulehdus eli divertikuliitti. Vaiva voidaan hoitaa antibiooteilla, mutta se voi uusia.

– Syön joka päivä magnesiumvalmistetta, joka pitää suoleni toimivana. Kokemus pelästytti, koska heti ei tiedetty, mistä on kyse. Ensiksi epäiltiin kelia­kiaa. Ehdin ajatella, etten saa enää ikinä lasagnea.

Nyt harmia tuottaa nilkan nivelside. Se napsahti poikki viime kesänä, ja Helena on yrittänyt vahvistaa sitä treenaamalla. Lääkäri haluaisi leikata nilkan, mutta Helena toivoo säästyvänsä operaatiolta.

– En loukkaantunut kertaakaan kilpaurheiluaikanani, mutta nyt sattui näin. Siksi tanssin TTK:ssa nilkka sidottuna matalissa kengissä ja housupuvussa.

Tulevalle Helenalla on yksi iso toive: kunpa saisi kohdata sen mahdollisimman terveenä.

– Ikä tuo viisauden ja ymmärryksen siitä, mikä tulee ensin, jotta voi tulla muuta. Terveys mahdollistaa sen, että voi tehdä muita tärkeitä asioita.

5 x hyvinvoinnin lähteeni

  1. Tanssi on ihan paras liikuntamuoto. Minusta tanssitunnit pitäisi saada eläkeläisille Kela-korvattaviksi. Tanssi vähentää yksinäisyyttä, koska se on sosiaalinen harrastus. Se on myös mainiota ryhtiliikuntaa.
  2. Puutarhassa touhuaminen antaa minulle koko vuodeksi henkisiä voimavaroja. Usein seurana on pojantyttäreni Viola. Tänä vuonna olen hurahtanut villiyrtteihin. Niityt ovat täynnä ihanaa maisteltavaa.
  3. En pärjäisi ilman aviomiestäni. Takanamme on pitkä taival, joten osaamme hyvin lukea toisiamme. Tasoitamme myös toistemme tietä, kun toisella on stressiä. Ehkä pitkä liittomme perustuu siihen, että ymmärrämme, milloin toinen tarvitsee apua.
  4. Nukun kahdeksan tuntia joka yö. Menen aina nukkumaan puolilta öin ja herään kahdeksalta. En nouse heti, vaan köllöttelen vuoteessa. Rakastan pehmeitä aamuja. Herätyskello on myrkkyä minulle.
  5. Maalla on minun paikkani. En osaa asua kaupungissa. Minulle on äärettömän tärkeää päästä koirieni kanssa metsään ja joen rantaan. Jotkut ovat kaupunkilaisia, jotkut maalaisia. Minä kuulun maalaisten osastoon.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2020.

Kommentoi »