Terve.fi

Ehkäisymenetelmien kehityksestä



Ehkäisymenetelmien kehityksestä

Ihminen on kautta aikojen pyrkinyt säätelemään hedelmällisyyttään ja raskauden ehkäisymenetelmiä onkin tunnettu yhtä kauan kuin on ollut kirjoitettua historiaa. Keskeytetty yhdyntä mainitaan Raamatussa ja yksinkertaisia niin sanottuja estemenetelmiä tunnettiin jo antiikin Egyptissä. Lääketieteellinen Eberin papyrus vuonna 1550 eKr kuvaa todennäköisesti ensimmäisen ehkäisytamponin, hienoksi hakatun akaasian, taatelin ja hunajan seokseen kostutetun vanutupon.

Menetelmä kuulostaa alkukantaiselta, mutta akaasia muodostaa käydessään maitohappoa, minkä nykyisin tiedetään olevan siittiöitä tuhoava aine. Sittemmin emätintamponeja ja puikkoja on valmistettu mm. hunajasta ja muista tahmeista aineista, mutta myös eläinten lannasta. Ensimmäiset kondomit valmistettiin käärmeen nahasta ja eläinten suolista..

Kondomilla ehkäistiin aluksi lähinnä tauteja, mutta sillä oli myös miehisyyttä korostava statussymbolinen merkitys. Vasta 1700-luvulla kondomin käyttö yleistyi myös raskauden ehkäisytarkoitukseen. Kondomin nimen historiaa ei varmuudella tunneta, mutta yhden tarinan mukaan sen uskotaan juontavan juurensa 1600-luvulla Englantia hallinneen kuningas Kaarle II:n henkilääkäristä nimeltä Condom, joka olisi ollut huolissaan kuninkaan monista aviottomasti siittämistä lapsista ja valmistaneen siksi tälle kondomin. Uskottavampi selitys lienee kuitenkin se, että condom (engl.) tulee latinankielisestä sanasta condus, joka tarkoittaa astiaa tai säiliötä.

Emättimessä on pidetty nykyisen pessaarin tavoin mm. puun kuoren palasia ja pähkinän kuoria. 1700-luvulla Casanovan rakastajattaren kerrotaan käyttäneen emättimessään tyhjäksi puristettua sitruunanpuolikasta kohdunsuuta vasten. Naiset ovat yrittäneet ehkäistä raskautta myös syömällä ja juomalla erilaisia, nykyisin myrkyllisiksikin tiedettyjä aineita sekä kasveista ja niiden juurista valmistettuja uutteita. 4000 vuotta sitten kiinalaiset naiset joivat mm. elohopeaa ja Kanadan intiaanit uutetta, joka valmistettiin liottamalla kuivattuja majavan kiveksiä vahvassa alkoholiliuoksessa. Niin raskaudenehkäisy kuin raskaudenkeskeytysmielessäkin emätintä on myös huuhdeltu muun muassa sitruunamehulla, soodalla ja jopa coca-colalla.

Idea kohtuonteloon laitettavista vierasesineistä on peräti 3000 vuotta vanha, mutta ensimmäinen kohdunsisäinen, nykyisiä ehkäisimiä muistuttava “kierukka” on vuodelta 1929. Materiaaleina on käytetty mm. kultaa, hopeaa, kuparia, kumia, muovia ja nailonia. Muotoilu on vaihdellut perhosia, lintuja ym. eläinkunnan edustajia kuvaavista mielikuvituksen tuotteista 50- ja 60-luvun futurististen muotojen kautta nykyisiin, useimmiten T-kirjaimen mallisiin ehkäisimiin.

Perusta hormonaalisen ehkäisyn kehittämiselle luotiin lähes kahdeksan vuosikymmentä sitten. Saksalainen professori Haberland osoitti vuonna 1921 ensimmäisen kerran koe-eläimillä, että raskaus on ehkäistävissä munasarjojen tuottamilla naissukuhormoneilla, estrogeenilla ja keltarauhashormonilla. Tätäkin aikaisemmin oli luonnollisesti tehty kokemusperäinen havainto, että raskaus ja imetys ehkäisevät uutta raskautta. Tärkeimpänä edellytyksenä hormonaalisten menetelmien kehittämiselle on ollut aivoihin varrella kiinnittyvän aivolisäkkeen etulohkon toiminnan selvittäminen 1930-luvun alussa. Aivolisäkkeen toiminnan yhteys sukurauhasiin, ts. naisilla munasarjoihin, keksittiin tämän jälkeen. Tämä mahdollisti edelleen kokeilut munasolun irtoamisen eli ovulaation ehkäisemiseksi estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmällä.

Samoihin aikoihin alkoi selvitä luonnollisten estrogeenien ja luonnollisen keltarauhashormonin rakenne. Nämä luonnolliset sukuhormonit osoittautuivat kuitenkin melko heikkovaikutteisiksi suun kautta nautittuina, minkä vuoksi aloitettiin tutkimukset tehokkaampien, synteettisten hormonien valmistamiseksi. Synteettinen estrogeeni – etinyyliestradioli – keksittiin 1938, ja neljännesvuosisata sen jälkeen markkinoille tulivat ensimmäiset sitä sisältävät yhdistelmäehkäisytabletit eli “e-pillerit”. Etinyyliestradiolia käytetään nykyisin useimmissa yhdistelmäehkäisytableteissa. Ensimmäinen synteettinen keltarauhashormoni eli progestiini syntetisoitiin puolestaan vuonna 1951, minkä jälkeen uusia progestiinisukupolvia on syntynyt 10 – 15 vuoden välein. Ehkäisypillereiden isäksi kutsuttu lääkäri Gregory Pincus esitteli nykyisenkaltaiset ehkäisypillerit 1950-luvun lopulla. Lähtökohtana e-pillereiden rytmitykselle oli luonnollisen kuukautiskierron keskimääräinen pituus – 28 päivää – jonka mukaan otetaan kolme viikkoa pillereitä päivittäin ja sen jälkeen seuraa viikon tauko ilman pillereitä.

Julkaistu: 7.11.2005