Nyt se puri! Miten toimia, kun kissa tai koira puraisee? Yleislääkäri vastaa

Suomessa ihmistä puree tavallisimmin koira, sitten kissa ja ihminen. Oma koira saattaa purra omistajaansa tilanteessa, jossa se on yhtäkkiä säikähtänyt esimerkiksi toista koiraa. Kissa taas voi saalistaa ihmisen varpaita tai liikkuvaa kättä.

Ihminen puree harvemmin suuria, ­repaleisia haavoja. Yleensä syntyy lähinnä mustelmia, pieniä vekkejä ja naar­muja. Ihmisten puremat voivat kuitenkin olla traumaattisia, sillä ne liittyvät usein pahoinpitelyihin tai lähisuhdeväkivaltaan.

Luonnoneläinten puremat ovat har­vinaisia kyytä lukuun ottamatta. Kyyn puremassa ongelma on käärmeen haavaan ruiskuttama myrkky.

Kissan purema voi olla koiran puremaa vaarallisempi. Kissan suussa elävät bakteerit ovat yleensä ärhäköitä, minkä vuoksi puremahaavaan syntyy helposti vakava tulehdus. Koira tekee usein isoja ja repaleisia, ­mutta ei välttämättä syviä haavoja.

Sekä kissan että koiran puremissa ­tavallisin infektion aiheuttaja on Pasteurella-bakteeri. Kissan syljessä on myös muita bakteereja, kuten stafylokokkeja ja streptokokkeja sekä hapettomissa oloissa viihtyviä bakteereja.

Tavallisin seuraus on tulehdus. Haava on punoittava, turvonnut ja kipeä ja saattaa märkiä. Myös kuumetta voi nousta, ja purtua raajaa on vaikea käyttää. Esimerkiksi diabetes heikentää ääreisverenkiertoa, jolloin raajojen puremat saattavat infektoitua tavallista herkemmin.

Helteillä haavat voivat tulehtua pahasti, eikä esimerkiksi mökillä haavan huuhteluun käytetty vesi ole välttämättä ihan puhdasta. Suuren suomalaistutkimuksen mukaan ”mätäkuussa” haavat tulehtuvat keskimääräistä helpommin. Koiran puremista tulehtuu 5–20 prosenttia, ihmisen puremista 10 prosenttia ja kissan puremista jopa 30–60 prosenttia.

Pahimmillaan infektio voi johtaa sepsikseen, kansankielellä verenmyrkytykseen, joka on koko kehon tulehdusreaktio. Yleiskunto saattaa romahtaa nopeasti, ja voi tulla sekavuutta ja pahoinvointia. Sepsiksessä bakteerit, kuten streptokokit ja stafylokokit, vaurioittavat sisäelimiä.

Myös elimistön vimmainen yritys taistella bakteereja vastaan voi kääntyä lopulta kohtalokkaaksi. Sepsis voi aiheuttaa tehohoidosta huolimatta kuoleman. Moni­elin­vaurion saaneista noin 70 prosenttia menehtyy. Joskus hengen pelastamiseksi joudutaan amputoimaan raajoja.

Purema aiheuttaa kudosvaurioita. Se voi ulottua ­jopa lihaskudokseen, ja varsinkin koiran purressa voi myös murtua luita. Jos purema on raajoissa tai kasvoissa, murtumat ovat mahdollisia. Murtumille herkkiä ovat esimerkiksi sormi- ja varvasluut sekä kasvoissa poski- ja nenä­luut. Kissan kulmahampaat voivat lävistää jänteitä, niveliä ja luukalvoja, vaikka ulospäin jälki saattaakin näyttää viattomalta. Kyyn myrkky aiheuttaa puna­solujen rikkoutumista ja raajan ­turvotusta, jopa tajunnan häiriöitä.

Itsehoito voi joskus riittää, jos ihovaurio on pieni ja haava siisti eikä se vuoda tai ole repaleinen – eikä ole syytä epäillä, että purija kantaisi vesikauhua, hepatiittia tai hiv-tartuntaa. Tällöin saattaa riittää haavan huolellinen puhdistus ja seuranta. Jos haava alkaa tulehtua tai ilmaantuu yleisoireita, kuten kuumetta tai yleistä heikotusta, pitää lähteä nopeasti lääkäriin.

Kyyn puremissa lääkäriin on lähdettävä viipymättä. Kissan puremiin tarvitaan ennaltaehkäisevä antibioottikuuri. Myös ihmisen puremat voivat tulehtua, ja ihmisen syljestä voi saada pahimmillaan hepatiitin tai hiv-tartunnan. Lääkäriin kannattaa suunnata myös, jos haava on herkällä alueella, ­kuten kasvoissa, kaulassa tai sukuelimissä, se on iso ja repaleinen, siitä vuotaa paljon verta tai se sijaitsee isojen verisuonten, jänteiden tai hermojen lähellä. Jos pähkäilee, mennäkö hoitoon vai ei, voi hyödyntää myös etälääkäripalvelua. Kännykkäkuva puremasta auttaa lääkäriä ­arvioimaan hoidon tarvetta.

Haava kannattaa puhdistaa viileällä, puhtaalla vedellä ja antaa veden valua kunnolla. Näin haavasta huuhtoutuu ylimääräinen lika. Huuhtelun jälkeen haavan voi vielä käsitellä desinfiointiaineella ja peittää puhtaalla lapulla, kankaalla tai siteellä. Jos haava vuotaa runsaasti, vuotokohtaa kannattaa painaa. Tarvittaessa löyhän kiristyssiteen voi kietoa vaikka vaatteesta. Kyyn puremaa raajaa täytyy pitää paikoillaan, ettei myrkky pääse leviämään.

Rabies eli vesikauhu on kuolemaan johtava aivotulehdus, joka voi tarttua ­villieläimen puremasta tai haavaan joutuneesta syljestä. Riski on olemassa, jos eläin on hyökännyt päälle yllättäen tai käyttäytynyt aggressiivisesti tai toisaalta vaisusti. Tällöin haavaa pitää pestä viisitoista minuuttia saippualla ja vedellä, ­sillä saippua nappaa viruksesta tehoja.

Vuosittain rabiekseen menehtyy kymmeniätuhansia ihmisiä, lähinnä Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa rabiestartunnan voi teoriassa saada vaikkapa supikoirista tai lepakoista, mutta käytännössä tartunnat tulevat ulkomailta, jossa virusta voivat kantaa esimerkiksi kulkukoirat. Siksi vieraita eläimiä ei pidä silitellä.

Luunmurtumat saattavat ­parantua konservatiivisella hoidolla, esimerkiksi kipsin tuella, mutta joskus tarvitaan myös ­kirurgista hoitoa. Jos haava on repaleinen, kuollut kudos leikataan pois. Sen voi tehdä yleislääkäri.

Jos esimerkiksi sormesta tai korva­lehdestä on irronnut pala, se kannattaa laittaa kylmällä vedellä täytettyyn tiiviiseen pussiin ja ottaa lääkäriin, sillä joskus pala saadaan kiinnitettyä.

Puremahaavat umpeutuvat lähes aina ilman ompelua, mutta esteettinen tulos on silloin heikompi. Ompelu lisää tulehdusriskiä, mutta harva haluaa kasvoihinsa repsottavaa haavaa. Ompelu pitäisi tehdä kuuden tunnin kuluessa puremasta, jotta haavojen reunat tarttuisivat kiinni toisiinsa.

Kotioloissa on tärkeää pitää haava puhtaana ja huuhdella vedellä, mutta ommeltua haavaa ei saa kastella. Potilas saa haavanhoito-ohjeet. Joskus pitää käydä myös haavahoitajan tai lääkärin luona. Särkyyn voi ottaa kipulääkkeitä.

Jos kipu voimistuu, kannattaa mennä uudestaan lääkäriin, sillä kipu voi kertoa tulehduksen pahenemisesta. Jos haava on avonainen, ei pidä uida tai saunoa. Lääkäri määrää tarvittaessa antibioottikuurin.

Jos epäillään hiv- tai hepatiittitartuntaa, voidaan aloittaa estohoito. Jos kyyn puremasta tulee voimakkaita reaktioita, tarvitaan sairaalahoitoa, jossa huolehditaan nesteytyksestä sekä annetaan kortisonia, käärmeseerumia ja antibiootteja. Kyytableteista ei ole hyötyä.

Kun lääkäri tietää, mikä eläin on purrut, hän pystyy arvioimaan, millaisia bakteereita haavasta ­voisi löytyä ja mikä antibiootti tehoaa niihin. Lisäksi hän arvioi, tarvitaanko antibioottihoitoa ennaltaehkäisevästi. Tällöin kuuri kestää viitisen päivää. Jos haava on tulehtunut, se voi kestää kymmenenkin päivää. Märkivästä haavasta voidaan ottaa bakteerinäyte, ja valita sitten parhaiten pureva antibiootti. Vaikeissa ­tapauksissa antibioottihoito voidaan ­toteuttaa suonensisäisesti.

Jäykkäkouristusta aiheuttavaa tetanusbakteeria esiintyy maaperässä. Se viihtyy itiöinä lähes kaikilla pinnoilla. Siksi kaikissa ja erityisesti syvissä puremahaavoissa väijyy jäykkäkouristuksen riski. Lääkäri arvioi tehosterokotuksen tarpeen, jos edellisestä rokotuksesta on yli 20 vuotta tai yli 65-vuotiaalla yli 10 vuotta ja haavaan on joutunut hiekkaa tai multaa.

Jos epäillään vesikauhua, aloitetaan ­rabiesrokotussarja. Jos purema on tullut ulkomailla, rokotukset pitää aloittaa jo siellä. Tällöin suoja on liki täydellinen.

Asiantuntija: Yleislääkäri Emilia Lagus, Terveystalo.

Lähteet: duodecim.fi, Terveyskirjasto ja THL.