Terve.fi

Dementian oireet


Dementian alkuvaiheessa oireita saattavat olla masennus, vainoharhaisuus ja ahdistuneisuus.

Lievän dementian oireet ovat hyvin vaihtelevia. Alkuvaiheessa ainoana oireena saattaa olla masennusta, vainoharhaisuutta ja ahdistuneisuutta. Hitaasti etenevä persoonallisuuden muuttuminen ja uuden oppimisen vaikeudet liittyvät tilaan. Tapaturma-alttius on yleinen ongelma. Dementian edettyä oireet korostuvat ja voi kehittyä tila, jossa potilaan puhe on häiriintynyt, hän ei tunnista omaisiaan, koordinaatio ja kyky liikkua itsenäisesti ovat selvästi huonontuneet ja muisti on heikentynyt.

Epäilyn dementiasta tulisi herätä mm. seuraavissa tilanteissa:

  • Potilaan tai hänen omaisensa ilmaistessa huolensa muistin tai muiden henkisten kykyjen heikkenemisestä, vaikka sosiaaliset kyvyt olisivat säilyneetkin
  • Potilaan itsenäinen selviytyminen on heikentymässä ja hän tarvitsee yhä enemmän ulkopuolista apua
  • Potilas unohtaa toistuvasti sovittuja tutkimusaikoja, hänellä on selviä vaikeuksia noudattaa hoitomääräyksiä ja hänellä on terveyspalvelujen lisääntynyttä tai epätarkoituksenmukaista käyttöä
  • Potilas on masentunut ja ahdistunut ja valittaa kognitiivisia oireita- Lääkärin tai hoitajan haastattelussa syntyy epäily potilaan älyllisen suorituskyvyn muutoksesta ("kummallinen ja outo potilas")

Lue lisää yleistietoa dementiasta.

Dementiaa tutkitaan ensi vaiheessa erilaisilla älyllisiä ja muistitoimintoja mittaavilla kyselykaavakkeilla. Mini-Mental- (MMSE) ja CERAD-testit ovat ehkä yleisimmin perusterveydenhuollossa käytetyt testit. Nämä testit antavat karkean numeerisen arvon tutkittavan korkeammista aivotoiminnoista. Niillä ei yleensä pystytä erittelemään dementia aiheuttajaa, mutta seurannassa ne ovat sitäkin käyttökelpoisempia. Mikäli epäillään masennuksen aiheuttavan dementian kaltaisia oireita, siihenkin on olemassa testejä, mm. DEPS-seula ja Beckin depressioasteikko.

Lisäksi dementiaa tutkittaessa suositellaan tarkastettavaksi verestä perusverenkuva, nestearvot (Krea, Na, K), B12-vitamiini, kalsiumpitoisuus ja kilpirauhasarvot (TSH, T4, T4-V). Muitakin aiheellisiksi katsottuja kokeita voidaan ottaa. Aivojen kuvaaminen ainakin kerran tutkimusten yhteydessä tietokone- tai magneettikuvauslaitteella on suositeltavaa. Neuropsykologisilla testeillä voidaan tarvittaessa arvioida muistihäiriöiden luonnetta tarkemmin. Epäselvissä tapauksissa neurologi tai geriatri voi auttaa diagnoosin määrittämisessä.

Lue lisää dementian hoidosta.

Lähteet:

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017

Tietoa potilaalle: Alzheimerin tauti, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2015

Alzheimerin tauti, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 5.4.2018