Uupumuksen uhattua Emma Kari ymmärsi, että hänen hyvinvointinsa vaikuttaa myös läheisiin: ”Olen opetellut tervettä itsekkyyttä”
Kun kansanedustaja Emma Kari oli vaarassa polttaa itsensä loppuun, apu löytyi luonnosta. Lintujen bongailu ja jooga auttavat häntä palautumaan ja jaksamaan hektistä arkea.
Omenapuut kurkottelevat kohti keltaisen puutalon kattoa. Vanha vaahtera varjostaa pihamaata. Kirsikkapuut kypsyttelevät hedelmiään, ja punaherukat roikkuvat pensaissa rehevinä ryppäinä. Maisemaa värittävät malvikit, laventelit, auringonkukat sekä puna-apilat ja muut niittykukat. Ruohonleikkurilla tai hyönteismyrkyillä ei ole tälle pihalle asiaa.
Kansanedustaja Emma Kari asuu Helsingin Kumpulassa villin puutarhan ympäröimänä. Satavuotias puutalo on koti myös Emman puolisolle Tapio Laaksolle ja pariskunnan 13-, 9- ja 2-vuotiaille lapsille.
Emma löysi unelmiensa kodin kaksi vuotta sitten. Tai tarkemmin ottaen koti löysi Emman.
Keväällä 2020 Emma odotti kolmatta lastaan ja asui perheensä kanssa urbaanissa miljöössä Kalliossa Helsingissä. Koronapandemia oli sulkenut yhteiskunnan, määrännyt aikuiset etätöihin ja lapset kotikouluun. Emma teki pitkää päivää kansanedustajana.
”Aloin haaveilla siirtolapuutarhamökistä. Ajattelin, että tarvitsen paikan, jossa voin olla ja hengittää.”
Eräänä alkukesän unettomana yönä Emma havahtui asuntoja välittävän verkkopalvelun hälytykseen. Kumpulassa tuli myyntiin siirtolapuutarhamökki – omakotitalolla ja puutarhalla. Neljältä aamuyöllä Emma herätti Tapion.
”Näytin hänelle puutalon kuvia ja sanoin, että rakas, tämä paratiisi on tarkoitettu meille. Mieheni sanoi minulle, että lopeta sekoilu ja käy takaisin nukkumaan.”
Aamulla, ennen kuin Emma heräsi, Tapio oli laittanut jo välittäjälle viestiä ja kertonut pariskunnan olevan kiinnostunut asuntonäytöstä.
”Mieheni tuntee minut. Hän tiesi, että jos minulle tulee vahva tunne jostain, on parasta toimia.”
Seuraavana päivänä koko perhe lähti Kumpulaan. Kun Emma astui syreenien tuoksussa kylpevään puutarhaan, hän tiesi tulleensa kotiin.
”Mielessäni poukkoilleet huolet mahdollisesta hometalosta, loputtomista remonteista ja muista huolista vaimenivat. Tiesin, että tämä paikka on tarkoitettu meille. Ihastuin rönsyilevään puutarhaan, joka kasvoi, miten tahtoi.”
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä Emma sai avaimet uuteen kotiin. Viides päivä syntyi perheen kuopus.
”Maalasin olohuoneen seinää vielä, kun supistusteni väli oli yhdeksän minuuttia. Lähdin remonttipuuhista suoraan synnyttämään.”
Luonnonläheisyys on Emmalle tärkeää
Luonnonläheisyys on ollut Emmalle aina tärkeää. Hän kasvoi Espoossa Nuuksion kansallispuiston lähellä äitinsä ja isoveljensä kanssa. Kun kesällä oli kaunis kuutamo, äiti sanoi lapsille, että lähdetään yöuinnille Nuuksion Pitkäjärveen. Muutoinkin perhe ulkoili paljon.
Emma oppi jo pienenä kunnioittamaan luontoa. Hänen karjalaiset isoäitinsä näyttivät mallia.
”Molemmat mummoni olivat evakoita. Säästäväisyys ja kierrättäminen olivat heille itsestään selviä asioita. Suolakurkkupurkit pestiin ja käytettiin säilytysrasioina. Opin jo lapsena, ettei ihminen voi elää miten tahansa välittämättä huomisesta.”
Sukujuuret Karjalaan ovat olleet Emman elämässä aina vahvasti läsnä. Isoäideiltään hän oppi paitsi rakkautta luontoon myös sen, ettei asioita voi pitää itsestäänselvyyksinä.
”Ihminen voi yhtäkkiä menettää kaiken, eikä koskaan voi tietää, kuka tarvitsee apua. Siksi ovet ovat meillä auki. Läheisiä autetaan aina, ja kaikki ovat tervetulleita.”
Viisivuotiaana Emma organisoi naapuruston lapset puolustamaan metsiä, keräämään roskia ja pelastamaan matoja sateelta.
”Minulla on ollut aina vahva sisäinen vakaumus siitä, että eläimiä ja kasveja kuuluu auttaa.”
Lukion jälkeen Emma lähti opiskelemaan ympäristötieteitä Helsingin yliopistoon. Tulevaisuuden urasuunta ei ollut hänelle selvä.
”Jos joku olisi sanonut minulle opiskeluaikoinani, että päädyn politiikkaan, olisin varmaan nauranut. Tiesin vain, että haluan tehdä töitä luonnon suojelemisen parissa. Olisin hyvin voinut päätyä esimerkiksi johonkin järjestöön.”
Luonnon suojeleminen on yksi Emman tärkeimmistä arvoista.
”Se on vuokraa, jota maksan siitä, että saan elää tällä kauniilla planeetalla ja kasvattaa täällä lapsiani.”
Emma on huolissaan siitä, miten huonosti ympäristöä nykyään kohdellaan.
”Kaikki, mitä meillä on, perustuu lopulta luontoon. Jos luonto ei voi hyvin, mekin lakkaamme olemasta. Tässä maailman ajassa ei pitäisi olla ainuttakaan budjetti- tai lakiesitystä, joka toimii sitä vastaan, että pystyisimme pysäyttämään ilmastokriisin ja lajien hupenemisen.”
Olemme lainanneet maapallon lapsiltamme
Maa-planeetta on meillä lainassa lapsiltamme. Tämä ajatus on keskeinen osa Emman elämänfilosofiaa. Ihmisten on elettävä niin, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään.
”Kyse on ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta. Jos elämme nyt yli varojemme, lapsemme maksavat velkamme.”
Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon teemat ovat Emmalle tärkeitä. Hänen mielestään työtä niiden eteen on vielä paljon tehtävänä.
”Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että jokaisella ihmisellä olisi yhtäläiset mahdollisuudet onnelliseen elämään riippumatta siitä, kuinka varakkaasta perheestä hän tulee. Myöskään esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin tai seksuaalisen suuntauksen ei tulisi koskaan rajoittaa mahdollisuuksia.”
Emman mielestä meidän pitäisi muistaa useammin se, miten moni asia vaikuttaa elämäämme.
”Vain harva asia on ihmisen omaa ansiota.”
Emma ei ole koskaan pitänyt itseään uskonnollisena. Hänen maailmankatsomuksessaan kaikuu tasa-arvon ajatus.
”Jokaisella tulisi olla oikeus uskoa juuri niin kuin haluaa. On hienoa, jos ihminen saa uskostaan turvaa ja voimaa. Meidän tulisi suvaita toistemme totuuksia.”
Äiti kannusti Emmaa jo nuorena avarakatseisuuteen. Hän patisti vastahakoisen tyttärensä rippileirille, koska hänen mielestään uskontoa on hyvä oppia ymmärtämään. Palkinnoksi tytär sai joogamatkan Irlantiin.
”En ollut juurikaan kiinnostunut rippikoulusta, mutta yhteinen joogamatka äidin kanssa oli riittävä houkutus. Teini-ikäiselle oli upea kokemus kiertää Irlantia, joogata nummilla ja nähdä luontoa, jota olin katsellut vain elokuvissa.”
Rippileirin parhaimmat muistot liittyvät uusiin ystäviin ja järvellä soutamiseen Nuuksion kauniissa maisemissa. Konfirmaation jälkeen Emma erosi kirkosta.
Nykyään metsä on Emman kirkko. Sinne hän vetäytyy etenkin silloin, kun epävarmuus tai huolet painavat. Metsässä hänelle tulee rauhallinen ja turvallinen olo.
”Saan luonnossa sellaisia kokemuksia, joita joku toinen voisi pitää henkisinä.”
Emma haluaa keskittyä elämään tässä ja nyt. Sen sijaan, että hän miettisi, jatkuuko elämä kenties kuoleman jälkeen, hän miettii sitä, minkälainen planeetta seuraaville sukupolville jää.
”Minun ei tarvitse etsiä ihmeitä jostain sellaisesta, mitä emme silmillämme näe. Tämä maailma ja sen monimutkaiset ekosysteemit ovat ihmeitä.”
Luonto auttaa Emmaa stressin keskellä
Luonnosta Emma saa voimaa erityisesti silloin, kun hän on stressaantunut. Viisi vuotta sitten Emmalla oli menossa rankka ajanjakso. Elämän monilla eri osa-alueilla oli tapahtumia, jotka aiheuttivat huolta.
Emma piti ajatuksiaan kasassa uppoutumalla yhä syvemmin töihinsä. Aamulla hän oli lukenut kännykästään päivän uutiset ja vilkuillut sähköpostit jo ennen kuin hän oli noussut sängystä.
”Ajatukseni pyörivät koko ajan tekemättömissä asioissa. Yöllä saatoin herätä kirjoittamaan ylös, mitä kaikkea seuraavana päivänä pitää hoitaa.”
Emma alkoi väsyä. Hänen äitinsä huomasi tyttäressään uupumuksen merkit.
”Äitini sanoi minulle, että minun on pakko pysähtyä. En ollut läsnä tässä hetkessä, sillä ajatukseni vaeltelivat jatkuvasti menneessä ja tulevassa.”
Äiti ehdotti Emmalle yksinkertaista harjoitusta. Hän tiesi, että tytär käveli yleensä töihin Kalliosta eduskuntatalolle. Hän kehotti Emmaa pysähtymään, kun hän kuulee linnun laulavan ja sen jälkeen etsimään linnun katseellaan.
Emma lupasi kokeilla harjoitusta.
”Aluksi ajattelin, että ihme hippeilyä. Lopulta niinkin yksinkertainen asia kuin linnunlauluun keskittyminen oli minulle mullistava juttu. Opin pysähtymään. Samalla kuulin paremmin omat ajatukseni.”
Emma uskoo, että pysähtymisen opettelu pelasti hänet loppuunpalamiselta.
”Olisin ollut tuolloin liian kierroksilla joogatunnille tai pitkiin hengitysharjoituksiin. Stressaantuneena kannattaa tehdä pieniä muutoksia kerrallaan.”
Nykyään Emma on palannut teini-iän innostuksensa joogan pariin.
”Jooga ei ole minulle mitään eksoottista tai mystistä. Se on pysähtymistä kiireen keskellä.”
Lintujen bongaus vei mukanaan
Äidin vinkistä alkoi matka aiempaa levollisempaan oloon mutta myös uusi harrastus. Nykyään Emma kuuntelee linnunlaulua ja bongaa lintuja päivittäin. Uusien tuttavuuksien kohdalla hän kääntyy lintukirjan puoleen.
”Lasten kanssa otamme usein tavoitteeksi bongata kävelyllä kymmenen eri lintua. He ovat yhtä innoissaan kuin minä.”
Emma on arkibongari. Hän yrittää päästä irti luonteelleen tyypillisestä täydellisyyden tavoittelusta.
”Lintuja seuratessa ei tarvitse omistaa pitkää kaukoputkea tai kiivetä lintutorniin. Bongauksen voi aloittaa esimerkiksi siitä, että erottaa kalalokin naurulokista.”
Lintujen seuraamisen lisäksi parasta mindfulnessia Emmalle on lasten kanssa touhuaminen. Kun hän viettää aikaa perheensä kanssa, hän laskee puhelimen pois kädestään ja uppoutuu yhdessäoloon. Etenkin kaksivuotias taapero vetää takaisin tähän hetkeen. Hän on ihastunut kellarin seinässä majailevaan hämähäkkiin.
”Käymme aamuisin toivottamassa hämähäkille huomenet ja iltaisin hyvää yötä. Huomaan, että olen itsekin alkanut moikkailla hämähäkkiä, kun kuljen sen ohi.”
Mitä isompia asioita Emmalla on töissä meneillään, sitä enemmän hän kaipaa viipyilyä arjen ihmeiden äärellä.
”Saan tehdä merkityksellistä työtä ja olla päättämässä asioista, jotka vaikuttavat tuhansien ihmisten elämään. Mielenrauha ei kuitenkaan tule suurista hetkistä prameissa kokoushuoneissa, vaan pysähtymisestä hämähäkin tai kävyn luo lapsen kanssa.”
On valittava, minkä puolesta haluaa toimia
Ensi vuonna neljäkymmentä vuotta täyttävä Emma voi hyvin. Hän on löytänyt tasapainon hektisen työelämän ja palauttavan arjen välille. Lähellä uupumista käyminen opetti hänet kuuntelemaan tarkemmin kehonsa viestejä, vetämään rajoja ja keskittymään oleelliseen.
”Oivalsin, että kukaan ei pysty kaikkeen. On valittava, minkä puolesta haluaa toimia.”
Emman mielestä työtahti on kiihtynyt. Kun hän kuuntelee kollegoiltaan tarinoita 1980-luvulta, ajan henki oli tuolloin erilainen. Nykyään poliitikolla pitäisi olla vähäisen perehtymisen jälkeen salamana vastaus jokaiseen kysymykseen.
Emma on joutunut opettelemaan työnsä rajaamista. Hän tietää, että aika ei millään riitä kaikkeen, mihin tahtoisi.
”Minä haluan keskittyä tekemään töitä luonnon ja lasten puolesta. Minun ei tarvitse syventyä jokaiseen yksityiskohtaan sote-uudistuksesta tai istua kaikissa kokouksissa.”
Maailmanparantajakin voi uupua
Emma tietää kokemuksesta, että intohimolla työhönsä suhtautuva maailmanparantajakin on vaarassa uupua. Kun hän käy yliopistolla puhumassa uusille ympäristötieteen opiskelijoille, hän ottaa esille jaksamisen teemat.
”Ihminen voi helposti ajatella, että mikäs oikeus minulla on lepäillä, kun hoidettavana on ympäristökriisi ja maapallon tulevaisuus. Loppuunpalaneesta ihmisestä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä. Myös omasta jaksamisestaan huolehtiminen on työtä maapallon puolesta.”
Kehostaan Emma pitää huolta liikkumalla joogasalilla tai lenkkipolulla, nukkumalla riittävästi ja herkuttelemalla vegaaniruoalla.
”Olen opetellut tervettä itsekkyyttä. Omasta kunnostani huolehtiminen ei tue vain minun hyvinvointiani, vaan koko perheen onnellisuutta.”
Myös läheiset ystävät ovat tärkeä osa Emman hyvää arkea. Ministerin tehtäviä hoitaneella kolmen lapsen äidillä ei ole aina aikaa tavata ystäviään niin usein, kuin hän toivoisi.
”Hyvä ystävyys kestää myös erilaiset elämänvaiheet ja sen, että aina ei ole mahdollista nähdä.”
Kun viimein tavataan, jaetaan ilot ja surut. Ja avataan roseeviinipullo keltaisen puutalon pihalla omenapuiden katveessa.
Kolme tärkeää
Perhe
”Minulla on empaattiset ja hauskat lapset. Jos tulen väsyneenä töistä kotiin, he tulevat ovelle halaamaan minua. Puolisoni Tapion kanssa olemme hyvä tiimi. Meillä on perheenä hyvä olla yhdessä.”
Kiltteys
”Kiltteys on aliarvostettu voimavara. Siihen yhdistetään usein turhaan negatiivisia sävyjä, kuten heikkoutta. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset olisivat kiltimpiä toisilleen.”
Luonto
”Kaikki, mitä meillä on, perustuu lopulta luontoon. Sen suojeleminen on tärkeä tehtävämme.”
Emma Kari
on Vihreiden toisen kauden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Hän työskenteli ympäristö- ja ilmastoministerinä lokakuusta 2021 kesäkuuhun 2022. Espoosta kotoisin oleva Emma on valmistunut ympäristötieteen maisteriksi.
Hän asuu puolisonsa Tapio Laakson ja heidän kolmen lapsensa kanssa Helsingin Kumpulassa. Emma luonnehtii itseään periksiantamattomaksi luonnonsuojelijaksi ja inhimillisyyteen uskovaksi feministiksi.
