Vammaiset herättävät hämmennystä
Kesäkuussa Länsi-Kenian Meibekissä vammaisaihetta käsiteltiin reippaan avoimesti.
Kapsiliotin koulun pihalla juhlistetaan kansainvälistä afrikkalaisen lapsen päivää. Hetkeä aiemmin vammaiset lapset on tuotu juhlapaikalle. Heidän saapumisensa herätti hämmennystä ja uteliaisuutta paitsi muissa lapsissa myös aikuisissa. Vammaiset eivät yleensä osallistu kylän tapahtumiin, mutta tänään teemana on vammaisuus.
Emily Chogelin tarina
Myös Emily Chogel, kenialaisen Moin yliopiston lehtori, on saapunut paikalle. Hän kävelee puhujan paikalle, pyytää tuolin, istuutuu – ja irrottaa kaikkien hämmästykseksi jalkaproteesinsa. Emily heiluttelee proteesia iloisesti ilmassa.
- Synnyin puolivuosisataa sitten toinen jalka 16 senttimetriä toista lyhyempänä. Minulla oli onnea, sillä vanhempani laittoivat minut kouluun. Se ei ollut kovin yleistä tuolloin. Olinhan tyttö ja vielä vammainen, hän kertoo monisatapäiselle yleisölle.
Vammaisena syntyneen ja pitkälle päässeen yliopistolehtorin esitys aiheuttaa kuiskailua yleisön joukossa. Kenian maaseudulla vammaiset lapset eivät useimmiten käy koulua. Vammaisuus nähdään kirouksena tai rangaistuksena, ja lapset joko piilotetaan koteihin tai lähetetään kokonaan pois. Häpeää ja leimautumista pelätään.
- Kaikki on mahdollista! Mutta ilman vanhempieni tukea en olisi päässyt kouluun tai yliopistoon enkä saavuttanut kaikkea sitä minkä elämässäni olen saavuttanut, Emily muistuttaa.
Kannustusta, ei väkivaltaa
Maailman terveysjärjestö WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan vammaiset lapset kohtaavat jopa neljä kertaa todennäköisemmin väkivaltaa kuin muut lapset.
Suomen World Visionista muistutetaan, että vammaiset lapset tarvitsevat kannustusta. Lisäksi ympäristön asenteiden ja käyttäytymistapojen on muututtava. Suomen World Vision on lasten elinoloja ja oikeuksia edistävä kristillishumanitaarinen kehitysyhteistyöjärjestö.
”Mitä ihmisetkin sanoisivat?”
Keniassa on arviolta puolitoista miljoonaa eri tavalla vammaista lasta. Tämä on kaikkiaan kymmenen prosenttia kaikista kenialaislapsista, viisi prosenttia koko maan väestöstä.
Kenian valtiolla on linjaus, jonka mukaan vammaisilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus käydä samaa koulua muiden lasten kanssa. Käytännössä toteutus usein ontuu.
- Ei meidän kannata tuota kouluun laittaa, ilman jalkoja ja käsiä. Mitä ihmisetkin sanoisivat? ilmoittaa päivän näytelmässä isää esittävä lapsinäyttelijä ja piilottaa poikansa kotiin. Näytelmässä World Visionin työntekijä löytää lapsen, vie hänet vammaisten asuntolaan ja ohjaa kouluun.
- Viekää vain kouluun, jos haluatte, mutta meiltä ette koulumaksuja saa! sanoo äitiä näyttelevä.
Myöhemmin poika saapuu takaisin perheensä luo luokkansa parhaana oppilaana, mutta häntä ei toivoteta tervetulleeksi. Isä sanoo pojan aiheuttavan perheelleen vain häpeää. Näytelmällä on kuitenkin onnellinen loppu: poika päätyy stipendiaatilla opiskelemaan yliopistoon.
Vammainen ei välttämättä pääse lomalle asuntolasta
Vammaisten lasten esittämä näytelmä osuu tuskallisesti asian ytimeen: tarina kertoo lasten omasta elämästä. Nerekwon koulun vieressä sijaitsevassa World Visionin tukemassa vammaisten asuntolassa asuu 25 lasta, 13 tyttöä ja 12 poikaa. Heistä monet eivät ole tervetulleita kotiin edes lomien aikaan.
Välineitä vammaisuuden ja syrjinnän käsittelemiseen on kylien lapsilla ja vanhemmilla niukasti, mutta näytelmien on todettu olevan yksi hyvä keino. Vammaisuuden lisäksi koululaisten esityksissä käsitellään kurittamista ja pahoinpitelyä, varhaisavioliittoja ja teiniraskauksia. Esitykset antavat väylän keskustella vaikeista asioista niin kotona kuin kouluissakin.
”Toivomme samaa kuin muut”
- Toivomme samoja asioita kuin muut lapset. Näemme samoja unia kuin muut lapset. Tarvitsemme rakkautta ja tukea samalla tavalla kuin muut lapset. Olemme kaikki tasa-arvoisia. Vammaisuuteen ei ole hakupapereita. Se tulee pyytämättä.
Lasten lausuma runo kiteyttää vammaisten lasten samanlaisuuden kaipuun.
Neljä kohdetta Keniassa
Suomen World Vision tekee pitkäkestoista kehitysyhteistyötä Keniassa neljässä kohteessa, joista Meibekin alue on yksi.
Meibekissä työn tavoitteena on saada puhdas vesi kaikkien ulottuville, parantaa oppimistuloksia ja kohentaa perheiden toimeentulomahdollisuuksia. Lasten ja vammaisten oikeuksien parantaminen on työn keskiössä järjestön kaikissa kehitysyhteistyökohteissa.
Lähde: Suomen World Visionin sähköpostitiedote 17.7.2012
