Gluteeniton ruokavalio on nopeasti yleistynyt viime vuosina, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella siitä ei todennäköisesti ole suuria terveyshyötyjä ihmisille, jos he eivät sairasta keliakiaa. Ainakaan sydänkohtausten riskiin gluteenittomuus ei vaikuta, tulokset osoittavat.
Tutkimuksen tulokset perustuvat 65 000 naisen ja 45 000 miehen 26-vuotiseen seurantaan, jonka aikana ruokavaliota selvitettiin neljän vuoden välein. Osallistujilla ei ollut keliakiaa.
Tulosten perusteella riski sairastua tai menehtyä sydänkohtaukseen oli yhtä suuri riippumatta siitä, miten paljon gluteenia henkilön ruokavaliossa oli. Tämä havaittiin sen jälkeen, kun analyysissa huomioitiin monet tuloksiin mahdollisesti vaikuttavat taustamuuttujat.
Gluteenia välttelevien ruokavalio saattoi tutkijoiden mukaan olla kuitenkin sydän- ja verisuonitautien suhteen epäterveellisempi, sillä gluteenin välttämisen vuoksi monien ruoassa oli hyvin vähän täysjyväviljoja, jotka tiedetään sydänterveellisiksi. Tämän vuoksi tutkijat eivät suosittelekaan gluteenitonta ruokavaliota sydänoireiden ehkäisyyn. On kuitenkin mahdollista, että gluteenittomuudella on muita suotuisia vaikutuksia, joita tässä tutkimuksessa ei selvitetty.
- Lue myös: Gluteeniyliherkkyys on keksittyä
Gluteeni on viljatuotteiden sisältämä valkuaisaine. Sitä on erityisesti vehnässä, mutta myös rukiissa, ohrassa ja jonkin verran myös kaurassa. Monet keliaakikot voivat kuitenkin syödä kauraa. Varsinaisen keliakian lisäksi viime aikoina on havaittu, että osa ihmisistä saa oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa. Gluteeniherkkiä ihmisiä on arviolta 0,5–6 prosenttia väestöstä.
Keliakia on elinikäinen tauti, jossa gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa henkilöillä, joilla on perinnöllinen alttius taudille. Osalla potilaista on myös iho-oireita. Keliakiaa sairastaa noin joka sadas suomalainen, ja sen ainoa hoito on gluteenin välttäminen. Hoitamaton keliakia on yhdistetty sydän- ja verisuonitautien riskiin.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Lähde: BMJ 2017;357:i1892
Lue lisää:
