ˮEn ole koskaan seurustellut ja seksuaalinen draivini on olematon – joko parisuhdejuna meni kohdaltani ohi?ˮ

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
ˮEn ole koskaan seurustellut ja seksuaalinen draivini on olematon – joko parisuhdejuna meni kohdaltani ohi?ˮ
Keski-ikäinen nainen elää yksin hyvää elämää, mutta kaipaa läheisyyttä. Yksineläminen kummastuttaa lähipiirissä ja se taas aiheuttaa häpeän tunnetta. Perheneuvoja Nina Kauppisen mukaan läheisyyden kaipuu on luonnollista ja on tärkeää puhua asiasta avoimesti.

Sinkkuelämää pidetään yleisesti jopa hauskana elämän välivaiheena, joka päättyy jossain vaiheessa kuitenkin parisuhteeseen. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan yksineläjiä on paljon.

Tilastokeskuksen mukaan yksin asuvien määrä kasvoi viime vuonna noin 30 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna. Eniten yksinasuvien määrä on kasvanut alle 30-vuotiailla ja yli 65-vuotiailla.

Kulttuurissamme yleinen olettamus on, että yksineläminen on epätäydellistä elämää, vaikka se voi hyvin olla tietoinen valinta. Moni viihtyy paremmin yksin kuin parisuhteessa. Tällä viikolla Rakkausklinikalla nelikymppinen nainen kertoo, että ympäristön suhtautuminen voi aiheuttaa yksinäiselle paineita ja jopa häpeän tunnetta. Perheneuvoja Nina Kauppinen muistuttaa, että yksinelämisessä ei ole mitään mitään väärää, pahaa tai häpeällistä.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Onko käynyt niin, ettei minulla ole parisuhdepeliin enää rahkeita ja jään yksin?

Olen nelikymppinen yksineläjänainen. Minulla on lämpimiä ystävyyssuhteita, kummilapsia, joiden seurasta nautin, läheinen suhde vanhempiini ja sisaruksiini sekä hyvä työelämä. Korona-ajan yksinolo on kuitenkin nostanut pintaan pohdintoja tästä yksinelämisestäni hieman eri näkökulmista kuin yleensä. Normaalisti tapaan ystäviä säännöllisesti ja harrastamme kulttuuria, liikuntaa, matkailua ja muuta yhdessä.

Nyt olen yksin, etätöissä ja kaikki kontaktit ovat sähköisten välineiden varassa. Se, mikä minulla on tässä elämänpolussa mennyt toisin kuin yleensä, on, etten ole koskaan seurustellut.

Opiskelu- ja työurani on kulkenut naisvaltaisilla aloilla. Baarikävijä en ole ollut koskaan ja sähköisiin deittailufoorumeihin olen aivan liian hidas. En kiinnostu romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä miehestä, ellen ensin opi tuntemaan häntä ihmisenä. En siis myöskään harrasta yhden yön suhteita. Olisin varmaan vieläkin neitsyt, ellen parikymppisenä olisi päättänyt "hankkiutua siitä eroon". Olen päätellyt, että seksuaalinen draivini on useimpiin muihin verrattuna jokseenkin olematon.

ˮPäätin hankkiutua parikymppisenä eroon neitsyydestäni.ˮ
Yksinelävä nelikymppinen nainen

Jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen tajusin seurustelemattomuuden olevan aika lailla tabu. Jos rohkaistun sanomaan, että minulla ei ole kokemusta seurustelusta, ovat reaktiot tyrmistyneitä, sääliviä ja vaivaantuneita.

Tavallista on kuulla: ”Siis ihan tosi? Mikset?”. En minä silti itseäni mitenkään sääli, elämä vain on mennyt näin. Mutta tuon tabun ja häpeän tästä asiasta kyllä tunnistan.

Nyt korona-aikana on puhuttu paljon myös ihmisen tarpeesta kosketukseen. Minä halaan mielelläni läheisiäni ja käyn normaaliaikoina joskus hemmotteluhoidoissa saadakseni kosketuksen kokemuksen. Mutta siinäpä se.

Nyt tämän sosiaalisen eristäytymisen aikana minua ei ole koskettanut kukaan reiluun kahteen kuukauteen. Huomaan rekisteröiväni asian, joten kyllä se vaikuttaa.

En tiedä, onko kohdallani käynyt jo niin, ettei parisuhdepeliin oikein enää ole rahkeita. Exät, nyxät ja lapset tuntuvat omaan olemattomaan parisuhdehistoriaan verrattuna jo vähän pelottavalta paketilta.

Nyt korona-aikana huomaan kuitenkin välillä haaveilevani rauhallisesta kahden aikuisen parisuhteesta. Näihin yksinelämisen pohdintoihin on muilla yleensä tapana vastata kevyen rohkaisevasti, että eihän sitä kuule tiedä, vaikka kaupan kassajonossa tapaisit jonkun. Tai sitten opastetaan, kuinka tärkeää on pitää itsestään ensin.

Kyllä minä kohtaan uusia ihmisiä ihan avoimin mielin mutta ei se kassajonosta ole lähtenyt, ja olen aina pitänyt itsestäni ihan ok niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Joskus sitten vain ajattelen vähän luopumisen haikeudellakin, että tämä juna kohdaltani meni jo jossain nuorempien ikävuosien kohdalla minun sitä edes tajuamatta, mutta näinkin elämä on hyvä.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:

Kiitos rohkeudesta ja luottamuksesta kertoa tilanteestasi! Annat tärkeän äänen niille monille, jotka ovat samassa tilanteessa ja välttelevät asiasta puhumista. Hienoa, että et sääli itseäsi, sillä siihen ei ole mitään syytä.

On myös hyvä kuulla, että olet tyytyväinen itseesi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kokemasi suhtautuminen seurustelemattomuuteesi on ikävää. Ihmisten kyvyttömyys ja keinottomuus tilanteissa näyttäytyy usein kurjalla tavalla sille, jolle asia on arka.

Erilaisuus jonkin asian suhteen on lähes aina raskasta kantaa. Yksin elämisessä et ole ollenkaan yksin, tilastollisesti yksin asuvia on paljon. Perheneuvonnassa tapaamme yhä enemmän ihmisiä, joille sopiva kumppani on löytynyt myöhään.

Myös seksielämän aloittaminen myöhemmällä iällä ei ole poikkeuksellista. Apua haetaan myös sen työstämiseen, että sopivaa kumppania ei löydy tai että suhteet eivät kestä pitkään.

Kerrot tunnistavasi häpeän siitä, että et ole seurustellut. Lauseesi siitä, että elämä on vain mennyt niin, on hyvin osuva. Näin on vain käynyt sinun tarinassasi. Et ole mitenkään valinnut seurustelemattomuutta, sopivaa ihmistä ei vain ole tullut vastaan.

Siinä, että ei ole koskaan seurustellut ei ole mitään väärää, pahaa tai häpeällistä.

ˮHäpeä saa tuntemaan itsensä vääränlaiseksi ja se on vahingoittavaa.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Häpeän tunne on vahingoittavaa ja siksi siitä on tärkeä puhua. Pystytkö puhumaan ystäviesi ja muiden läheisten kanssa tästä asiasta? Jos et pysty tai jos se ei tunnu riittävältä, terapia on siihen hieno mahdollisuus!

Poikkeusaika on herättänyt sinussa kaipauksen parisuhteeseen ja se myös pelottaa. Kaipaus ja pelko ovat aina läsnä parisuhteeseen liittyen.

On normaalia tuntea tätä ristiriitaa. Hienoa, että olet tunnistanut tarpeesi nyt poikkeusaikana. Läheisyyden kaipuu on niin helppo tukahduttaa tai kieltää.

Jäin pohtimaan lausettasi siitä, että juna meni jo vuosia sitten huomaamattasi. Mitä se tarkoittaa? Ettei enää löydy ketään tai ei enää uskalla? Että harmittaa, kun ei aikaisemmin ymmärtänyt tulevaa kaipausta? Ettet osaisi seurustella, koska et ole ennen seurustellut?

Liittyykö junan meneminen myös vanhemman rooliin, millainen asia lapsettomuus on sinulle? Ilmeisesti toisaalta kuitenkin pohdit, voisiko junan vielä pysäyttää, hypätä kyytiin ja tutkia miltä matka tuntuu.

Kerrot hankkiutuneesi eroon neitsyydestäsi parikymppisenä. Millainen kokemus se oli? Helpottiko se jollain lailla vai tekikö enemmän pahaa kuin hyvää?

Kerrot seksuaalisen draivisi olevan jokseenkin olematon. Mitä se tarkoittaa? Kuinka paljon sinulla on seksuaalisia mielikuvia ja ajatuksia? Kuuluuko itsetyydytys elämääsi? Seksuaalisuuden tutkiminen on myös asia, jota voi myös turvallisesti tehdä terapiassa.

ˮOmaa seksuaalisuutta voi tutkia turvallisesti myös terapiassa.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Kirjoitat, että sinulla ei enää ole oikein rahkeita parisuhdepeliin. Et ole untuvikko ihmissuhteissa, kuulostaa siltä, että sinulla on merkittäviä läheisiä suhteita.

Vaikka parisuhteet kasvattavat, ne voivat myös rikkoa ja tuoda haasteita uusiin suhteisiin. Parisuhteiden kirjo on tasoltaan valtava. Monella on kokemus siitä, että ei ole tullut koskaan aidosti kohdatuksi parisuhteessa.

Mielestäni sinulla on hyvät lähtökohdat luoda parisuhde. Uskon, että moni haluaisi juuri kaltaisesi viisaan, ajattelevan, lempeän ja itsenäisen puolison. Mainitsemasi uusperhekuviot tuntuvat ymmärrettävästi pelottavalta, mutta joskus parisuhde on helpompikin juuri silloin kun itsellä ei ole eksiä ja lapsia.

Olet nyt ottanut yhden rohkean askeleen tunnistamalla ja pohtimalla tätä asiaa. Voisitkohan uskaltautua ottamaan lisää rohkeita askeleita? Koska sopiva kumppani ei ole tähän mennessä tullut vastaan kauppajonossa, kannattaisiko asiaa vähän vauhdittaa nyt syntyneen kaipauksen avustamana?

Voisitko antaa deittimaailmalle vielä uuden mahdollisuuden tekemällä itsensä oloisen profiilin, jossa kerrot haluavasi edetä hitaasti?

Vaikka nettideittailusta on olemassa uskomattomia huonoja tarinoita, monella on hyviä kokemuksia nimenomaan kirjoittamalla tutustumisesta baarin sijaan. Moni on löytänyt netin kautta ihmisen, jonka kanssa on muodostanut vakavan suhteen.

Yksi sinun lahjoistasi on kirjoittamisen taito, sillä hurmaat ihmisiä varmasti. Jos viimeksi et päässyt tapaamisten tasolle, voisiko siihen lähteä matalammalla kynnyksellä? Sinä päätät siitä, mitä treffeillä tapahtuu ja kuinka suhtaudut siihen, jos tapaamisessa ei tunnukaan hyvältä.

Kirjoitat, että et kiinnostu romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä miehestä, ellet ensin opi tuntemaan häntä ihmisenä etkä siksi harrasta yhden yön suhteita. Ajatuksesi on ymmärrettävä ja rationaalinen. Et ole ainoa näin ajatteleva. On normaalia haluta tutustua rauhassa eikä seksiin tarvitse heittäytyä nopeasti.

Vetovoiman, intohimon tai seksuaalisen halun olemusta ja syttymistä ajatellen pohdin kuitenkin voisiko ehdottomista ajatuksista tai periaatteista vähän vapauttaa mieltään? Uskaltaisitko jättää tilaa sille, mikä syntyy tilanteissa spontaanisti, intuitiivisesti ja alitajuisesti? Rohkenisitko jättää tilaa yllätykselle, ennen kokemattomalle, ehkä jopa ihmeelle?

Tällä en tarkoita mitään mikä on sinulle vahingollista vaan tunteen seuraamista, jos tuntuu hyvältä. Käytännössä yhden illan jutun ja pitkän tunnetason yhteyden löytämisen seurauksena mahdollistuvan romanttisen rakkauden ja seksuaalisuuden väliin jää iso alue, jossa voi kiintyä ja kiinnostua toisesta ja luoda parisuhteen.

Toivon täydestä sydämestäni, että löydät ihmisen, jonka kanssa sinulla on hyvä olla ja voit turvallisesti tutustua parisuhteen maailmaan. Kuten sanoit, elämäsi on hyvää nytkin, joten huonosti sinun ei käy ilmankaan parisuhdetta. Kaunista kesää!

Perheneuvoja Nina Kauppinen on tunnekeskeinen paripsykoterapeutti Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä.

Julkaistu: 26.6.2020
Kommentoi »