Kauneus ja Terveys

Sarita luuli olevansa vain yksi sukunsa huonoselkäisistä, vaikka kipu oli sähköiskujen kaltaista – syynä olikin yllättävä sairaus: ”Tiettyyn kiputasoon tottuu”

Sarita luuli olevansa vain yksi sukunsa huonoselkäisistä, vaikka kipu oli sähköiskujen kaltaista – syynä olikin yllättävä sairaus: ”Tiettyyn kiputasoon tottuu”
Sarita Oravan selkävaivojen syyksi paljastui yllättävä sairaus. Se pakotti häntä etsimään uuden suhteen työhön ja itseensä.
Julkaistu: 3.6.2022

Työpäivä kassalla oli pulkassa. Sarita Orava haki tavaransa kaupan sosiaalitiloista ja oli lähdössä kotiin. Laskeutuessaan portaita Saritalta pääsi huuto. Selkärankaa kulki raju, sähköiskun tapainen kipu. Minulta lähtee pian taju, Sarita ajatteli.

Tammikuussa 2014 yllättänyt kipukohtaus ei ollut ensimmäinen, mutta se oli terävyydessään ja tuskallisuudessaan aivan omaa luokkaansa.

”Kotiin tultuani söin, otin särkylääkkeen ja menin sohvalle makaamaan. Toivoin, että olo olisi parempi seuraavaan aamuun mennessä”, Sarita muistelee.

Kävikin aivan päinvastoin.

Kipuja ja kramppeja

Kuin sokerikuorrutetta. Niin paljon valkoista röhelmää oli kertynyt Saritan selkärangan oikealle puolelle. Lääkäri esitteli keväällä 2017 rintarangasta, lapojen välistä otettuja röntgenkuvia ja ihmetteli Saritalle ääneen, miten näin harvinaisessa paikassa voi olla rappeumaa. Saritan niskasta törrötti luupiikkejä. Röntgenkuvista paljastui myös nivelrikkoa ja hermojuurikanavien ahtauma.

Sarita oli pannut jo vuosia selkävaivansa isän suvun huonoselkäisyyden piikkiin. Kun toistuvat kivut alkoivat häiritä työntekoa, selitys ei enää riittänyt. Oikea olkapää tai selän oikea puoli kramppasi tutuissa, ennen ongelmitta sujuneissa töissä. Kiertoliikkeet olivat pahimpia. Maitohapot polttivat lihaksissa, ja seisominen vähänkin pidempään uuvutti.

”Sanoin kavereilleni, että minusta tuntuu kuin vartaloni olisi tehty kahdesta eri kappaleesta. Vasen puoleni on terveen ihmisen, ja kaikki kipu on oikealla puolella.”

Saritalle kertyi kipujen takia satoja sairauspoissaolotunteja. Lopulta talvella 2018 fysiatrian erikoislääkäri kertoi hänelle diagnoosin. Saritalla on DISH eli diffuusi idiopaattinen skeletaalinen hyperostoosi.

Saritan oireet täsmäsivät taudinkuvaan täysin.

”Tämä sairaus ilmeisesti alkaa lähes aina rintarangasta, kuten minulla. Ylimääräistä kalkkia kertyy yleensä oikealle puolelle selkärankaa ja ylimääräistä luukudosta niskaan, lannerankaan, polviin ja kyynärpäihin.”

Tuntemattomasta syystä liiallinen kalkki ahtauttaa esimerkiksi selän hermojuurikanavia, jolloin hermot voivat jäädä kivuliaasti puristuksiin.

”Selkäni on painorajoitettu kuin vanha silta. Olen joutunut opettelemaan kantapään kautta, mitä ja miten paljon voin tehdä”, Sarita sanoo.

Sarita on huomannut, että sairaus on tehnyt hänestä armollisemman itseään ja muita kohtaan. ”Ihmisten suurin ongelma on se, etteivät he rakasta itseään tarpeeksi. Kun sen oppii, ymmärtää lähimmäisiäkin uudella tavalla.”

Selviytymistaistelua

Sydän hakkasi, iholle nousi kylmä hiki ja kädet tärisivät. Sarita tunsi ahdistuksen kehossaan, kun töihin lähtö lähestyi. Se tiesi hänelle taas kipuja.

Iloinen ja ulospäinsuuntautunut, sellainen Sarita tietää olleensa aina. Mutta positiivisuuskaan ei auta, jos elämä on selviytymistaistelua kipujen kanssa. Saritaa ahdisti, pelotti ja masensi.

Pelot eivät hellittäneet sairauslomallakaan. Jo työpaikan näkeminen muistutti kärsimyksestä. Kerran sairauslomalla Saritan piti mennä työpaikalle ruokaostoksille, mutta hän kaasuttikin risteyksestä ohi.

”Jouduin kokoamaan itseni, että pääsin kauppaan.”

”Minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla, mutta jouduinkin pimeyteen.”
Sarita Orava

Kivun paluu pelotti

Lopulta sairaus pani Saritan työelämän kokonaan uusiksi. Hän alkoi tehdä sairauslomien jälkeen kolmipäiväistä työviikkoa. Viime syksynä hän sai päätöksen osatyökyvyttömyyseläkkeestä, joten työviikko pysyy lyhennettynä jatkossakin.

Päätös oli helpotus, vaikka asiasta puhuminen vähän jännitti.

”Työyhteisömme on loistava ja ihana, suorastaan voimaannuttava. Kun kerroin Whatsapp-ryhmässämme eläkepäätöksestäni, se helpotti minua henkisesti.”

Sarita kertoo, että tie tasapainoon on ollut pitkä ja vaikea, mutta terapiasta on ollut apua. Sairaus on pakottanut hyväksymään sen, ettei hän ole enää yhtä nopea, tehokas ja voimakas kuin ennen sairastumistaan.

”Kipu jätti pitkäksi aikaa mielen alueelle jälkitaudin. Vaikka työnkuvaani oli kevennetty ja tilanteeni helpottunut, mieli tuli jäljessä, ja sen kanssa piti tehdä töitä. Pelkäsin, että kipu palaisi samanlaisena kuin ennen.”

Sarita iloitsee siitä, että hänellä on nyt aiempaa enemmän aikaa palautumiselle. Hän on huomannut pystyvänsä käymään töissä, kunhan hän pitää kiinni rajoistaan. Sairauspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi.

”Kehoni ilmoittaa, kun selkärankani tarvitsee lepoa ja rauhoittumista. Kun sähköisku menee rangan läpi, menen työterveys­huoltoon ja pyydän sairauslomaa”, Sarita kertoo.

”Tiettyyn kiputasoon myös tottuu. Ihmettelen yhä, jos jonain päivänä ei satu mihinkään.”

Lihavuusleikkaus askarrutti

Diagnoosi toi mukanaan myös aivan uudenlaisia pelkoja. Lääkäri kertoi, että sairastuminen kakkostyypin diabetekseen olisi DISH-sairaudelle kuin polttoainetta. Se kiihdyttäisi kalkin kerääntymistä selkärangan ympärille entisestään.

Normaalipainoisuus on kakkostyypin diabeteksen tehokkain ehkäisy- ja hoitokeino. Lääkäri kirjoitti Saritalle lähetteen lihavuusleikkaukseen elokuussa 2020.

”Minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla, kun sain oikotien laihtumiseen, mutta jouduinkin pimeyteen.”

Saritan mieli soti lihavuusleikkausta vastaan. Hän meni ravitsemusterapeutin vastaanotolle, jossa terapeutti­kin huomasi, ettei Sarita ollut innostunut leikkauksesta. Silloin Sarita ei tiennyt syytä reagointiinsa mutta ymmärsi sen myöhemmin.

”Päättelin, että jos jatkan vääriä ruokatottumuksia, paino tulee takaisin eikä leikkauksesta ole hyötyä. Vierastin myös ajatusta siitä, että menettäisin osan suolistostani ja hivenaineiden imeytyminen heikentyisi.”

Sarita pohti myös elämänlaatuaan. Hän oli aina juonut paljon vettä, ja lihavuusleikkaus riistäisi sen ilon. Häntä ei myöskään houkutellut ajatus siitä, että leikkauksen jälkeen pitäisi syödä pieniä ruoka-annoksia usein. Sarita ajattelee, että toisinaan täytyy saada hemmotella itseään ruualla.

”Lihavuusleikkauksen seuraukset tuntuivat järkyttävän orjuuttavilta.”

DISH estää kuntosalitreenin ja uinnin, mutta Sarita pystyy vesijuoksemaan, kävelemään pitkiä lenkkejä ja treenaamaan portaissa.

Paino putosi omin neuvoin

Sarita sisuuntui ja päätti leikkauksen sijaan pudottaa painoa. Ravitsemusterapeutti suositteli avuksi ketogeenista rasvadieettiä, mutta Sarita oli epäileväinen.

”En ollut ikinä laihtunut kuin nälkä­kuurilla, itseni rääkkäämisellä ja juoksemalla metsissä hullun lailla.”

Sarita päätti kuitenkin kokeilla ketodieettiä kaikessa rauhassa. Ensimmäisen kuukauden ajan hän opetteli uusia ruokia. Hän ajatteli, että uusi asia pitää ensin opetella, jotta siitä tulee tapa ja lopulta elämäntapa.

”Kun on koko ikänsä oppinut välttämään rasvaa, miten sitä voi yhtäkkiä alkaa syödä? En halunnut vetää kermavaahtoa ja pekonia terveyteni kustannuksella, joten söin hyviä rasvoja.”

Sarita oli ihmeissään, kun valtava nälän tunne ei yllättänytkään häntä, toisin kuin aiemmilla laihdutuskuureilla. Aina ennen pudottaessaan painoa hän oli haaveillut ruuasta, ja nyt pitikin muistuttaa itseään syömisestä.

”Kun painolukema olikin yhtäkkiä kaksinumeroinen, tunne oli mieletön.”

Sarita on aina ollut kova liikkumaan, mutta kun kilot putosivat, liikkumisen ilo vain kasvoi.

DISH estää kuntosalitreenin ja uinnin, mutta Sarita pystyy vesijuoksemaan, kävelemään pitkiä lenkkejä ja treenaamaan portaissa. Hän hankki myös maastopyörän, jonka etuhaarukan kaasujouset vaimentavat tärinää.

”Olen jopa juossut pieniä pyrähdyksiä. Koska yritän välttää rangan tärinää, minulla on niin omintakeinen tyyli, että juoksen metsäautotiellä piilossa katseilta.”

Sarita luopui ketodieetistä, kun hän saavutti ensimmäisen painotavoitteensa. Pieni pyöreys ei haittaa häntä, mutta Sarita haluaa eroon vielä muutamasta kilosta ja oppia syömään tavalla, joka kantaa läpi elämän.

”Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on pitää huolta itsestä. Elämme samassa yksiössä koko elämän. Terveys ei ole itsestäänselvyys.”

Kipuja ei tarvitse peitellä

Jatkuva urheus käy raskaaksi, Sarita tietää. Hänestä tuntuu hyvältä, että nyt ihmiset tietävät hänen sairaudestaan eikä kipuja tarvitse enää peitellä.

”Ihmisten suurin ongelma on se, etteivät he rakasta itseään tarpeeksi. Kun oppii hyväksymään itsensä, ymmärtää lähimmäisiäkin uudella tavalla.”

Saritalle usko on ollut turva kipujen ja epävarmuuden keskellä. Hän on oppinut, että menneisyydessä ei pidä elää, vaikka virheistä on tärkeä oppia. Liikaa tulevaisuuttakaan ei kannata miettiä.

”Iloitsen, jos minulla on vähempikipuinen päivä ja pystyn touhuamaan. Elämä on tässä ja nyt.”

Sarita Orava, 55

Työ: myyjä

Asuu: Alajärvellä

Perhe: aviomies, kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta

Keski-iässä iskevä kipu

Jäykkä ja kipeä selkä on DISH-syndrooman tyypillinen oire.

DISH tulee sanoista diffuusi idiopaattinen skeletaalinen hyperostoosi. Sitä kutsutaan myös Forestierin taudiksi. Se koskettaa yleensä keski-ikäisiä tai iäkkäitä.

Sairastuneen nivelsiteiden ja jänteiden kiinnityskohtiin tulee ylimääräisiä kalkkeumia ja luutumia.

Oireita ovat selkärangan kipu ja jäykkyys sekä raajanivelten kipu ja liike­rajoitukset.

Kalkkeumia näkyy usein rönt­genkuvissa selkärangassa. Muutoksia voi olla myös lantiossa ja raajoissa. Vaikeat oireet ovat onneksi harvinaisia.

Lisäksi sairauteen liittyy usein ylipainoa, verenpainetta ja kolesteroli­arvojen nousua, kihti ja tyypin 2 diabetes.

Hoito on oireenmukaista. Selkä­kipua voidaan lievittää fysiotera­pialla ja nivelkipuja tulehdus­kipulääkkeillä.

Leikkaus voi olla tarpeen, mutta luutumien poistoa voi seurata yhä voimakkaampi uudisluun kasvu.

Tauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Sen aiheuttajaa ei tunneta.

Lähde: Suomen Lääkärilehti

Kommentoi »