Emilia Vuorisalmen mielestä rakkaus on lääkkeistä vahvin: ”Ensin on opittava rakastamaan itseään”

Magneettikuvauslaitteen metallisen hakkaava pauke tärähteli Emilia Vuorisalmen korvissa. Pimeän putken sisällä liikkumatta maatessaan Emilia mietti valintojansa ja elämäänsä.

Elettiin vuotta 2014. Emilia oli täynnä surua, pelkoa ja katkeruutta. Hän oli menettänyt hiljattain unelmansa suuresta rakkaudesta, kun hänen parisuhteensa oli päättynyt eroon. Nyt hän makasi Meilahden sairaalassa, ja kotona odotti arki pienen lapsen yksinhuoltajana. Emiliaa hävetti se, ettei hänellä ollut puolisoa, joka olisi tullut hakemaan häntä sairaalasta.

Pään alueen magneettikuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Emilia ei saanut selitystä oireillensa: väsymykselle, aivosumulle, pilvissä huitelevalle sykkeelle, lamaannuttaville selkäkivuille, paniikkikohtauksille ja uniongelmille.

Emilia ymmärsi, että ainoa asia, joka hänen elämässään oli muuttunut, oli rakkaus. Hän ajatteli, että jos rakkauden menetys voi tehdä sairaaksi, rakkauden täytyy voida myös parantaa.

Hän halusi selvittää kestävän rakkauden reseptin.

Lapsena Emilia oli suorittaja, joka pärjäsi hyvin kaikessa, mihin hän ryhtyi. Hänen keskiarvonsa koulutodistuksessa oli 9,9. Vapaa-aikana hän menestyi kilpaurheilussa.

Lukioikäisenä Emilian oli vaikea päättää, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa, sillä hän oli yhtä kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta kuin tanssimisesta ja näyttelemisestäkin. Lopulta Emilia päätti lähteä isoäitinsä jalanjäljille ja haki opiskelemaan lääketiedettä.

Nuori lääketieteen ylioppilas oli järki-ihminen.

– En ollut tuohon aikaan lainkaan henkinen. Pidin montaa sellaista asiaa, joista nykyään olen kiinnostunut, huuhaana. Jos joku olisi puhunut vaikkapa puiden halaamisesta, olisin pitänyt sitä hörjöilynä.

Lääkärin opinnot herättivät Emiliassa monia kysymyksiä. Hän ihmetteli muun muassa sitä, miksi opinnoissa keskitytään lähes pelkästään sairauksien hoitoon. Kukaan ei kertonut terveyden ylläpitämisestä ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

– Ravinnon merkityksestä ja hyvinvoinnin lisäämisestä ei luennoilla juuri puhuttu.

Nykyään Emilia työskentelee yleislääkärinä, jonka intohimo on keskittyä ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hän pyrkii vastaanotollaan kohtaamaan potilaansa rauhassa ja kartoittamaan tämän tilanteen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Potilaan kanssa käydään läpi niin työhön, arkeen, parisuhteeseen, ravintoon, liikuntaan kuin muihinkin elintapoihin liittyvät asiat.

– Uskon, että lääkkeet oireiluun löytyvät usein potilaan itsensä sisältä ja tehtäväni on vapauttaa ne käyttöön.

Emilia tahtoisi aina löytää ongelmien juurisyyn, eikä hoitaa pelkästään oireita. Hän ohjaa potilaitaan usein eteenpäin esimerkiksi terapeutin, osteopaatin tai kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan luo tai suosittelee lukemaan jonkun tietyn kirjan.

– Haluan suhtautua jokaiseen potilaaseeni yksiöllisesti. Se, mikä auttaa yhtä, ei välttämättä toimi toiselle.

Jo opiskeluaikoinaan Emilia oli ollut kiinnostunut täydentävistä hoitomuodoista ja luontaislääketieteestä. Avioeron jälkeen alkaneet monet oireet sysäsivät hänet tutustumaan yhä syvemmin myös muihin kuin länsimaisen lääketieteen keinoihin.

Emilia ymmärsi, että hänen huonon olonsa taustalla oli sydänsurut ja pitkään jatkunut stressi. Hän tutustui meditaatioon ja opetteli erilaisia hengitystekniikoita, joilla kehon stressitilan sai laukeamaan. Mitä enemmän hän hiljentyi oman itsensä äärelle, sitä paremmin hän alkoi voida.

– Uskon, että meissä jokaisessa on parantajan voima. Ihminen voi parantaa itseään, kun saa nuo voimat käyttöönsä.

Emilian mukaan voimme myös tiedostamattamme toimia toistemme parantajina.

– Esimerkiksi kampaaja tai kosmetologi voi työssään parantaa asiakastaan kosketuksella, kuuntelemisella ja olemalla läsnä.

Emilia halusi kokeilla avoimin mielin myös jotain sellaista, mihin hän oli aiemmin suhtautunut skeptisesti.

– Energiahoidot auttoivat minua merkittävästi viimeisesä erokriisissäni. Sain purettua niiden avulla tunteita, jotka muuten olisin kätkenyt sisälleni. Vaivuin hoitojen aikana myös syvään rentouden tilaan.

Emilia toivoo, että tulevaisuudessa länsimaisen lääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen välinen kuilu kapenisi.

– Parhaassa tapauksessa ne tukevat toisiaan. Olisi myös tärkeää, että täydentäviä hoitomuotoja tutkittaisiin enemmän, jotta saisimme niistä enemmän tietoa.

Hyvinvointi on Emilialle ennen kaikkea tasapainoa. Hyvinvoiva ihminen nukkuu levollisesti, syö hyvällä ruokahalulla, liikkuu kehoaan kuunnellen, saa tyydytystä sosiaalisista suhteista ja nauttii elämästä.

Hyvinvointiin liittyy myös sopivasti itsensä haastamista ja stressiä.

Pahoinvointi taas on tuon tasapainon järkkymistä. Emilia selittää asian mielellään kiinalaisen lääketieteen elämänenergiaan tarkoittavan käsitteen ”chin” kautta.

– Kun elämänenergia eli chi ei virtaa vapaasti, ihminen sairastuu. Yksi masentuu, toinen saa selkäkipuja ja kolmas potee suolisto-ongelmia.

Hyvä puoli on se, että ihmisellä on luontainen taipumus pyrkiä tasapainoon.

– On myös hyvä muistaa, että tasapainoiseen elämään kuuluu hetkittäinen epätasapaino. Ongelmia tulee vasta silloin, kun epätasapainotila pitkittyy.

Emilia pitää huolta itsestään liikkumalla, nukkumalla riittävästi, syömällä ravitsevasti, vaalimalla hyviä ihmissuhteita ja tekemällä työtä, jota hän rakastaa. Kaikkein suurin hyvinvointiteko on oman intuition kuunteleminen.

– Hyvä olo perustuu siihen, että kuuntelen omaa sisäistä ääntäni ja uskallan seurata sen viestejä. Silloinkin, kun kärsin erilaisista oireista, harrastin liikuntaa ja söin terveellisesti. Ne eivät kuitenkaan auttaneet, kun en ollut yhteydessä sisäiseen ääneeni.

Lääkärinä Emilia perehtyi rakkauden hyvää tekeviin vaikutuksiin. Hän tuli siihen tulokseen, että terveellisin rakkauden vaihe on kiintymisvaihe.

Tässä vaiheessa kutkuttavasta rakkauden huumasta on siirrytty seesteisempään rakkauden tilaan, jossa rakkaushormonit – dopamiini, serotoniini ja oksitosiini – virtaavat tasaisesti.

Avioeron jälkeen Emilia ei kuitenkaan kokenut olevansa vielä valmis uuteen parisuhteeseen. Hän alkoi miettiä, miten kiintymistilaa vastaavan olotilan voisi luoda neurokemiallisesti ilman parisuhdetta.

Vastauksena kysymykseen hän esittelee 12 kohdan reseptin, jolla jokainen voi saavuttaa rakkauden tilan parisuhdetilanteestaan riippumatta. Hyvinvointi ja kestävä rakkaus koostuu seuraavista tekijöistä: merkitys, luovuus, unelmat, turva, järjestys, arvostus, kosketus, läsnäolo, kiitollisuus, palautuminen, ravinto ja liike.

Suurin osa kestävän rakkauden osista liittyy mieleen. Emilian mukaan myös fyysinen hyvinvointi ja itsestään huolehtiminen lähtevät tasapainoisesta mielestä.

– Parikymppisenä minun teki mieli ahmia ruokaa, koska minulla oli käsittelemättömiä tunnelukkoja. Kun löysin elämääni merkityksellisyyden ja rauhan, ahmimishalut katosivat.

Arjen aikatauluttamisessakin Emilia kuuntelee itseään. Vaikka tekemistä on paljon lääkärintöistä luentojen suunnitteluun ja somekanavan rakentamiseen, Emilialla ei ole kiire. Välillä hän heittäytyy päivällä pitkäkseen sohvalle tuijottamaan merta, ja toisessa hetkessä tekee pari tuntia töitä luovassa flow-tilassa.

Töitä Emilia tekee silloin, kun hänen nuorin lapsensa on isällään. Useimmiten Emilialla on kotonaan kuitenkin vähintään toinen lapsista eli 15-vuotias tytär tai 3-vuotias poika.

– Kaikkein paras tunne on se, kun molemmat lapseni ovat kotona ja vietämme aikaa yhdessä. Silloin haluan olla sataprosenttisesti läsnä.

Emilian suhtautuminen ajankäyttöön muuttui sen jälkeen, kun hän asui vuoden Kaliforniassa ja opiskeli näyttelemistä Los Angelesissa.

– Havaitsin siellä sen, että usein kaikista menestyneimmillä ihmisillä ei ollut kiire. Samoin taiteilijat arvostivat kiireettömyyttä vaaliakseen luovuuttaan.

Puidenhalailua ja ”hörhöilyä” ihmettelevästä nuoresta lääkäristä kasvoi nainen, jolle henkisyys on luontainen osa elämää.

– Uskon johonkin meitä suurempaa on minulle tärkeää. Minulle ei ole väliä sillä, kutsutaanko voimaa Jumalaksi tai vaikkapa universumiksi. Välillä rukoilen ja pyydän apua ylempää.

Emilia ei ota henkisyyttä turhan vakavasti. Siihen kuuluu myös leikkisyys.

– Minulla on kotona paljon kiviä ja kristalleja, joista saan voimaa ja jotka näyttävät kauniilta. Onko se henkistä? Minulle ne tuovat iloa ja hyvää oloa.

Emilialla on kokemusta asioista, joita hän ei voi selittää järjellä.

Aikoinaan Jenkeissä lomaillessaan Emilian raskaus meni kesken. Muutaman päivän päästä surullisesta käänteestä kuvataiteilija Manuela Bosco soitti hänelle. Manuela kertoi maalanneensa Emilialle taulun, jossa oli pieni poika äitinsä kanssa.

– Hän sanoi, että henkimaailmassa on poika, joka on kulkenut vierelläsi pitkään ja hän tuli näyttämään sinulle suuntaa. Manuela myös sanoi, että poika saattaa vielä tässä elämässä tulla luokseni. Eikä hän tiennyt mitään siitä, että olin ollut raskaana.

Kun Emilia vuonna 2018 synnytti pojan, Manuelan sanat tulivat taas hänen mieleensä.

Emilia uskoo vetovoiman lakiin eli siihen, että samankaltaisuus vetää puoleensa. Myönteiset ajatukset vetävät puoleensa myönteisiä asioita, ja päinvastoin. Se, mihin keskittyy, kasvaa.

Syksyllä 2019 Emilia oli jälleen uuden edessä. Hän oli eronnut nuorimman lapsensa isästä, ja elämän peruspalikat oli taas järjesteltävä uudelleen.

Toisin kuin edellisen eron jälkeen, Emilia valitsi luottaa tulevaisuuteen. Hän meditoi paljon ja päätti, että tästä alkaa uusi hyvän olon aikakausi.

– Asiat alkoivat loksahdella maagisesti kohdilleen, hän sanoo ja jatkaa:

– Elokuussa muutin asuntoon, josta avautui unelmieni merimaisema, ja lokakuussa allekirjoitin kirjani kustannussopimuksen. Muuttopäivän iltana ihailin parvekkeeltani, kun surffaajat lähtivät lautoinensa kohti auringonlaskua.

Myös moni muu Emilian haaveista on käynyt toteen. Viimeisimpänä niistä suuri saksalainen kustantamo osti Emilian tuoreimman kirjan Rakkaus haltuun käännösoikeudet.

– Täytyy olla varovainen, mitä toivoo, sillä toiveilla on taipumusta käydä toteen.

Luottamuksesta, sydämestä ja rakkaudesta käsin eläminen on suunta, johon Emilia pyrkii joka päivä. Hän siis noudattaa omia oppejaan. Hänen mielestään kaikki valinnat tulisi tehdä rakkaudesta, ei pelosta käsin.

– Olen kiitollinen siitä, että olen saanut lapsuudenperheestäni perusturvan, jonka vuoksi minun on ollut melko helppo tehdä rohkeitakin valintoja.

Emilia rakastaa olla 42-vuotias. Koska hänellä on jo kaksi lasta, biologinen kello ei tikitä. Elämä on ehtinyt tuoda kypsyyttä ja armollisuutta sekä itseä että muita kohtaan.

– Toisaalta minusta tuntuu siltä, että olen yhä nuori ja kaikki on mahdollista.

Nykyään Emiliaa ei pelota eikä ahdista. Arki on tasapainoista, ja sellaista Emilia toivoo sen olevan tulevaisuudessakin. Hän unelmoi siitä, että työ ja vapaa-aika ovat sulassa sovussa keskenään.

– Ja tietysti unelmoin rakkaudesta. Toivon, että saan vielä jonain päivänä elää kumppanin kanssa iloista uusioperheen arkea.

Otsikkoa muokattu 30.9.2021.