Essi Hellén: ”Sairauteni opetti sietämään pettymyksiä”
Essi Hellén suhtautuu parantumattomaan sairauteensa, ykköstyypin diabetekseen, nyt lempeämmin kuin parikymppisenä. Elämä vapautui, kun hän hyväksyi tilanteen.
Abiturientti Essi Hellén oli ollut jo jonkin aikaa hyvin väsynyt. Äidinkielen kokeessa Essin jano ei hellittänyt, vaikka hän ravasi vessassa täyttämässä isoa vesipulloa. Myöhemmin ystävä mainitsi, että väsymys ja jano olivat ykköstyypin diabeteksen oireita.
Essiä nauratti koko ajatus. Muutaman päivän päästä hän päätti silti käydä terveyskeskuksessa. Hänet lähetettiin suoraan sairaalaan.
Essi oli sairastunut 18-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen. Parantumaton sairaus todettiin juuri, kun maailman piti olla avoinna.
Aluksi Essi ei sisäistänyt diagnoosin aiheuttamaa järkytystä.
”Psyykeni suojasi minua jättämällä vaikeat tapahtumat käsittelemättä moneksi vuodeksi”, Essi kertoo.
Diabetes on sairaus, jonka hoitoa ei voi unohtaa päiväksikään.
”Olen luonteeltani sellainen, että pidän hallinnan tunteesta. Hoidon toistuvuus oli tuolloin ehkä suojaava tekijä, turvallinen rutiini.”
Essi puski eteenpäin mahdollisimman normaalisti. Hän hoiti ylioppilaskirjoitukset ja pääsi Teatterikorkeakouluun heti sairastumistaan seuraavana keväänä.
”Tapa, jolla suoritin elämää, saa minut surulliseksi, koska diagnoosi oli minulle ja hyvinvoinnilleni suuri kriisi. Toisaalta mielessäni ei ollut tilaa käsitellä asiaa monitahoisesti. Kaikesta huolimatta oli minulle tärkeä ja terve vaihe pyrkiä elämään kuin kuka tahansa nuori.”
Sairauden vakavuus kiteytyi matkalla eräälle brunssille. 21-vuotias Essi sai insuliinisokin ja menetti tajuntansa. Hän heräsi ambulanssissa.
Silloin sairauden todellisuus viimein läpäisi Essin tietoisuuden. Kohtauksen jälkeen mieli vyörytti huolta huolen perään: Miksi minulla on tämä sairaus? Selviänkö minä? Palkkaako minua kukaan?
Vaikka sairauden hallinta toi turvaa, samalla se kahlitsi.
”Surin jatkuvaa kontrollointia: rutiinit ovat välttämättömiä, ja välineet, lääkkeet ja välipalat on oltava aina mukana. En voinut olla niin spontaani kuin olin siihen asti ollut. Tuntui siltä, että menetin vapauteni”, Essi muistelee.
Varhainen vastuu sairauden hoidosta painoi.
”Nuori ihminen ei ole vielä täysin aikuinen eikä kykene hallitsemaan omaa elämäänsä. Mutta tämä yksi asia on pakko hallita, muuten voi joutua jopa hengenvaaraan.”
Essi ymmärsi, että hänen on pidettävä itsestään parempaa huolta. Seuraavana kesänä hän lähti yksin reilaamaan Eurooppaan. Se oli tulikoe.
”Tahdoin näyttää itselleni, että voin taas tehdä rohkeitakin päätöksiä. Se oli käänteentekevä reissu, koska niin moni asia olisi voinut mennä pieleen.”
Kaikki sujui kuitenkin hyvin.
”Se opetti, että jos ennakoin ja valmistelen tarpeeksi – en liikaa – voin olla vapaa.”
”Tahdoin näyttää itselleni, että voin taas tehdä rohkeitakin päätöksiä.”Essi Hellén
Sairauden alkuvaiheita muistellessaan Essi huomaa, kuinka eri tavoin hän nykyään suhtautuu tuohon aikaan. Kun Essi puhui haastatteluissa diabeteksesta kymmenisen vuotta sitten, hän oli ylpeä siitä, ettei antanut sairauden haitata menoa.
Nyt usko ”pärjäämiseen” tuntuu vieraalta. Essin mielestä se on uusliberalismin tuottamaa harhaa siitä, että yksilö voisi asenteellaan vaikuttaa kaikkiin olosuhteisiinsa ja olla aina kyvykäs, tehokas sekä tuottelias.
”Vastustan ajatuskulkua, että pääsin sinuiksi sairauteni kanssa, koska olin niin reipas, ja että olisin sen vuoksi menestynyt ja parempi ihminen. On mielestäni vääristynyttä, että meidän pitäisi olla paras versio itsestämme koko ajan. Se aiheuttaa turhia paineita.”
Hän on havainnut myös oman suorituskeskeisyytensä.
”Se on yksi tärkeä syy siihen, miksi siirryin näyttelemisestä toisiin töihin”, Essi lisää.
Lapsena Essi rakasti esiintymistä ja yleisöltä saamaansa ihailua. Teatterikoululaisenakin huomio tuntui turvalliselta. Kun hän esiintyi 2010-luvulla elokuvissa ja Putous-viihdeohjelmassa, kiinnostuksen määrä moninkertaistui.
Julkisuuden saamia muotoja Essi ei tietenkään voinut hallita. Lehtijutuissa keskityttiin usein hänen ulkonäköönsä. Se vaivasi Essiä. Vähitellen myös näytteleminen muuttui raskaaksi.
”En osannut erottaa työtä ja siihen liittyviä tunteita itsestäni. Työssä onnistuminen tai pettyminen liittyi aina omaan persoonaani.”
Essi kuvailee itseään kilpailuhenkiseksi. Hänen mielestään se on myönteinen ominaisuus, jota varsinkin tyttöjen ja naisten kohdalla yhä kummastellaan. Alan sisäinen kilpailuasetelma toi silti kilpailuviettiin ikävän sävyn.
”Mietin jatkuvasti, miten minun piti saada jokin rooli tai miksi en saanut jotakin roolia. Kaikki se alkoi tuntua kovin itsekkäältä ja kuluttavalta ajattelulta, enkä osannut muuttaa sitä.”
Essin mukaan näyttelijäidentiteetin kokonaisvaltaisuus muuttui raskaaksi osin siksi, että myös diabetes on niin olennainen osa häntä. Sairauttaan hän ei voi parantaa, mutta työn olosuhteita voi ja samalla ottaa etäisyyttä itseensä. Kaiken ei tarvitse olla oman persoonan jatketta.
Essi siirtyi tuottamaan ja käsikirjoittamaan televisio-ohjelmia.
”En oikeastaan surrut näyttelijän työn lopettamista. Uusi työ tuntui kevyeltä ja ihanalta, koska ammatin ydin ei ollutkaan enää persoonastani lähtöisin.”
Parisen vuotta sitten hän ryhtyi ääni- ja e-kirjapalveluja tarjoavan Storytelin kustannuspäälliköksi. Hän vastaa työssään kustantamon omien kirjakonseptien suunnittelusta ja päättää uusien kirjojen julkaisusta.
”Saan ideoida, tavata ihmisiä ja kehitellä heidän kanssaan teoksia. Nautin hirveästi tällaisesta työstä ja olen siinä hyvä.”
”On vääristynyttä, että meidän pitäisi olla paras versio itsestämme koko ajan.”Essi Hellén
Uusia uranäkymiä Essi oli kypsytellyt terapiassa. Hän oli mennyt kognitiiviseen psykoterapiaan vuonna 2017, koska hänellä oli haasteita ahdistuksensa kanssa. Essi arvelee, että tyytymättömyys omaan ammatilliseen minään osaltaan kasvatti ikävää tunnetta. Oli myös aika käsitellä monia menneitä asioita.
Hän kävi terapiassa kolmisen vuotta.
”Rakastin terapiaa, koska se oli paikka, jossa sain puhua. Meillä oli reflektoiva ja keskusteleva terapiasuhde, en vain puhunut itse. Juuri sitä kaipasinkin”, Essi muistelee.
Diabetestä ei nyt käsitelty, mutta hän oli puhunut siitä parikymppisenä lyhytterapiassa.
”Siitä ei juuri ollut apua. Kokemukseni mukaan terapian pitää osua oikeaan hetkeen, jotta siitä olisi minulle hyötyä. En ehkä ollut vielä valmis rehellisesti puhumaan sairauteen liittyvistä tunteistani.”
Essi miettii hetken, mikä oli hänen tärkein oivalluksensa terapiasta.
”Kun ymmärrän, mistä oma käyttäytymiseni, ajattelutapani tai tunteeni johtuivat, se helpotti oloa ja toi selkeyttä. Minun ei tarvinnut ihmetellä, miksi jotkin tilanteet laukaisivat ahdistuksen, enkä jäänyt tunteideni ja ajatusteni kanssa yksin.”
Lisäksi Essi sai terapiasta käyttöönsä mielikuvaharjoituksia.
”Erään harjoituksen avulla pystyin poistamaan kehossani tuntuvan ahdistuksen saman tien. Se on minusta uskomatonta. Toki en ole käyttänyt sitä pitkään aikaan, mikä kielii siitä, että asiat ovat hyvin.”
Essistä kaikki hyötyisivät terapiasta.
”Terapian avulla aloin ymmärtää itseäni syvällisemmin. Se toi minulle joustavuutta myös suhteessa muiden ihmisten kohtaamiseen.”
Äidiksi Essi tuli ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Vanhemmuus jaettiin näyttelijänä työskentelevän puolison Mikko Virtasen kanssa hyvin tasa-arvoisesti.
Essi tuntee olleensa perhekeskeinen molempien lastensa syntymän jälkeen, mutta ensimmäisellä kerralla hän oli vastikään valmistunut näyttelijä, joka halusi näyttää taitonsa.
”Se oli ihanaa ja inspiroivaa aikaa. Näyttelijän työn ja perhe-elämän yhdistäminen oli minulle erittäin tärkeää. Teimme silloin parhaita mahdollisia päätöksiä meidän olosuhteissamme.”
Vaikka Essi yrittää välttää jälkikäteen jossittelua, on häntä hetkittäin surettanut se, että hän oli paljon töissä.
”Tein välillä huonoja valintoja, kuten silloin kun lähdin pienen tyttären kanssa Turkuun teatteritöihin viideksi viikoksi samaan aikaan, kun mieheni oli töissä Ruotsissa. Enää en valitsisi niin.”
Essistä on ollut kiinnostavaa, kuinka hänen arvonsa ovat muuttuneet. Hän suhtautuu nykyiseenkin työhönsä kunnianhimoisesti, mutta hän haluaa hillitä työn roolia elämässään.
”En missään nimessä halua antaa kaikkea työlle.”
Kyse on myös siitä, että Essi ei enää tee epäsäännöllistä näyttelijän työtä. Ammatinvaihto teki tässäkin mielessä perhe-elämästä aiempaa helpompaa.
”Huomasin päivätyön myötä, miten tärkeältä tuntui olla kotona joka päivä lasten kanssa töiden jälkeen. Ymmärrän, että tämä on etuoikeus, jonka toimistoaikataulu sallii.”
”Raskauksiini on liittynyt ongelmia sekä suurta surua ja pettymystä.”Essi Hellén
Myös kokemus äitiydestä on muuttunut. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa nopeasti. Toisen lapsen saaminen oli kuitenkin vaikeaa. Essi tuli kaksi kertaa nopeasti raskaaksi, mutta raskaudet päättyivät keskenmenoon, ensimmäinen niistä myöhäisessä vaiheessa. Syy ei selvinnyt.
”Kun raskauksiini on liittynyt ongelmia sekä suurta surua ja pettymystä, suhtautuminen raskaana olemiseen ja vanhemmuuteen muuttui perustavanlaatuisesti.”
Kun perheen poika syntyi vuonna 2020, hän tuntui ihmeeltä.
”Monet sanovat, että ensimmäisessä lapsessa on enemmän kiinni ja toiseen lapseen suhtautuu rennommin. Minulla se meni päinvastoin. Olen ollut todella omistautunut äitiydelle kuopuksen kohdalla. Hän on myös luonteeltaan erilainen kuin esikoiseni, fyysisesti tarvitsevampi.”
Diabetesta sairastavien raskaudet luokitellaan riskiraskauksiksi. Esikoisen kohdalla Essi suhtautui asiaan huolettomasti.
”Olin siitä onnellisessa asemassa, että olin psykologisesti turvassa riskeiltä, koska en tiennyt, miten pilalle asiat voivatkaan mennä.”
Ongelmien takia Essi oli kuopusta odottaessaan tarkempi diabeteksen hoidon suhteen. Silti hän varoi vatvomasta riskejä liikaa. Sairauden perinnöllisyyttäkin on hänen mielestään turhaa murehtia etukäteen.
”Riski on varsin pieni. Jos kävisi niin, että lapsenikin sairastuisi, menisimme päivän kerrallaan eteenpäin.”
Lempeämpi suhtautuminen heijastuu myös vanhemmuuteen liittyvään suorituskeskeisyyteen. Tärkeintä on olla riittävän hyvä. Essi ajattelee, että sisäistettyä syyllisyydentuntoa on hyvä pitää silmällä.
”Lapsen kohtaamisesta tunteiden tasolla ei voi joustaa, mutta siitä voi, kuinka paljon aikaa käyttää ruoanlaittamiseen tai aktiviteettien keksimiseen.”
Sairautensa hoidossa Essillä on käytössä insuliinipumppu, joka annostelee insuliinia kehoon ympäri vuorokauden. Lisäksi hänellä on ihon alle asetettava jatkuva glukoosinseurantasensori, joka hälyttää älypuhelimen sovelluksella, jos sokeripitoisuus on liian korkea tai alhainen.
Teknologian kehittyminen ja etenkin sensori on ollut mullistava helpotus Essin päivittäisessä hoidossa.
Suorituskeskeisyydestä on pitänyt silti tässäkin hellittää.
”Päivittäisen hoidon onnistuminen on joskus sietämättömän arvaamatonta. Vaikka söisin ja annostelisin insuliinia täsmälleen saman verran joka päivä, eri päivinä keho toimii eri tavalla. Tämän hyväksyminen on opettanut armollisuutta ja pettymysten sietoa. Iloitsen onnistumisista ja koetan päästä nopeasti yli epäonnistumisista”, Essi sanoo huokaisten.
Diabeteksen hoidossa on varmistuttava siitä, että syödessä annostelee insuliinia oikealle määrälle hiilihydraatteja.
”Varsinkin parikymppisenä ajattelin, että minuahan ei diabetes rajoita, joten söin mitä huvittaa, uhallanikin. Minusta on hyvä haastaa auktoriteetteja ja normeja.”
Kerran hän riiteli konferenssissa erään diabeteslääkärin kanssa, kun tämä väitti, etteivät diabeetikot pysty elämään normaalia elämää.
”Olin niin vihainen, että olin melkein itku kurkussa. Ajatus on todella invalidisoiva ja ulossulkeva. Tämä on meidän ainut elämämme! Onneksi olen kohdannut myös paljon empaattisia lääkäreitä.”
Hoitohenkilöstön ennakkoluulot ovat ongelma etenkin siksi, että sairaus on yhtä kuin hän itse.
”En voi erottaa sitä minusta, koska hoito on elimellinen osa elämääni. Olen oman sairauteni paras asiantuntija, ja tuntuu kamalalta, jos minulle sanotaan, että elämäni ei olisi tavallista elämää.”
”Työssä onnistuminen tai pettyminen liittyi aina omaan persoonaani.”Essi Hellén
Viimeisen parin vuoden aikana Essi on alkanut miettiä tarkemmin sitä, että sairauteen liittyy esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskejä ja keskimääräistä alhaisempi eliniänodote.
”Vaikka laitteet helpottavat hoitoa paljon, diabetes nakertaa kehoani.”
Essi sanoo, että tässäkin suhteessa suhtautuminen sairauteen muuttuu lempeämmäksi vuosien kuluessa.
”Olen ollut kipakka ja aktivistihenkinen. Voin yhä uhmata lääkäreiden asenteita, mutta ketä minä oikeastaan uhmaan sipsien ja karkkien syömisellä kuin itseäni ja terveyttäni? Minä maksan hinnan päivittäisistä valinnoistani.”
Essin mielestä olennaista hyvinvoinnin kannalta on, että ravinto, liikunta ja lepo ovat tasapainossa. Hän harrastaa monipuolisesti liikuntaa baletista ja joogasta uintiin ja lenkkeilyyn.
”Nautin valtavasti siitä, kuinka liike kohottaa mielialaa ja auttaa jaksamiseen.”
Tärkeintä onkin kohtuus, niin herkuttelussa kuin terveyden vaalimisessakin.
”Dieeteistä en ole kiinnostunut lainkaan. Aivan tavallinen ruoka riittää ja se, mikä tuntuu kehossa hyvältä. Elämä on lyhyt, joten siitä pitää nauttia.”
Essi Hellén
on helsinkiläinen kustannuspäällikkö ja näyttelijä. Hän on esiintynyt muun muassa elokuvassa 21 tapaa pilata avioliitto sekä televisiosarjoissa Putous, Villi kortti ja Ex-onnelliset. Hän on työskennellyt myös televisiotuottajana. Tällä hetkellä Essi toimii ääni- ja e-kirjapalvelun kustannuspäällikkönä.
Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso, näyttelijä Mikko Virtanen, kaksi lasta ja koira.
