Terve.fi

Astman oireet


Astman oireita ovat ajoittainen hengenahdistuksen tunne ja hengityksen vinkuminen.

Oireina astmassa ovat ajoittainen hengenahdistuksen tunne, yskä tai yöyskä sekä hengenahdistuksen yhteydessä ilmaantuva hengityksen vinkuminen. Kaikkia oireita ei useinkaan esiinny samalla potilaalla. Joskus ainoana oireena saattaa olla pitkittynyt yskä tai yöllinen yskiminen. Oireet syntyvät pääasiallisesti siitä, kun keuhkojen pienissä ilmatiehyissä olevat lihakset supistuvat ja aiheuttavat keuhkoputkien ahtautumista. Samalla keuhkojen limaneritys lisääntyy ja vaikeuttaa lisää ilman virtausta. Syy keuhkoputkien lisääntyneeseen supistumisherkkyyteen ja limakalvojen turvotukseen sekä limaneritykseen on keuhkoputkien tulehdus, joka voi syntyä allergisella tai ei-allergisella mekanismilla.

Astmaa voidaan epäillä jo pelkän oirekuvan ja keuhkojen kuuntelulöydöksen perusteella. Stetoskoopilla kuunnellessa voidaan uloshengitysvaiheessa kuulla vinkunaa. Joskus vinkuminen tulee paremmin esiin, kun potilasta pyydetään hengittämään ulospäin mahdollisimman voimakkaasti. Vinkumista voi joillakin potilailla kuulua myös sisäänhengityksessä. Varsinainen astmadiagnoosi vaatii monimutkaisempia tutkimuksia. Ensisijaisina tutkimuksina käytetään ns. spirometriatutkimusta ja potilaan itsensä suorittamaa kotiseurantaa PEF-mittarilla, jolloin voidaan todeta astmalle ominainen palautuva keuhkoputkien supistuminen.

Lue lisää astman hoidosta.

Lisätutkimuksena voidaan käyttää histamiini- tai metakoliinialtistustutkimusta, joka tutkii keuhkoputkien supistumisherkkyyttä. Lisääntyneen supistumisherkkyyden toteaminen viittaa astmaan, mutta sitä voi esiintyä lievänä myös hengitystietulehduksen yhteydessä tai tupakointiin liittyen. Joskus astman diagnostiikassa käytetään rasituskoetta. Mikäli siinä ilmenee rasitusastmareaktio eli rasituksen jälkeen tietyt puhallusarvot pienentyvät, potilaalla on astma. Lisäksi diagnoosi voidaan tehdä, mikäli tehdään kortisonihoitokokeilu ja siinä keuhkofunktiot parantuvat selvästi.

Keuhkoputkien tulehdusreaktion osoittamisessa käytetään uloshengityksen typpioksidimittausta ja yskösten eosinofiilisten solujen määritystä. Allergisen herkistymisen tutkimiseen käytetään ihopistokokeita (prick-tutkimus) ja seerumin allergeenispesifisen IgE:n tutkimista (RAST-tutkimus). Astmadiagnoosia tukevia löydöksiä ovat lisäksi veren, nenäeritteen eosinofiilisten valkosolujen kohonnut määrä. Lisäksi otetaan usein poskionteloiden ja keuhkojen röntgenkuvat.

Lähteet:

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Astma, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2012

Astma sairautena, Keuhkosairaudet, Kustannus Oy Duodecim 2014

Julkaistu: 5.4.2018