Kun on kesä, moni suuntaa järvelle tai merenrantaan. Luonnonvarakeskuksen ulkoilututkimuksista käykin ilmi, että luonnonvesissä uiminen on suomalaisten toiseksi suosituin ulkoilumuoto heti kävelyn jälkeen.
”Suurin osa suomalaisista asuu alle kilometrin päässä lähimmästä vedestä. Luonnonvesien kirjoon voi tutustua läpi vuoden, jos uimataito ja uintikunto ovat hyvät ja vesien olosuhteet on otettu huomioon”, sanoo luontoliikunnan asiantuntija Päivi Pälvimäki.
Hän on harrastanut avovesiuintia reilut kymmenen vuotta. Pälvimäellä on nuoruudesta kilpauintitaustaa, mutta se ei ole välttämätöntä avovesiuinnin harrastajalle. Laji sopii melkein kaikenikäisille ja -kokoisille.
Tärkeintä on hyvä uimataito ja kohtuullinen uintitekniikka. Niillä pääsee alkuun.
”Silloin pystyy säätelemään vauhtia ja uimaan haluamiaan matkoja. Tekniikka kannattaa hioa kuntoon ensin altaassa.”
Olosuhteet voivat haastaa
Avovedessä uidaan yleensä vapaauintia, mutta monet valitsevat myös rintauinnin. Vapaauinti on taloudellisin, energiatehokkain ja nopein laji. Rintauinnissa taas näkee hyvin eteen ja suunnistaminen on helppoa.
”Rintauinti on kuitenkin hidas uintityyli, jossa kaikki liikkeet tapahtuvat veden alla”, Pälvimäki sanoo.
Avovesiuintiin lasketaan kuuluvaksi rannalla polskimisen lisäksi kuntouinti ja pitkien matkojen uinti. Jälkimmäisessä tavallista on uida muutama kilometri, jotkut uivat jopa kymmenen tai ylikin. Esimerkiksi Oulankajoessa pääsee suorittamaan 24 kilometrin reitin Downhill Swim -tapahtumassa. Matkan varrella pysähdytään taukopaikoilla.
Pidempien matkojen harjoittelu voi tapahtua altaassa, rannan läheisyydessä tai kaverin opastuksella.
”Turvallisuuden vuoksi on tärkeää, että uidessa mukana on aina kaveri, joko uimassa, melomassa tai veneilemässä vierellä. Kaveri voi seurata vesiliikennettä ja huomata, jos toinen väsyy tai kylmettyy, sekä tietysti auttaa ongelmatilanteissa.”
Vaihtelevat olosuhteet tekevät avovesiuinnista haastavaa. Isoin riski on veden lämpötila. Kriittinen hetki on veteen meno, koska silloin lämpötila vaihtuu.
”Jos ilma on 28-asteista ja vesi 20-asteista, vesi voi tuntua kylmältä. Tärkeintä on aloittaa uinti rauhassa, jotta hengitys pysyy tasaisena.”
Aina pitää osata arvioida, kuinka pitkään jaksaa uida. Lisäksi sää voi muuttua yllättäen, ja esimerkiksi hakkaava aallokko voi aiheuttaa haasteita. Myös muut vesilläliikkujat täytyy ottaa huomioon.
Poiju kelluttaa ja kuljettaa
Tärkeä väline avovesiuimarille on uimarinpoiju. Se on puhallettava kelluke, joka sidotaan pienellä hihnalla vyötärölle. Kirkkaanvärisenä se näkyy kauas. Värikäs uimalakkikin tarvitaan, mutta jos on aallokkoa tai pilvistä, lakki ei aina näy.
Uimarinpoijuun voi nojata ja se kelluttaa, jos on esimerkiksi kramppi jalassa.
”Uimarinpoijusta on kuivapussiversio, jonka sisällä kännykkä, eväät, juomapullo, allergialääkkeet ja muut tärkeät tavarat kulkevat mukana”, Pälvimäki kertoo.
Uimalakki auttaa pitämään pään lämpimänä ja hiukset pois silmiltä. Uimalasit taas lisäävät mukavuutta, ja niiden ansiosta näkee veden alla paremmin.
Märkäpukua avovesiuimarit käyttävät yleensä alle 20-asteisessa vedessä, sillä se pitää kehon lämpimänä ja kelluttaa. Neopreenihanskat, -huppu ja -kengät lämmittävät uimaria varsinkin viileissä vesissä.
Avovesiuinti edistää terveyttä
Kun haluaa aloittaa lajin, kannattaa keskustella lääkärin kanssa, onko omassa terveydentilassa jotakin, mikä tulisi ottaa huomioon.
Uimisella on hyvin paljon positiivisia terveysvaikutuksia.
”Se parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, viileissä vesissä uiminen voi auttaa reumaattista ja astmaatikoillekin uinti on yleensä hyväksi. Tosin ulkona on aina sisätiloja enemmän siitepölyä”, Pälvimäki muistuttaa.
Viileä vesi tehostaa mielihyvähormonien, endorfiinien, eritystä, ja se taas auttaa vähentämään stressiä.
Kaikki aistit käytössä
Pälvimäkeä vetää lajin pariin luonnossa seikkaileminen.
”Minulle avovesiuinti on ennen kaikkea luontoliikuntaa, retkeilyä vesillä.”
Lisäksi sillä on suuri vaikutus henkiseen hyvinvointiin.
”Vedessä voi kokea yhtenäisyyden tunnetta. Uidessani koen, että luonto jatkuu minussa ja minuus luonnossa”, Päivi Pälvimäki kuvailee.
Häntä viehättää myös veden äänimaailma. Uidessa kuulee rauhoittavia ääniä, veden solinaa ja aaltojen liplatusta.
”Joskus voi päästä meditatiiviseen tilaan. Silloin on voimakkaasti läsnä eikä ajattele mitään. Järvi muuttuu koko ajan, se on aina myös erinäköinen.”
Biologi, luontokasvattaja Adela Pajusen Terveysmetsä-kirjan mukaan luonnonvesissä uiminen on suurinta altistumista luonnolle. Ihokontakti veteen on niin suuri.
”Uimarilla on kaikki aistit käytössä, sillä hän tuntee, haistaa ja maistaa veden.”
Pälvimäelle uiminen antaa voimaa. Se myös haastaa.
”Siitä saa itsensä voittamisen tuntua. Hallinnan tunteesta luopuminen on myös iso asia: tummassa vedessä ei näe, joten täytyy vain luottaa.”
Parasta on tunne vapaudesta, se on seikkailua parhaimmillaan.
Avovesiuinti.fi-sivustolle on listattu lajin tapahtumia. Sivusto löytyy Facebookista, jossa on myös ryhmiä lajin harrastajille. Uimaseurat järjestävät avovesiuintikursseja aloittelijoille.
Päivi Pälvimäki
on luontoliikunnan ja luonto- ja kulttuurimatkailun asiantuntija. Pälvimäen kirja Uintiretkellä avovesissä (Karttakeskus) ilmestyi keväällä. Siinä annetaan tietoa lajista sekä esitellään uintireittejä, retkeilykohteita ja vesiympäristöjä eri puolilla Suomea.
”Uintikirjallisuutta on todella vähän, ja tieto on hajallaan. Haluaisin nostaa luonnonvedet metsän rinnalle voimavarana”, Pälvimäki sanoo.
Hän innostui uimisesta jo lapsena Päijänteen rannalla kasvaessaan, ja uinti eri muodoissaan on kulkenut aina mukana hänen elämässään. Nykyisin hän ui päivittäin Lohjan alueen vesistöissä.
