Kauneus ja Terveys

Hyvinvointimittarit antavat hallinnan ja turvan tunnetta, joskus valheellisestikin – mitä terveydestä kannattaa oikeasti mitata ja miksi?

Hyvinvointimittarit antavat hallinnan ja turvan tunnetta, joskus valheellisestikin – mitä terveydestä kannattaa oikeasti mitata ja miksi?
Hyvinvointirannekkeet ja älysormukset menevät kuumille kiville. Moni käy verikokeissa ilman lääkärin lähetettä. Mittarit ja biohakkerointi eivät ole vastaus kaikkeen, mutta mihin niitä voi hyödyntää?
Julkaistu: 6.11.2020

Korona-aalto tyhjensi keväällä kauppojen hyllyt paitsi vessapaperista myös pulssioksimetreistä. Laite mittaa pulssin ja veressä olevan hapen määrän. Korona voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja siten veren happipitoisuuden laskua, mikä selittää myyntipiikkiä.

Laitteen hankki myös amerikkalainen televisiotuottaja ja juontaja Andy Cohen, jonka käsialaa ovat muun muassa The Real Housewives -tositelevisio-ohjelmat. Cohenilla todettiin maaliskuussa koronavirustartunta, ja toivuttuaan hän kertoi radio-ohjelmassaan, että pulssioksimetri oli tuonut hänelle mielenrauhaa sairauden aikana.

– Kun keuhkoissa ei tunnu hyvältä ja pelottaa, pulssioksimetristä voi tarkistaa, onko kaikki kunnossa, Cohen sanoi. 

Miehen kokemuksista kerrottiin laajasti, ja kevään aikana Yhdysvalloissa uutisoitiin, että laitteet oli myyty loppuun. Korona teki näkyväksi sen, kuinka suureksi buumiksi kotimittauslaitteiden myynti ja itsensä mittaaminen on kasvanut.

Mutta mitä omasta terveydestä kannattaa mitata ja miksi?

Mittari voi olla myöhässä

Hengitysvaikeuksissa ei kannata luottaa kotikäyttöisen pulssioksimetrin tuloksiin, olivatpa oireet sitten koronaviruksen tai muun sairauden aiheuttamia. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston liikuntalääketieteen professori, liikuntalääketieteen ja kliinisen fysiologian erikoislääkäri Heikki Tikkanen.

Hänen mukaansa vakavista oireista kannattaa olla heti yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen.

– Kun lukemat mittarissa laskevat, voi olla jo liian myöhäistä lähteä sairaalaan. Muutokset näkyvät mittarissa viiveellä, hän sanoo.

Lääkinnällisten laitteiden CE-merkintä tarkoittaa, että tuote täyttää EU:n direktiivien vaatimukset. Laitteiden on oltava tarkkoja ja mittausten on pohjauduttava tutkittuun tietoon, jotta niitä voi käyttää terveydenhuollossa.

Virusinfektio vaikuttaa elimistössä muuhunkin kuin keuhkoihin. Vaikka mittari olisi kuinka laadukas ja CE-merkitty, se ei anna kokonaiskuvaa tilanteesta.

Huppu päähän ja sormus sormeen

Itsensä mittaamiseen eli biohakkerointiin on nykyisin lähes rajattomat mahdollisuudet.

Pulssioksimetriä arkipäiväisempiä laitteita ovat hyvinvointirannekkeet ja -sormukset, jotka seuraavat kehon toimintaa vuorokauden ympäri. Ne lupaavat mitata muun muassa pulssia ja sykevälivaihtelua, unta, fyysistä aktiivisuutta, palautumista ja kehon lämpötilaa. Sovellus raportoi ja antaa yhteenvetoja, jopa suosituksia, miten omaa vointia voisi parantaa.

Lisäksi kuluttajille myydään kotitestejä, jotka lupaavat kertoa esimerkiksi allergioista ja raudanpuutoksen aiheuttamasta anemiasta.  Tai sitten voi hankkia päähän sujautettavan hupun, joka mittaa aivojen vireystilaa. Osa lataa puhelimeensa sovelluksen, joka antaa tarkan analyysin päivän aikana syödyistä kivennäisaineista ja rasvoista.

Tikkasen mukaan itsensä mittaamiseen liittyy paljon hyvää. Se kasvattaa ymmärrystä omasta hyvinvoinnista, ja tuloksia tulkitsemalla oppii tekemään valintoja, jotka parantavat terveyttä. Mutta kuluttajille suunnatut mittarit eivät kerro koko totuutta terveydestä, eikä niiden tuloksiin kannata luottaa sokeasti.

Esimerkiksi unen eri vaiheita on mahdollista mitata tarkasti vain ammattilaisten tekemässä aivosähkökäyrätutkimuksessa.

– Kotilaitteiden saama tieto perustuu sydämen sykkeeseen ja kehon liikehdintään, jotka eivät välttämättä kerro totuutta unen syvyydestä, Tikkanen muistuttaa. 

Hän ei myöskään innostu mittaussovellusten antamista toimintasuosituksista. Esimerkiksi unimittari saattaa neuvoa välttämään raskasta liikuntaa, jos syvää unta on sen mukaan kertynyt niukasti.

Mittari on hyvä renki mutta huono isäntä. Ihmisen kannattaa luottaa ennemmin omaan tuntemukseensa ja toimia niin kuin tuntuu hyvältä. Päätöksentekoa ei kannata luovuttaa laitteelle.

Unihäiriön taustalla voi piillä esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, masennus tai muistisairaus, jolloin hoito vaatii lääkärin apua. Jotta omatoimisesta mittaamisesta olisi aidosti hyötyä, tietoa pitää osata tulkita ja hyödyntää.

– Parhaimmillaan ihminen kiinnittää huomiota esimerkiksi omituisen nopeaan tai epätasaiseen leposykkeeseen, menee lääkäriin ja saa ongelmaansa hoitoa ennen kuin tilanne muuttuu vakavaksi, Tikkanen kiteyttää.

Biohakkeroinnista innostuvat etenkin terveystietoiset nuoret aikuiset, jotka huolehtivat itsestään hyvin ilman mittareitakin.

– Ihmisten, joiden pitäisi eniten kiinnittää huomiota terveyteensä, eivät laitteista innostu. Ja heitä on paljon.

Verikokeisiin omaksi iloksi?

Vempainten tuottaman tiedon lisäksi ihmisiä kiinnostaa veri: vitamiini- ja hormonitasot sekä ferritiini- ja kolesteroliarvot. Laboratoriokokein halutaan selvittää myös allergioita ja sukupuolitauteja. Monissa yksityisissä laboratorioissa veriarvonsa voi mittauttaa ilman lähetettä.

– Nykyisin verikokeisiin halutaan päästä nopeasti ja tulokset on saatava heti. Tyypillisesti väsyneeksi itsensä kokeva ihminen etsii siihen syytä verikokein, Mehiläisen yleislääkäri Janne Kanervisto kertoo.

Olivatpa tulokset millaisia tahansa, Kanervisto suosittelee keskustelemaan oireista lääkärin kanssa.

– Väsymyksen syy ei aina löydy perusverenkuvasta, varastoraudasta tai kilpirauhasesta. Taustalla voi olla esimerkiksi kuormitusta tai vakava sairaus, joka vaatii erilaisia tutkimuksia. Ihminen saattaa virheellisesti ajatella, että jos verikokeiden tulokset ovat viitearvoissa, minulla ei voi olla syöpää.

Sokkona otetut verikokeet voivat tuudittaa ihmisen väärään turvallisuuden tunteeseen tai päinvastoin aiheuttaa turhaa paniikkia. Potilaat tulevat lääkärin vastaanotolle omien verikoetulostensa kanssa huolesta mutkalla.

– Usein potilaat eivät ymmärrä huolestua niistä asioista, joista kannattaisi olla huolissaan, kuten verenpaineesta,  ylipainosta tai huonolaatuisesta unesta. Siksi ennen kokeita olisi hyvä jutella lääkärin kanssa, mitä omasta terveydestä ylipäätään kannattaa selvittää, Kanervisto sanoo.

Nykyaika ajaa lukujen äärelle

Mittaamiseen voi jäädä koukkuun, ja silloin elämä alkaa pyöriä oman navan ja vempaimen ympärillä.

– Keskittyminen omiin elintoimintoihin on kapea näkökulma terveyteen ja hyvinvointiin, terveyspsykologian dosentti Sanna Sinikallio Itä-Suomen yliopistosta sanoo.

Hän antaa esimerkin.

– Kun lenkkeilee ystävän kanssa, liikuntaan sisältyy sosiaalinen puoli. Vaikka tahti ei olisi kova, rento yhdessäolo voi vähentää stressiä, alentaa verenpainetta ja kohentaa mieltä. Tällä voi olla terveyden kannalta suurempi vaikutus kuin täydellä teholla tehdyllä liikuntasuorituksella.

Juuri tässä piilee mittareiden heikkous: ei ole olemassa laitetta tai verikoetta, joka mittaisi suoraan ahdistusta, masennusta tai vaikka onnellisuutta. Henkinen ja fyysinen terveys vaikuttavat kuitenkin toisiinsa.

Silti itsetarkkailusta on tullut valtavan suosittua.  Mittareiden hinnat ovat tippuneet, mutta saavutettavuuden lisäksi tässä ajassa on jotain sellaista, joka ajaa meidät lukemien äärelle.

– Työpaikoilla mitataan rahavirtaa ja tehokkuutta, ja sama mentaliteetti on laajentunut terveyteen. Omasta terveydestä on nykyisin helppo saada numeroita, Tikkanen sanoo.

Tekniset vempaimet ja terveyden mittaaminen palvelevat psykologisia tarpeitamme. Mittaamalla tavoittelemme illuusiota elämänhallinnasta, Sinikallio sanoo.

Nykyinen työelämä on pirstaloitunut ja epävarma. Koronaepidemia on lisännyt epävarmuutta entisestään. Mittaaminen antaa hallinnan ja turvan tunnetta; ikää kuin keho olisi omassa kontrollissa.

Se tärkein laite

Mikä sitten on paras tapa mitata itseä? Tikkanen liputtaa tuttujen ja yksinkertaisten laitteiden puolesta.

Verenpainemittari olisi monelle tärkein hankinta, sillä kohonnut verenpaine ei usein oireile mitenkään ja pitkittyessään se voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa tai valtimotaudin, mistä voi olla seurauksena sydäninfarkti tai aivoverenkiertohäiriöitä.

Myös askelmittarista olisi monelle hyötyä. Tutkimusten mukaan ihmiset arvioivat liikkuvansa enemmän kuin todellisuudessa tapahtuu.

Suositusten mukaan aikuisen tulisi harrastaa kestävyysliikuntaa, esimerkiksi kävelyä, ainakin kaksi ja puoli tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa, esimerkiksi juoksua, tunnin ja vartin verran.

Säännöllinen liikunta auttaa ehkäisemään ylipainoa, korkeaa verenpainetta, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja, astmaa, osteoporoosia ja syöpää.

Aktiivisuuden vastapainoksi tarvitaan myös lepoa ja palautumista. Sanna Sinikallio on hankkinut ranteeseensa huovutetun passiivisuusrannekkeen, joka muistuttaa lempeästi levon tärkeydestä.

– Rannekkeeni on vastaisku suorittamiselle.

Biohakkeroinnin rooli kasvaa

Terveydenhuollossa on pohdittu jo jonkin aikaa, miten mittausbuumi ja laitteiden kehitys voisi auttaa hoidon kuormitusta. Väestö ikääntyy ja terveydenhuoltoon kohdistuu paineita.

IAMSR-tutkimusinstituutin tutkijatohtori Tuomas Kari on tutkinut teknologian käyttöä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Hän uskoo, että tulevaisuudessa omatoiminen mittaaminen lisääntyy entisestään.

– Parhaimmillaan mittaaminen voisi johtaa siihen, että voisimme keskittyä sairauksien hoidon sijaan niiden ennaltaehkäisyyn.

Terveys- ja hyvinvointitietojaan voi jo nyt tallentaa kansalliseen Omatietovarantoon verkko-osoitteessa kanta.fi. Tulevaisuudessa tietoja voisi hyödyntää terveydenhuollossa. Tietokannasta lääkäri voisi katsoa esimerkiksi, miten verenpaine on vaihdellut ja miten potilas on liikkunut.

Se vaatisi kuitenkin vireillä olevan asiakastietolain muutoksen läpimenoa. Lainmuutoksen arvioidaan menevän läpi vuoden sisällä.

Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi »