Voi hyvin

Apua, olenko vakavasti sairas?

Apua, olenko vakavasti sairas?
Terveystietoa vyöryy päälle monesta suunnasta. Sairaudet tuntuvat vaanivan jokaista. Tauti voi iskeä äkkiarvaamatta. Jos epämääräiset ja katteettomat pelot vellovat mielessä, on syytä pysähtyä.
Julkaistu: 6.1.2021

Voisiko syynä olla aivokasvain? Huimaa kummasti ja päätä särkee. Ovatko nämä nyt diabeteksen ensioireita? Suuta kuivaa ja janottaa. Moni miettii tuntemuksiaan ja huolestuu. Media lisää kierroksia mielen syöttämiin uhkakuviin. Otsikko patistaa: Tunnista aivoinfarkti ajoissa!

Elämme aikaa, jolloin terveystietoa tulvii monelta suunnalta. Netin kautta jokainen pääsee lukemaan ­tutkimuksia, tilastoja ja ihmisten kokemuksia mitä hurjimmista sairauksista. Ei siis mikään ihme, jos pelottaa.

Oireisiin pitää tietenkin suhtautua vakavasti ja aina on syytä tarkistaa tilanne lääkärissä, mutta toisinaan vaivoihin ei löydy mitään vastausta. Ennen vanhaan puhuttiin luulosairaudesta. Nykytermi sairauksien pelolle on hypokondria.

Hetkittäin mielessä viivähtävä huoli ei ketään haittaa. Pahimmillaan sairauksien pelko kuitenkin lamauttaa ja vie ilon elämästä. Lisäksi eri lääkärien vastaanotoilla juokseminen käy kalliiksi.

Tutki pelkojasi

Usein pelkoja vähätellään tai niille naureskellaan. Älä nyt hulluja puhu, ei sinua mikään vaivaa. Psykoterapeutti Taina Saarinen ­kannustaa pysähtymään ja tutkimaan pelkoja. Ne kertovat aina jostain.

– Me suomalaiset emme ole kovin hyviä tunteiden käsittelyssä, ja pelko on vahva tunne. Sitä ei kannata noin vain sivuuttaa.

Saarisen mukaan elämän kriisit voivat laukaista ­sairauden pelon. Jos ystävä saa syöpädiagnoosin, ihminen alkaa helposti tarkkailla myös omia tuntemuksiaan. Uhka tulee lähelle ja koskettaa. Samoin saattaa käydä, jos perheenjäsen kuolee yllättäen. Perusturvallisuus järkkyy.

Avioeron syövereissä väsyneenä herää herkästi ­ajatus, että kaiken lisäksi terveyskin on romahtamassa. Sairauden pelko on myös yksi masennuksen oire. Ajatus vakavasta taudista istuu helposti muutenkin synkkään mielenmaisemaan.

Normaalit elämän siirtymävaiheet herkistävät meitä. Aikuistuva nuori tarkkailee oloaan ja huolestuu, vaikka olisi täysin terve. Eläkkeelle jäävä epäilee, ettei kaikki ole sittenkään kunnossa.

Jos ahdistuksesta tai epävarmuudesta ei pysty puhumaan suoraan, se saattaa kanavoitua sairauden pelkona. Syyt voivat olla hyvinkin syvällä.

– Kun elämäntarinaa ja suvun historiaa tutkitaan tarkemmin, voi paljastua, että pelot kumpuavat jopa sukupolvien takaa. Asia on saattanut vain unohtua, Saarinen valaisee.

Jos isomummu on kuollut yllättäen 40-vuotiaana, voi perheenäiti samassa iässä saada outoja oireita, joille ei löydy mitään syytä. Järkyttävä menetys on kulkenut suvun muistoissa ja jättänyt syvän jäljen perimään. Se alkaakin yllättäen kipuilla.

Sairauksiin suhtautuminen siirtyy perheissä sukupolvelta toiselle. Vaivoja on esimerkiksi valiteltu ­jatkuvasti, tai sitten niistä on vaiettu kokonaan. Asenne sairautta ja terveyttä kohtaan vaihtelee. Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ollut helpompi puhua sairauksista kuin tunteista: surusta, pettymyksestä tai yksinäisyydestä.

Omien asenteiden pohjamutia on syytä pöyhiä. Mistä ne kumpuavat ja mitä ne kertovat?

– Sukupuuta ja perheen historiaa kannattaa siis ­tutkia, jos epämääräiset olotilat alkavat vaivata eikä niille löydy mitään lääketieteellistä selitystä, Saarinen kannustaa.

Uhka on joskus pahempi kuin sairaus

Ihmiset elävät tänä päivänä monien sairauksien kanssa varsin hyvää elämää. Esimerkiksi diabetes ei siis enää ole mikään hirveä kohtalon isku. ­Syöpähoidot taas ovat kehittyneet huimasti.

–Joskus sairauden uhka onkin pahempi kuin itse sairaus, huomauttaa Saarinen.

Nykyään vastuuta omasta terveydestä sysätään entistä enemmän ihmiselle itselleen. Kunnon ­kansalainen on laiha ja liikunnallinen, energinen ja eloisa. On tietenkin selvää, että jokainen pystyy vaikuttamaan elinvuosiensa laatuun ja pituuteen. Tämä luo kuitenkin myös illuusion, että kaikkea voisi hallita.

– Tämän päivän ihmisille tyypillistä on kova kontrollin tarve. Sairaus taas merkitsee kontrollin menettämistä, ja siksi se herättää niin paljon pelkoa. Mutta vaikka kuinka liikkuisimme ja söisimme terveellisesti, voimme silti sairastua, Saarinen muistuttaa.

Puhutaan jopa terveysuskosta. Kun kuuliaisesti ­noudatat terveellisiä rutiineja, säästyt taudeilta ja kivuilta. Esimerkiksi makeanhimo on silloin kuin käärme paratiisissa. Herkuttelua seuraa rangaistus vakavana sairautena.

– Myös heikkouden pelko on nykyään yleistä. Se näkyy varsinkin työelämässä, jossa tehokkuuden ­vaatimukset yhä vain kasvavat. Emme halua olla heikkoja ja tarvitsevia. Sitähän sairaus tuo tullessaan. Jos pystyt hyväksymään heikkoutta itsessäsi ja muissa, ­sairauden pelko hellittää, Saarinen jatkaa.

Pelkoihin voi kietoutua syyllisyyttä. Jos ei pysty noudattamaan riittävän säntillisesti terveellisiä ­elämäntapoja, tulee tunne, että on itse syypää, jos sairastuu.

– Viime aikoina on puhuttu paljon hyvän unen ja ­nukkumisen merkityksestä. Siitäkin tulee helposti syyllisyyden tunteita, jos ei vain kerta kaikkiaan saa ­kunnolla unta. Ja kun huolestuu, nukkuu entistä huonommin. Noidankehä on siis valmis, Saarinen sanoo.

Tulenko hulluksi?

Tyypillisiä epämääräisiä oireita ovat raajojen pistely, väsymys, pahoinvointi, päänsärky ja vatsavaivat. Ihminen voi myös stressaavassa elämäntilanteessa pelätä tulevansa hulluksi. Väsyneenä olo tuntuu sumuiselta ja oudolta.

Kun tarpeeksi huolestuu, myös keho lähtee mukaan mielen pyöritykseen.

– Hengitys pinnallistuu ja huononee. Lihakset jännittyvät ja syke kiihtyy. Voi siis todella tulla sydänoireita. Tämä taas lisää huolestumista, Saarinen kertoo.

Mikä silloin neuvoksi? Jos omia ajatuksia ei pysty rauhoittamaan, kannattaa tehdä jotain. Taina Saarinen suosittelee kävelyä tai keveitä kotitöitä. Kumpikaan ei vaadi suurempia älyllisiä ponnistuksia tai ajattelua. Rutiininomainen, tuttu tekeminen rauhoittaa kehoa. Ei hätää, kaikki on hyvin.

Toinen keino on kuunnella musiikkia, lukea tai katsoa elokuvaa.

– Ajattelussa tapahtuu silloin väistämättä muutos, ja tuskaisin olo helpottuu, kun huomio on jonkin aikaa muualla. Peloista kannattaa myös puhua läheisille. ­Silloin huomaa, että muillakin on samanlaisia tuntemuksia eivätkä ne ole vaarallisia.

Taina Saarinen on innostunut hyväksymis- ja omistautumisterapiasta. Se tarjoaa harjoituksia, joiden avulla ihminen oppii sietämään ja purkamaan huolestuttavia ajatuksiaan. Silloin erilaisia kehon ja elimistön tuntemuksia voi tutkailla uteliaana ja avoimena.

– Pahinta on taistella ajatuksia ja tunteita vastaan. Se on kuin juoksuhiekassa polkemista. Kuoppa vain syvenee. Mutta jos pysähtyy itsensä äärelle ja hyväksyy tilanteen, kuorma kevenee. Tämän asenteen ­vaaliminen vaatii harjoituksia ja toistoa.

Turhat tutkimukset

Lääketieteen kehitys tuo mukanaan entistä tarkempia tutkimuksia ja mittauksia. Tulevia tauteja ennakoidaan geenitesteillä. Pienetkin poikkeamat normaaliarvoista tulevat esille. Täysin terveen ihmisen malli alkaa näyttää ahtaalta. Yhä harvempi mahtuu sen sisään.

Joskus tehdään myös täysin turhia tutkimuksia. ­Lääkäreillä ja hoitajilla on usein liian vähän aikaa ­kohdata potilasta ja kuunnella häntä. Ihminen palaa kotiin reseptin kanssa ja on entistä huolestuneempi.

Epätietoisuus ja virheelliset käsitykset omasta ­hoidosta ovat Taina Saarisen mukaan yleisiä. ­Lääkäri saattaa epähuomiossa heittää vastaanoton päätteeksi ilmaan lauseen, joka jää vaivaamaan potilasta. ­Huolestunut tarttuu jokaiseen sanaan ja äänenpainoon. Tarvittaisiin siis lisää aikaa ja moniammatillista yhteistyötä. Psykiatrinen sairaanhoitaja voi esimerkiksi auttaa kauhukuvien kanssa kamppailevaa potilasta.

Pelokkaan olisi hyvä löytää turvallinen omalääkäri, jonka luona käydä. Parasta olisi, jos lääkäri tuntisi koko perheen ja myös suvun historiaa. Tällainen on toki nykyaikana harvinaista luksusta, mutta pitkäaikainen hoitosuhde vähentää pelkoja. Silloin ei ole ­tarvetta hakeutua kuulemaan vielä toisen tai kolmannen ­lääkärin mielipidettä.

Hyvät ihmissuhteet

Terveys on muutakin kuin verenpainetta tai kolesteroliarvoja. Taina Saarinen muistuttaa, että esimerkiksi hyvät ihmissuhteet kuuluvat terveyteen. Ne ovat hyvinvoinnin kivijalkaa.

– Ja ilo on myös tärkeää. Samoin kuin nautinto. Elämän ei pitäisi olla pelkkää suorittamista, vaan siinä saa olla ihania nautintoja. Jokaisen kannattaisi miettiä, mitä hyvä elämä merkitsee juuri minulle.

Taina Saarinen

on psykoterapeutti, sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja.

– Kun opiskelin sairaanhoitajaksi, kävimme koulutuksessa läpi eri sairauksia. Silloin tuli koettua monenlaisia oireita. Tuli tunne, että kärsin juuri tuosta puheena olevasta taudista. Sairauden pelko on siis normaalia ja yleistä.

”Nautin luonnosta, elokuvista, kirjoista, ruoanlaitosta ja yhdessä syömisestä.”

Kommentoi »