Apu Terveys

Keramiikkataiteilija Anu Pentikin parisuhde on parantunut iän myötä: "Olemme oppineet elämään niin, että molemmilla on oma talo"

Keramiikkataiteilija Anu Pentikin parisuhde on parantunut iän myötä: "Olemme oppineet elämään niin, että molemmilla on oma talo"
Keramiikkataiteilija Anu Pentik aikoo elää satavuotiaaksi. Elämänsä viimeisessä neljänneksessä hän haluaa keskittyä muiden auttamiseen.
Julkaistu: 11.1.2021
Keramiikkataiteilija Anu Pentik, 78, harrastaa keramiikkaa kaikissa muodoissaan, sekä lähiruokaa ja villiyrttejä. Perheeseen kuuluu puoliso Topi, kaksi aikuista lasta, seitsemän lastenlasta, yksi lapsenlapsenlapsi.
Keramiikkataiteilija Anu Pentik herää joka aamu viimeistään viideltä. Ennen kuutta hän on jo tekemässä keramiikkaa Pentikin tehtaalla tai koti­studiossaan Posiolla Kitkajärven rannalla.
– Kotona minulla on kahdeksan askelman matka sängystä töihin. Kotistudioltani näen Kitkajärven, vettä oikealla ja vasemmalla. Aurinko kertoo, paljonko kello on, Anu kuvailee.
En tee työtä, vaan elän saven kanssa.
Anu ja Topi Pentikäisen perustama Pentik täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Parhaillaan Anu tekee koti­studiollaan lampunjalkoja juhlavuoden kunniaksi. Jokainen lampunjalka on erilainen, ja niitä valmistetaan sata.
– Ihmiset eivät enää pidä turhaa krääsää kodeissaan. Siksi teen juhlavuodeksi hyötyesineen, valaisimen, joka voi olla samalla veistos.
Myös Anun näyttely Wäinö Aaltosen museossa Turussa siirtyi koronaepidemian takia vuoteen 2021. Se on merkittävästi taannoista Taidehallin näyttelyä suurempi. Näyttelyyn tulee seitsemän installaatiota ja ulkoteos, joka on vielä tekeillä.
– En tee työtä, vaan elän saven kanssa. On mahtava tunne, kun voin olla vapaa ­ja samalla kunnianhimo ­ke­­hot­taa tekemään aina ­entistä parempaa, Anu sanoo.
Posion luonto on Anulle tärkeä inspiraation lähde.

Anu Pentikin neljä oivallusta ikääntymisestä

1. Luopuminen ei ollut vaikeaa

Olen pitkäikäistä sukua ja aion elää neljä kvartaalia eli sata vuotta. Ensimmäiset 25 vuotta käsittävät tärkeän lapsuuden ja nuoruuden. Kun äitini menehtyi, minusta tuli kuusivuotiaana vahva aikuinen, joka selviää kaikesta. Onneksi tapasin Topi Pentikäisen. Tulevaisuus tehtiin siellä tanssilavalla, jolla kohtasimme.
Toisen kvartaalin aikaan osuivat yrityksen perustaminen ja ponnistelut myötä- ja vastoinkäymisissä. Elämä oli vauhdikasta, ja me selvisimme. Topin lisäksi tarkoitan kaikkia Pentik-ihmisiä.
Kolmas kvartaali merkitsi luopumista, kun pojastamme Pasista tuli Pentikin toimitusjohtaja. Minun piti etsiä vastapaino yksilöllisestä taiteesta, koska annoin pois ohjat ja vastuun yrityksestä. Pentikistä luopuminen oli kuin maatilan sukupolvenvaihdos. Kun antaa tilan pojalleen, pitää luottaa häneen eikä saa mennä pellolle itse. Luopuminen ei ollut minulle vaikeaa.
Neljännessä kvartaalissa haluan välttää vanhan naisen itsekkyyttä. Vanhat ihmiset saattavat elää pienessä piirissä itsensä ympärillä, vaikkei se olisi välttämätöntä. Tahdon huomioida ja auttaa ihmisiä tai ihmisryhmiä. En tarkoita yksinomaan rahaa, vaan haluan esimerkiksi puskea nuoria taiteilijoita eteenpäin.

2. Enemmän aikaa omalle perheelle

Omistauduin itsekkäästi työlle koko elämäni kakkoskvartaalin. Ajattelin, että näin asiat menevät eteenpäin. Bisnes tarvitsi minua enemmän kuin perhe. Perheellä oli isä, bisneksellä vain minut.
Nykyään olen alkanut viettää enemmän aikaa omien perheenjäsenteni kanssa. Matkustamme yhdessä, ja he vierailevat Posiolla useammin kuin ennen. Nyt seuraan erityisesti tyttärentyttäreni nelivuotiasta Sylviä. Hän on yhtä vaalea ja topakka kuin minä.
Tämä elämänvaihe tuntuu normaalilta: asiat ovat hyvin ja kehittyvät eteenpäin. Perheeni on terve, ja se on hienoa.
Ruoanlaitosta perheelle on tullut mukava harrastus. Teen ruokaa joka päivä. Keräämme luonnosta pakastimeen, kuivattaviksi, salaattiin ja teeaineksiksi villiyrttejä, kuten nokkosia, maitohorsmaa, karjalanminttua, piharatamoa, suopursua ja pieniä koivunlehtiä.

3. Silmät ja sydän elossa kauneudelle

Pentikin organisaatiossa ei ole enää virallista paikkaa minulle. En kuitenkaan ole eläkkeellä, vaan töissä. Kaiken vastuun olen antanut pois ja olen taustavaikuttaja. Se on helpottava tunne.
Nyt minusta pursuaa luomisvoima, jota on liiankin kanssa. Olen vanhanaikainen ihminen siinä, että kun päätän tai lupaan jotakin, teen sen aina vaikka pää verissä. En pidä siitä, että istutaan ja haaveillaan ja juodaan viiniä. Laitan mieluummin energiani siihen, että on unelma, jonka toteuttamiseen käytän kaikki voimani. En ole tyhjänhaaveilija.
On tärkeää pitää silmät ja sydän elossa kauneudelle. Nytkin katson, kun Kitka on aivan tyyni ja metsän sammaleet sateen kostuttamat. Saan voimaa tuon metsän kymmenistä vihreän sävyistä ja ikkunan takana lentävistä linnuista. Olen saanut elämältä liiankin paljon, mutta olen pyrkinyt pitämään itseni ihmisenä, joka osaa iloita pienistä asioista.

4. Vapautta on helpompi antaa

Parisuhteemme Topin kanssa on parantunut ikääntyessämme. Olemme oppineet elämään niin, että molemmilla on oma talo. Käytännössä ne on kytketty toisiinsa. Topin osa on vanha ja minun uusi. Topilla on koirien vuoksi oma talo, koska minä en halua koiria kotiini.
Nuorempina meillä oli bisneksessä niin paljon myllerrystä, että se vei osan parisuhteesta. Silloin ei ollut aikaa toisen hyville tai huonoille päiville. Tarvitsimme toisiamme, jotta jaksoimme bisneksen kanssa. Topi oli myös niin viisas, että hän antoi minulle vapauden matkustaa eikä ollut siitä mustasukkainen.
Vietämme paljon aikaa yhdessä. Topi on oppinut aikaiseen heräämiseeni. Kesäaikaan käymme aamulla uimassa ja syömme aamupalan. Teemme lounaan yhdessä ja otamme tehtaalla kahden kahvit. Kuudelta laitamme ruoan. Illalla katsomme jotain Netflixistä ja sitten nautimme iltateen. Tämä on rytmimme.
Kunnioitamme toisiamme, emme kahlitse. Vanhempana on helpompaa antaa toiselle vapautta kuin nuorena, sillä suhteen liima on niin vahvaa, että se kestää vaikka mitä.
Kommentoi »