Apu Terveys

Anna Hanski koronan jälkeen: "Meillä asuu kaksi muusikkoa eli kaksi työtöntä – nurkissa pyöriminen on vaativaa"

Anna Hanski koronan jälkeen: "Meillä asuu kaksi muusikkoa eli kaksi työtöntä – nurkissa pyöriminen on vaativaa"
Anna Hanski joutui paniikkiin, kun hän sairastui koronainfektioon vuosi sitten maaliskuussa. Epidemian pitkittyminen on vienyt laulajalta työt. Miten hän on selvinnyt?
Julkaistu: 11.6.2021

En missään tapauksessa ­halua enää toista kierrosta koronaa, Anna Hanski ­sanoo vakavana.

Hän sairastui korona­infektioon maaliskuussa 2020. Nyt Annan tilanne on samanlainen kuin kellä tahansa, joka ei ole vielä saanut koronarokotusta.

– Olen mukana THL:n tutkimuksessa, jossa mitataan vasta-aineita koronan sairastaneilta. Lokakuussa minulla oli vasta-aineita, mutta joulukuussa ei.

Anna miettii, että vasta-aineiden säilyminen on hyvin yksilöllistä. Toisella henkilöllä oli yhä joulukuussa vahvat vasta-aineet veressään, vaikka tämä oli sairastanut koronan samaan aikaan kuin hän.

Annan tartunnan jäljet johtivat naistenpäivän konserttiin Musiikkitalolla. Siellä viruksen sai ihminen, joka tartutti sen Annaan kotitalon Malaga-baarin ­tilaisuudessa 11. maaliskuuta viime vuonna. Anna ja hänen puolisonsa, rumpali Aku Nyyssönen, asuvat muusikoiden Jallukka-talossa Helsingin Jätkäsaa­ressa. Baari sijaitsee talon alakerrassa.

– Olin tyttäreni Nennan ja lapsenlapseni Kasperin kanssa mökillä, kun sain tiedon, että Malaga-­baarissa tapaamani ihminen oli sairastunut koronaan. Silloin minulla ei ollut flunssaoireita. Ainoa outo asia oli, etten haistanut mitään, vaikka mausteinen kana paistui pannulla nenäni edessä.

Samaan aikaan Uusimaa meni kiinni ja tilanne oli sekava. Anna lähti salamana mökiltä, ja kaikki vetäytyivät karanteeniin. Koronatestiin Anna pääsi, koska hän oli ollut lähellä sairastunutta. Se oli positiivinen.

Hellyttävä bambi on Annan voimaeläin. Seinällä on Katja Tukiaisen teos Takapotku, joka on Annalle hyvin tärkeä.

Hajuaistin menetys pelotti

– Fyysiset oireeni olivat lievät. Miniyskä meni ohi vuorokaudessa, samoin lihassärky ja kuume. Silmiin ja ihoon tuli omituisia oireita, jotka myöhemmin ­yhdistettiin virukseen. Olin sanoin kuvaamattoman väsynyt, ja henkeä ahdisti, Anna kertoo.

Ensimmäinen sairausjakso kesti kolme viikkoa. Toukokuussa hengenahdistus alkoi uudelleen. Vatsa­oireet ilmaantuivat vasta kesän lopussa.

Haju- ja makuaistin menetys pelotti, koska sitä ei vielä liitetty koronaan. Annalle tuli tunne, että hän ei saa happea, jos hän ei haista.

– Viestittelin sen henkilön kanssa, jolta korona tarttui minuun. Sain tietää, että myös häneltä oli mennyt hajuaisti. Se helpotti. Myöhemmin haju- ja makuaisti ovat palautuneet.

Anna teki myös tuoksutestiä. Hänellä oli rinnakkain sitruuna, sataprosenttista ruusuöljyä, kahvipurkki, tiikeribalsamia ja Diorin vahva parfyymi.

– Haistelin tuttuja tuoksuja monta kertaa päivässä. Vaikka ne ovat voimakkaita, en haistanut mitään.

Anna itse ei tartuttanut ketään, mikä tuntuu ­hänestä käsittämättömältä. Hän sairasti koronaa ­tietämättään jo mökkireissulla, mutta lapset ja Aku-puoliso eivät saaneet tartuntaa.

Tauti laukaisi paniikkihäiriön

Anna miettii, että sairastamisen kokemus oli vuosi sitten varmasti erilainen kuin se olisi nykyisin.

– Nyt on melko varmaa, että suurimmalle osalle korona ei ole kohtalokas. Joillekin se kuitenkin on, eikä voi tietää kenelle.

Kun Anna sairastui, Suomessa oli vajaa tuhat korona­tartuntaa ja viruksen käyttäytyminen oli ­arvoitus. Hän sanoo, että epidemian alussa tauti oli yhtä pelottava kuin rutto, myös hänelle. Korona laukaisi jonkinasteisen paniikkihäiriön.

– Ajattelen, että se johtui hajuaistin menetyksestä. Se meni aivoissani samaan lokeroon kuin ahtaan paikan kammo. Paniikkihäiriö on kiinnostanut minua, ja koetinkin toimia oppimani mukaan: hengittää ja rauhoittua.

Anna pelkäsi paljon. Hän katsoi uutiset toistensa perään.

– Italiassa oli ruumisarkkuja kaduilla. Lehdet, nuo ihanat positiivisuuden lähettiläät, olivat täynnä kuolemaa. Ne kertoivat, että kolmas viikko on pahin ja nuoriakin joutuu teho-osastolle. Okei, mulla alkaa huomenna kolmas viikko. Kuolenko? Se oli järkyttävää ja ahdistavaa.

Terveydenhuollosta soitettiin joka päivä ja kysyttiin, miten Anna jaksoi, millaisia oireita oli ja tarvitsiko hän apua. Henkinen puoli jäi kuitenkin syrjään.

– Terveydenhuollon kyky kohdata ihmisen hätä oli todella huono. Minä osaan sanoa asiani, mutta ­miten apua saivat ne, jotka eivät osaa ilmaista hätäänsä ­puhumalla?

Anna kirjoitti pelostaan julkisen Facebook-päivityksen, joka luettiin television A-studiota myöten. Kriisipuhelimia alkoi avautua huhtikuussa 2020.

Annaa auttoi myös se, että hän asuu yhteisölli­sessä talossa. Kohtaamispaikka oli kotioven edessä luhti­käytävällä, jota hän kutsuu nimellä Luhti Café.

– Saatoin istua siinä pari tuntia kahvilla tai teellä ja sain ulkoilmaa. Olin mahtavassa asemassa, koska ­samassa talossa asuu oman alan ihmisiä. En jäänyt sosiaalisesti eristyksiin.

Anna kuvailee lapsenlastaan Kasperia "suureksi valon lähteeksi".

Etäkahvilla äidin kanssa

Kulunut vuosi on koetellut Annan taiteilijakotia. Hän ja Aku eivät ole päässeet lainkaan useamman päivän keikkareissuille tai ylipäätään poistuneet ­kotoa edes harjoittelemaan niin, että mielessä olisi jokin produktio.

– Meillä asuu kaksi muusikkoa eli kaksi työtöntä. Nurkissa pyöriminen on vaativaa. Olen ollut paljon mökillä yksin. Olemme pärjänneet, koska tiedämme, että tilanne nyt vain on tämä.

Anna on kiitollinen siitä, että hänellä on laaja ja tiivis perheyhteisö. Nenna-tytär ja kolmevuotias Kasperi asuvat muutaman sadan metrin päässä, ja Anna on voinut tavata heitä. Alina-tytär asuu Vallilassa. Varovaisuudestaan huolimatta Alinakin sairasti ­koronan viime talvena. Fyysiset oireet olivat rajummat kuin Annalla.

Kaikki Hanskin neljä sisarusta eli Anna, Janus, Pinja ja Petra asuvat perheineen pääkaupunki­seudulla.

– Olemme voimakkaasti toistemme elämässä, ja arvostan sitä paljon. Olisi käsittämätöntä, että soittelisimme vain kerran vuodessa. Olemme aina olleet tiivis perhe, mutta osaamme antaa tilaa toisillemme.

Naantalissa asuvan äitinsä kanssa Anna on juonut joka aamu kahvit Facetimessä, mikä on tuntunut mukavalta. Kyyneleet nousevat hänen silmiinsä, kun puhe kääntyy mummaan eli näyttelijä Anja Pohjolaan, Annan isoisän leskeen.

– Viime vuonna itketti, ettemme voineet viettää yhdessä mumman syntymäpäivää. Päätimme juhlia kunnolla vuoden kuluttua, kun hän täyttäisi 90 vuotta. Ja nyt tilanne on tämä.

Mummaa on tavattu yksi kerrallaan ja maski kasvoilla. Vuosi sitten ei menty sisälle lainkaan. Nyt mumma on saanut rokotuksen, ja Anna on voinut kuljettaa häntä asioille.

– Koen syvää empatiaa niitä kohtaan, joiden isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat hoivakodissa. Toivottavasti korona auttaa huomaamaan, miten tärkeitä olemme toisillemme ja miten tärkeää on ­pitää huolta toisistamme. Muistan ihmiset, jotka sairastaessani soittivat ja kysyivät, miten jaksan ja ­miten he voivat auttaa.

Alan tulevaisuus huolestuttaa

Muusikoiden talossa korona vaikutti kuin pommi. Esiintymiset peruuntuivat hetkessä. Anna kuuluu muusikoiden työttömyyskassaan, mikä on ollut hänen taloudellinen pelastuksensa. Apurahojen hakua onneksi muutettiin niin, ettei niihin vaadittu enää mittavia luovan työn suunnitelmia ja esitysaikatauluja.

– Olin reipas viime keväänä ja olen ollut reipas koko ajan. Moni alkaa kuitenkin väsähtää, jos on ollut reipas pitkään. Syvempi huoleni on, millaisia pitkä­aikaisvaikutuksia koronalla on. Aistin, että monen mieli on matalalla – myös niiden, joilla on töitä. ­Puhumattakaan niistä, joilla ei ole. Tulee huoli toimeentulosta ja tunne, onko enää tarpeellinen.

Anna pohtii, mihin esiintyvät taiteilijat palaavat pandemian jälkeen. Miten tapahtumia järjestetään ja kenellä on varaa kuluttaa kulttuuriin? Artistilta saatetaan myös kysellä, milloin hän alkaa tehdä oikeita töitä.

– Sellaiset väitteet menevät ihon alle, kun on 30 vuotta elättänyt itsensä tekemällä kovaa duunia suhdanneherkällä alalla.

Anna sanoo olevansa onnellinen siitä, että Suomessa tehdään päätökset ihmishenki edellä. Hänen mielestään kulttuurialan rajoitukset eivät kuitenkaan ole olleet ajantasaisia ja oikeudenmukaisia.

– Kaikki tilaisuudet, joissa ehdin syksyllä esiintyä, järjestettiin vastuullisesti. Lauloimme maskit päällä, kaukana toisistamme. Emme koskeneet samaan mik­rofoniin. Se kiellettiin ennen kuin karaoke.

– Ei voi tietää, millainen ­arpaonni osuu. Joku voi olla oireeton, toinen teholla. Tauti pitää ottaa vakavasti, mutta on huojentavaa tietää, että siihen kuolee vain harva, koronan sairastanut Anna Hanski sanoo.

Rokotus on yhteinen teko

Anna rakastaa liikkumista, mutta keväällä sairastettu tauti tuntui voinnissa syksyyn asti.

– Hengästyin helposti enkä saanut happea. Kun­toni romahti.

Elokuussa Anna pystyi tekemään ensi kertaa HIIT-treenin eli kovatehoisen intervalliharjoituksen ryhmässä, jonka laulaja-näyttelijä Reetta Korhonen perusti muusikoille epidemian alussa. Kuuden hengen ryhmä keskittyy HIIT-harjoituksiin ja kehonhuoltoon. Kotona Anna tekee nettitreenejä.

– Liikkuminen on auttanut kestämään poikkeus­tilannetta. Päiviin tulee rutiinia, mikä tuo hyvää mieltä ja virkeyttä.

Koronan seuraamisen Anna on rajoittanut illan uutisiin ja A-studioon. Hänen viestijäsuosikkinsa on HUSin infektioylilääkäri Asko Järvinen, jossa yhdistyvät asiallisuus, toiveikkuus ja lempeys.

– Osa taudin vaarallisuudesta piilee siinä, mitä se tekee mielenterveydelle ja taloudelle. Elämä on mennyt suppeaksi. Ihmistyypit erottuvat tänä aikana. Onneksi suurin osa ottaa rajoitukset vakavasti.

Otatko koronarokotuksen, kun vuorosi tulee?

– Otan. Minulla oli toisenlainenkin mielipide, mutta sitten ymmärsin laajemman kuvan. Rokotus on yhteinen teko. Siten kannan korteni kekoon ­yhteiskunnan ja oman alani elpymisessä.

5 x hyvinvoinnin lähteeni

Tykkään laittaa kotia. Sisustan yöt ja päivät ja vaihdan olohuoneen järjestystä lakkaamatta. Mökillä vaalin kauneutta sisällä ja ulkona puutarhassa. Voima­eläimeni on bambi, ja niitä on minulla monta.

Disney-bambi on vintagea 1950-luvulta.

Meitä on neljä ­sisarusta ja viisi sukupolvea. Mummalla, Anja Pohjolalla, on kuusi lapsenlasta, kaksitoista lapsenlapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsenlapsi. Perhe ja suku merkitsevät minulle todella paljon.

Rakastan laittaa ruokaa ja kutsua ihmisiä syömään. Tykkää rentoudesta ja voin kutsua ystävät syömään makaronilaatikkoa maanantai-iltana. Normaalioloissa meillä on sisaruslounas vähintään kerran kuussa. Silloin meitä on paikalla 16.

Lapsenlapseni ­Kasperi, 3, on suuri valon lähde. Laulamme, tanssimme ja leikimme yhdessä. Vedän myös musiikkileikkikouluja. Lapsille tekeminen on ihanaa.

Käyn kaksi kertaa viikossa kuuden hengen jumpparyhmässä. Teemme HIIT-harjoituksia ja kehonhuoltoa. Korona-aikana olen tehnyt myös netti­treenejä, muun muassa joogaa olohuoneessa. Talvella rakastan hiihtoa.

Anna Hanski

Ikä: 50 vuotta.

Ammatti: laulaja, muusikko ja näyttelijä.

Perhe: puoliso muusikko Aku Nyyssönen, kaksi ­tytärtä ja yksi lapsenlapsi.

Ajankohtaista: Uusi kappale Toinen toiselle ja Elämältä kaiken sain -näytelmä Hämeenlinnan Uudessa kesäteatterissa 1.7. alkaen. Annan osaksi omistama Konnustuvan kahvila Leppävirralla avataan kesäksi.

Kommentoi »