Kirkkonummelainen Pauliina Ruokokoski, 54, pulahtaa kotijärveensä, Särkijärveen. Muutamassa minuutissa hän pääsee kiinni uimisen rytmiin, ja liikkeet alkavat sujua automaattisesti.
Pauliinan mielestä järvivesi on visuaalisesti hyvin kaunista. Hän kiinnittää huomiota kätensä liikkeestä syntyviin ilmakupliin, jotka näkyvät pinnan alla hauskoina rykelminä. Veden alla voi tarkkailla myös erilaisia vesikasveja, ja rannan lähellä voi nähdä pohjaan asti.
Joskus vesi on täysin kirkasta, ja auringonvalo heijastuu sinne suoraan. Kun aurinko leikkii veden pinnalla, pisarat kimmeltävät kuin pienet timantit.
”Uidessani mietin usein, millä tavalla voisin kuvata järvivettä. Mietin värejä, joita siellä on: on rusehtavaa ja kellertävää, tummaa sinistä ja vihertävää”, Pauliina kertoo.
Vesi on elementtinä ihana. On hyvin miellyttävä tunne, kun se kulkee vapaasti pitkin ihon pintaa. Senkin vuoksi uiminen kesällä järvessä on suuri ilo, ja erilainen elämys kuin uiminen märkäpuvussa kylmään vuodenaikaan.
Kuvataideopettajana työskentelevä Pauliina tekee taidetta sekatekniikalla. Eräässä hänen teoksessaan näkyy sinistä akryyliväriä, langasta muodostuva aaltokuvio, puun lehti ja erivärisiä revittyjä papereita. Inspiraatio työhön tuli järvestä.
Tunnelma, koko vedenalainen maailma onkin erityinen.
”Kun nostan pään vedestä, yllätyn aina vähän, että täällä onkin eri maailma”, Pauliina kertoo nauraen.
Kotilaiturilta järveen
Ruokokosket muuttivat kolme vuotta sitten Vihdistä Veikkolaan, kun he kunnostivat Pauliinan isovanhempien kesähuvilan kodikseen.
Erityistä iloa perheenäidille tuo se, että kotilaiturilta pääsee pulahtamaan suoraan järveen. Pieni kannas yhdistää Särkijärven hieman isompaan Tampajaan.
”Kummassakaan järvessä ei saa liikkua moottoriveneellä, ja sen vuoksi uiminen on todella mukavaa.”
Kuutisen vuotta sitten Pauliina päätti, että täyttäessään 50 hänellä olisi viimein mieluisa liikuntalaji. Sellaisen löytäminen oli aiemmin ollut vaikeaa, mutta uimisesta hän on ollut aina kiinnostunut.
”Kuulin avovesiuinnista ja ajattelin, että vau, jotkut uivat pitkiä matkoja järvessä. Se olisi tosi makeeta”, Pauliina muistelee.
Sinä kesänä Vihdissä järjestettiin kurssi, jossa sai tutustua avovesiuintiin. Kurssilla sai lainata märkäpukua, ja kipinä lajiin syttyi. Alkuun Pauliina kävi järjestelmällisesti vapaauinnin tekniikkakursseja.
”Vapaauinti oli minulle vierasta, ja tuntui, että hukun. Hengitystekniikka oli vaikeaa, mutta opettajat kannustivat. Varmuus tuli pikkuhiljaa”, Pauliina kertoo ja jatkaa nauraen:
”En ole laskenut, montako uintikurssia olen sen jälkeen käynyt, mutta todella monta.”
Ryhmässä taittuu pidempikin matka
Nykyisin Pauliina pulahtaa järveen joka päivä. Pitkän matkan hän ui yleensä kolme kertaa viikossa. Talvella hän dippaa mielellään avantoon, jos sellainen on.
Erilaisia uintitapahtumia on kesäaikaan paljon. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan vesillä pääsee uimaan ryhmässä useammassa järvessä. Ryhmänohjaaja tarkkailee uimareita suppilaudalta.
”Ryhmässä uiminen on kivaa, sillä se on turvallista ja siinä tulee yleensä uitua pidempi matka kuin yksin.”
Pauliina ui noin kaksi kilometriä puolessatoista tunnissa, mutta konkarit saattavat uida neljästä viiteen kilometriä. Uintiretkellä pidetään ainakin yksi pidempi tauko juomista varten. Juomapullo kulkee mukana uimarinpoijussa.
”Olen hidas uija, eikä vauhti ole minulle tärkeintä, vaan se, että uimisessa on hyvä fiilis ja tunnen, että jaksan”, Pauliina sanoo.
Avovesiuinnissa vauhti pidetään rauhallisena, varsinkin mitä kylmempää vesi on ja mitä pidempi matka uidaan. Liikkeessä tavoitellaan pitkää liukua, jolloin jaloilla potkiminen on vähäistä. Se on myös energiatehokkain tapa uida.
”Tärkeintä on osata arvioida, mihin omat voimat riittävät”, sanoo Pauliina.
Ulkona olosuhteet voivat muuttua nopeastikin. Sää voi aina yllättää, vaikka lähtiessä paistaisi aurinko.
”Järvissä on harvoin kovaa aallokkoa, mutta jos on tuulinen päivä, uiminen on paljon raskaampaa.”
Kun Pauliina ui yksin kotijärvessä, aviomies tai poika lähtee usein suppilaudalla rinnalle. Myös koira seuraa laiturilta emäntänsä edistymistä. Uimarinpoijussa on kiinni myös pilli hätätilanteita varten. Siihen Pauliinan ei ole onneksi vielä koskaan tarvinnut puhaltaa.
Vesi hyväilee kehoa
Luonnonvesissä uimisen maaginen viehätys on se, että maisemat ja luonto ympärillä vaihtuvat.
”Uidessa näkee uusia paikkoja. Järvien vesikin on aina vähän eriväristä.”
Vedellä on aina myös oma hajunsa ja makunsa, erilainen eri vesistöissä. Pauliina pyrkii olemaan nielemättä vettä, vaikka sitä menee suuhun.
Tuntoaistiin vesi vaikuttaa suorimmin, sillä se hyväilee koko kehoa.
Uintiretken jälkeen tulee aina väsymys. Se seuraa vasta vähän pidemmän ajan jälkeen. Myös kylmä tulee vasta noin tunnin kuluttua uimisesta.
”Väsymys on hyvää väsymystä. Nälkäkin on kova, sillä uiminen vie paljon energiaa.”
Kylmä vesi on lääke: se auttaa monen mielestä päänsärkyyn ja kaikenlaisiin kolotuksiin. Pauliinalla uiminen on vahvistanut keuhkoja ja parantanut hapenottokykyä.
”Uimisessa tykkään lisäksi sen lempeydestä. Siitä ei tule lihassärkyä, mutta silti kunto kohenee todella nopeasti. Siitä uimaopettajat aina muistuttavat.”
Parasta uimisessa on, että se helpottaa stressiä. Mieli tyhjenee ja työasiat sekä muut huolet unohtuvat saman tien. Harrastuksen suurin henkinen anti on kuitenkin ollut kohentunut itsevarmuus.
”Olen ylittänyt jonkin kynnyksen, mistä olen todella iloinen. Talvella pyrin uimaan uimahallissa säännöllisesti, mutta nykyisin odotan aina kesää.”
