Apu Terveys

Eläkkeelle jääminen nostaa parisuhteen valokeilaan – Mies herää usein vaimon tyytymättömyyteen liian myöhään

Eläkkeelle jääminen nostaa parisuhteen valokeilaan – Mies herää usein vaimon tyytymättömyyteen liian myöhään
Eläkkeelle jääminen voi merkitä kriisiä parisuhteessa. Puolisoiden toiveet eläkepäivistä voivat olla hyvinkin erilaiset.
Kuvat iStock

Yli 55-vuotiaiden avioerot ovat kaksinkertaistuneet 30 vuodessa. Tämä näkyy Väestöliiton paripsykoterapeutin Nina Kauppisen työssä. Terapiaan hakeutuu 50–60-vuotiaita pariskuntia, eivätkä 70–80-vuotiaat avunhakijatkaan ole ääriharvinaisia.

Eläkkeelle jääminen on kriisi sekä yksilön että parisuhteen kannalta. Eräänä aamuna pöydässä istuu vastakkain kaksi silmäparia. Mitä elämällä on annettavana, kun työroolista ei enää saa tukea? Kuka olen ja mitä haluan? Kuka istuu minua vastapäätä?

Eläkkeelle jäädään harvoin yhtä aikaa. Kun pidempään töissä ollut puoliso jättää päivätyön, muuttuu jo eläkkeellä olleen puolison päiväjärjestys. Mitä nyt? Teemmekö asiat yhdessä vai erikseen?

– Parien toiveet eläkepäivistä saattavat olla hyvin erilaisia, vaikka niitä olisi joskus yhdessä suunniteltu. Toinen haluaa rauhoittua kotona, toinen matkustaa ja harrastaa aktiivisesti. Oman tilan ja eriytymisen tarpeet voivat kasvaa, kun uusi vaihe elämässä alkaa, Nina Kauppinen sanoo.

Tässä vaiheessa elämän suuntaa halutaan usein selvittää pariterapeutin luona.

Tottuu kuin huonekaluun

Nykyisten eläkeläisten vanhempien ikäluokassa puoliso oli pitkälti työpari, rukkanen yhteisessä urakassa. Tämä malli ei enää kolahda vireisiin ja hyvissä voimissa oleviin nykyeläkeläisiin.

Odotukset ovat kasvaneet: kumppanin odotetaan täyttävän emotionaaliset ja seksuaaliset tarpeet.

Pitkissä liitoissa tunnesuhde voi näivettyä eri syistä. Työ ja velvoitteet vievät. Toiseen tottuu kuin huonekaluun, jonka väri on haalistunut. Siitä ei saa tuunattua uudenmallista, mutta löytyisikö uusia sävyjä, joita tutkia?

Nina Kauppisen kokemuksen mukaan ei ole kovin harvinaista, että mies herää vaimon tyytymättömyyteen liian myöhään. Vaikka vaimo on puhunut erosta kaksi vuotta pariterapiassa, viesti ei mene perille, ennen kuin muuttoauto kaartaa pihaan.

Riitoja pelätään välillä turhaan. Niissä ainakin selviää, mitä toinen ajattelee. Asioista voi olla eri mieltä, mutta toisen persoonaa ei parane solvata. Rovasti Matti J. Kurosen mukaan riidatonta läheisyyttä ei ole kuin hautausmaalla.

– Pariterapiaan tullaan usein vuosia liian myöhään. On surullista, että elämä menee hukkaan epätyydyttävässä liitossa, Kauppinen sanoo.

Terapiatyöskentelyssä päästään eteenpäin, jos molemmat sitoutuvat siihen tosissaan ja kadotettu yhteys löytyy. Silloin on mahdollista ymmärtää paremmin omia ja toisen tarpeita.

Tarve hellyyteen pysyy

Seksielämä erottaa parisuhteen kumppanuudesta ja kämppäkaveruudesta. Nina Kauppinen on tavannut hyvin erilaisia pareja: toiset ovat seksuaalisesti aktiivisia 70-vuotiaina, mutta toiset ovat olleet 30 vuotta ilman seksiä. On myös pareja, joille riittää läheisyys ilman yhdyntöjä. Tilanne on toinen, jos jompikumpi niitä kaipaa.

Jos avioliitto on solmittu nuorena, kokemukset muista kumppaneista ovat jääneet vähiin.

Alkoholinkäyttö, sairaudet, kehon muutokset ja väsymys tuovat ikääntyneiden puolisoiden intiimielämään omat haasteensa. Puolison vakava sairastuminen laittaa arvot puntariin, kun oma jaksaminen joutuu vaakalau­dalle.

Pienikin lisä fyysiseen läheisyyteen on edistystä.

Jos pari on ollut vuosikausia ilman fyysistä kanssakäymistä, on hyvä edetä hitaasti. Lähentyminen alkaa usein keskusteluista ja uskalluksesta luottaa toiseen. Tarve hellyyteen ja kosketukseen pysyy ihmisessä loppuun asti.

Tilastojen mukaan miehet ovat tyytyväisempiä parisuhteeseensa kuin naiset. Vaikka etenkin nuorten avioeroja päivitellään paljon, erokynnys on Kauppisen mukaan edelleen korkea. Ero koetaan aina epäonnistumiseksi.

Reaktiot pelottavat

Uskottomuus satuttaa. Kun tilanne on vereslihalla, keskusteluissa on vaikea saada kiinni siitä, miksi näin tapahtui.

Sosiaalinen media tarjoaa helpon mahdollisuuden kontaktien luomiseen kotisohvalta. Yhdellä klikkauksella löytää vanhan heilan tai koulukaverin.

”En ymmärrä, mikä minuun meni. Tilanne lähti lapasesta”, kertoo nuoruuden kihlattunsa tavannut mies, joka halusi äkki­eron. Myöhemmin mies pyrki takaisin, mutta ero tuli, sillä vaimo oli jo alkanut kukoistaa itsenäisessä elämässään.

Yksin jääminen ja taloudelliset menetykset pelottavat eronnutta.

Pitkään yhdessä olleen parin ero vaikuttaa lähipiirin, sukuun ja ystäviin. Monet eroavat pelkäävät etukäteen aikuisten lasten reaktioita. Kuohuilta ei aina vältytä, sillä monelle nuorelle kuva lapsuudenperheestä on ikoni, joka särkyessään nostaa varjoja ja pelkoja omaan elämään.

Nina Kauppisen mielestä ero on aina parisuhdeasia, eikä omia aikuisia lapsia ole viisasta käyttää kuuntelu- ja neuvontapalveluna.

Vertaistuki auttaa

Jätetyn osa on kipeä. Toipumiseen kuuluu vihan, raivon, surun ja epätoivon vaiheita ennen uuden orastamista. Jos pari on tehnyt lähes kaiken yhdessä, toisen irti­otto on iso kriisi.

– Jätetty voi purkaa vihaansa niin antaumuksella, että ystävät väsyvät kuuntelemiseen. Katkeruus ja uhriutuminen vaanivat. Siksi olisi hyvä, että tunteita voisi purkaa ammattiauttajalla, Nina Kauppinen sanoo.

Yksin jääminen ja taloudelliset menetykset pelottavat eronnutta. Miten pärjään? Löydänkö enää kumppania?

Uuden alku alkaa orastaa, kun ottaa vastuun itsestään ja hyvinvoinnistaan. Kauppinen suosittelee asiakkailleen eroryhmiä ja muuta vertaistukea. Ryhmään on hyvä mennä, kun erosta on kulunut jo jonkin aikaa. Jos ero on ihan tuore, oma tarvitsevuus on suurimmillaan, eikä muiden kuuntelulle jää tilaa.

Naiset löytävät usein elämänhalun verkostojensa kautta. Miehet ovat heikommissa kantimissa, ja paremman puutteessa pullosta voi tulla kaveri.

Kauppinen on huomannut, että ero kääntyy usein alun katastrofista pienin askelin helpotukseen. Harva on yleensä katunut eroaan. Jos toiveissa on ollut uusi kumppani, sellainen on useimmiten ­löytynyt.

Erosta eteenpäin

  • Älä jää yksin kipeiden ­tunteiden kanssa. Mene terapiaan tai ero­ryhmään, jos tuntuu, että ­ystäville puhuminen ei riitä. Etsi ihmisiä ympärillesi. Ota yhteyttä vanhoihin koulu- tai työkavereihisi.
  • Ole avoin uusille asioille. Pura itseäsi päiväkirjaan, maalaa tai laula. Taistele katkeruutta vastaan. Se ei auta uuden luomista.
  • Huolehdi joka päivä ravin­nosta, levosta ja liikunnasta. Tee asioita, jotka tekevät ­sinulle hyvää.

Ero eläkeikäisenä - et ole yksin!

Eläkeliitto järjestää sopeutumisvalmennuskursseja eronneille: elakeliitto.fi/tapahtumat/

Väestöliiton parisuhdepalvelut: vaestoliitto.fi/parisuhde/

Asiantuntijana VTL, paripsykoterapeutti Nina Kauppinen, Väestöliitto.

Juttu on julkaistu Apu Terveys-lehdessä 3/2020.

Julkaistu: 15.5.2020
Kommentoi »