Rintasyöpä ei muuttanut Arja Korisevan arvomaailmaa: ”En anna peloille valtaa – pikemminkin toivon kuin pelkään”

Vanhan kansan sanonta ”vie mennessäs, tuo tullessas” on Arja Korisevalle, 55, tuttu. Toivakkalaisten kyläkauppiaiden Senja ja Erkki Korisevan tyttäret Arja, Eija ja Piia tottuivat pienestä pitäen työntekoon.

– Meitä ei passattu. Vanhemmat opettivat, että pitää olla ahkera, kokeilla rohkeasti kaikkea ja tarttua toimeen. Työ on opettanut tekijäänsä, ja vanhemmat ovat aina kannustaneet, Arja sanoo.

Hän muistelee, miten tekemisen into lisääntyi vuosien varrella. Lukioaikoina Arja oli joulun alla pankissa töissä. Lisäksi hän toimi kouluavustajana ja ohjasi erilaisia kerhoja. Jossain vaiheessa hän työskenteli myös kahvilassa ja leipomokonsulttina.

Arja on myös keikkaillut oman orkesterin kanssa 13-vuotiaasta asti. Senja-äiti sanoikin, että tytär varmaan kerää yöllä keikalta tullessaan vielä käpyjä.

Arja Koriseva kiittää lapsuuden perhettään paljosta. Kyläkaupan kasvatilla oli jo pienestä pitäen hyvät sosiaaliset kyvyt. Vanhemmiltaan hän oppi kädentaitoja ja innostusta työntekoon. Myös musikaaliset lahjat periytyivät äidiltä ja isältä, jotka olivat innokkaita kuorolaulajia. Äidin veli Erkki Friman on harmonikkataiteilija ja säveltäjä.

Lämpimistä perhesuhteista kertoo myös lahja, jonka Arja antoi vanhemmilleen viime kesänä.

– Koronan takia työni olivat kesällä vähissä. Meillä on oman rantasaunan lisäksi toinen, 80-luvulla rakennettu rantasauna, jota ei ollut käytetty vuosiin. Vanhempani olivat myyneet kesäpaikkansa sisarelleni. He ovat innokkaita karavaanareita, mutta nyt asuntovaunumatkailu jäi koronan vuoksi. Niinpä kunnostin vanhan rantasaunan heidän käyttöönsä.

Arja remontoi ystäviensä avulla saunan lattiasta kattoon. Pinnat uusittiin, lauteet hiottiin ja uudet kaiteet rakennettiin.

– Luovutimme uusitun saunan vanhemmilleni kesäpaikaksi koko perheen voimin äitienpäivänä. Isäni pitää kalastamisesta ja veden äärellä olosta yleensäkin. Äiti taas tykkää uida. He toivat asuntovaunun pihallemme ja asuivat koko kesän rannassa, laittoivat muun muassa peruna- ja mansikkamaat, kalastivat ja nauttivat kesästä.

Arja sanoo, että hänelle tuli hyvä mieli, kun hän näki vanhempien ilon.

Arja Koriseva on työskennellyt ammattilaulajana 31 vuotta. Hän toteaa, että haluaa tehdä hyvää ja antaa iloa, koska laulun lahja on hänelle suotu.

– Ihmiset tarvitsevat musiikin tuomaa ravintoa. Myös kanssakäyminen eri tilaisuuksissa tuntuu yhä tärkeämmältä. On ihanaa, kun olen saanut tehdä tätä työtä niin monipuolisesti.

– Olen vieraillut lukemattomissa tv- ja radio-ohjelmissa ja emännöinyt tv-ohjelmia. Olen näytellyt teatterissa ja elokuvissa sekä tehnyt Disneyn Pocahontas-elokuvien suomenkielisen ääniroolin. Olen tanssittanut ihmisiä 43 vuotta ja konsertoinut eri kokoonpanojen kanssa yli 30 vuotta.

– Suomi ja suomalaiset ovat tulleet tutuiksi. Olen havainnut, että monet, jotka ovat käyneet keikoillani tanssimassa, ovat matkan varrella alkaneet käydä myös konserteissani ja teatteriesityksissäni.

Arja on mielestään osannut tehdä töitä sopivaan tahtiin, eikä siksi ole väsyttänyt itseään liikaa. Nuorena ja perheettömänä hän saattoi tehdä töitä noin 300 päivää vuodessa, mutta äidiksi tultuaan hän on pitänyt vapaansa koulujen loma-aikoina kesää lukuun ottamatta.

Perhe matkustaa paljon Suomessa. Lapin tunturit ovat mieluinen kohde laskettelevalle ja hiihtävälle perheelle. Opettajana työskentelevä puoliso Pekka Karmala toimii myös hiihdonopettajana.

Arjan mielestä hänen suhteensa julkisuuteen on ollut aina hyvä. Vain joitakin kertoja hänen yksityisyyttään ei ole kunnioitettu.

– Kun olin perustanut perheen, lehdet huomasivat melko nopeasti, että minä kannan työn tuoman vastuun julkisuudesta, ei perheeni. Olen toivonut kunnioitusta medialta tätä periaatetta kohtaan, ja mielestäni yhteistyömme on ollut oikein toimivaa. Olen ehkä hieman tylsä julkkis, koska olen yleensä esillä vain työni kautta, Arja naurahtaa.

Syksyllä Arjaa työllisti muun muassa television Vain elämää -sarja. Hän on kiitollinen kokemuksesta. Ryhmän huumorintaju osui alusta asti yhteen.

– Leiri oli ainutlaatuinen kokemus. Musiikkiesitykset olivat loistavia. Tutustuimme hyvin toisiimme, koska olimme niin tiiviisti yhdessä. Meistä tuli ystäviä. Koen saaneeni musiikillisen verkoston, jota minulla ei ole ennen ollut. Tiedän, että voin kääntyä musiikkiasioissa heidän puoleensa luottamuksellisesti.

Päivät olivat pitkiä: aamuisin aloitettiin puoli yhdeksän aikaan ja työt lopetettiin vasta puoliltaöin. Lounaan ja päivällisen välissä ei juuri ollut vapaahetkiä, sillä haastatteluja oli paljon. Artistit istuivat pöydän ympärillä jopa seitsemän tuntia päivässä. Asioista päästiin puhumaan pitkään ja syvällisesti, välillä hyvin tunteikkaasti.

– Katsojat ihmettelevät joskus, miksi sarjassa itketään niin paljon. Se johtunee juuri noista pitkistä ja syvällisistä keskusteluista, joita ruudussa ei tietenkään pystytä näyttämään. Kun niiden jälkeen seuraa koskettava laulu, niin aika paksunahkainen pitää olla, jos ei ilmekään värähdä!

Viisi vuotta sitten Arja Koriseva sairastui rintasyöpään, ja tekemisestä tuli silloin hänelle terapiaa. Hän ei onnekseen joutunut sängynpohjalle potemaan, vaan sairausjakson aikana Arja muun muassa maalasi saunan ja vaihtoi kylpyhuoneen silikonit.

– Hoitojaksot ja sairausloma menivät hyvin. Puoli vuotta leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi, että voin jatkaa normaalia elämää. Niinpä palasin töihin. Lääkärini totesi, että en ole syöpää sairastava vaan syövän sairastanut laulaja.

Arjan ensimmäinen ajatus syöpädiagnoosin jälkeen oli samankaltainen kuin monella muullakin vastaavassa tilanteessa.

– Tuli vääjäämättä mieleen elämän rajallisuus ja se, miten elämä voi hetkessä muuttua. Olin ollut siihen asti terve, eikä suvussani ole ollut paljon rintasyöpää. Olin joskus pohtinut, että todennäköisesti joku laajasta ystäväpiiristäni saa joskus iän myötä rintasyövän, koska sitä on niin paljon. Minulle se sitten tuli, ja minun hartioideni oli jaksettava kantaa se, Arja sanoo.

Suurin tuki sairauden aikana oli oma perhe, puoliso ja lapset sekä kaikki läheiset ja ystävät. Arja on kiitollinen myös lääkäreille ja hoitajille, joiden loistava ammattitaito antoi uskoa paranemiseen.

Arja sanoo, ettei sairaus sinänsä muuttanut merkittävästi hänen arvomaailmaansa. Hän on aina pohtinut elämän rajallisuutta ja hetkestä nauttimisen tärkeyttä.

– On tärkeää miettiä, millä elämänsä haluaa täyttää. Mitä toivoo ja miten voi vaikuttaa toiveidensa toteutumiseen? En anna peloille valtaa. Pikemminkin toivon kuin pelkään. Toivon, että asiat menisivät hyvin, elämä kantaisi ja siitä osaisi ja saisi nauttia pitkään.

Arja uskoo myös korkeimman johdatukseen. Hän sanoo ristivänsä kätensä ja tunnustavansa oman heikkoutensa vaikeiden asioiden edessä. Hän muistaa myös kiittää joka ilta. Siitä oli hänelle apua ja tukea myös sairauden aikana. Apua oli myös niistä tuhansista esirukouksista, joita hänen puolestaan rukoiltiin. Ihmisten myötätunto oli muutoinkin uskomatonta: hän sai sairastumisensa jälkeen noin satatuhatta viestiä.

– Arvelen, että harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät luota mihinkään. Kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin oman pienuutensa huomaa. Silloinkin on mahdollista panna kädet ristiin.