”Kun katselen ikätovereitani, huomaan, että olen virkeämpi kuin moni muu. Usealla ikäiselläni on sairauksia ja mielenterveysongelmia. Moni ystävä on jo nukkunut pois. Itse jaksan vielä sauvakävellä päivittäin tunnin puolentoista lenkkejä.
En vieläkään tunne itseäni vanhaksi. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja pääkin pelaa. Ehkä olen säästynyt isommilta vanhuuden ongelmilta, koska elämässäni on edelleen paljon liikuntaa ja sosiaalista toimintaa.
Kun jäin kuusikymppisenä eläkkeelle, liityin senioriryhmään, jossa tanssimme ja reissasimme ympäri Suomea. Nykyisin käyn kerran viikossa kerhossa, jossa keskustellaan, tehdään aivovoimistelua ja retkeillään. Houkuttelin mukaan myös ystäväni Kirstin.
Kuulumme kolmen naisen ystäväporukkaan, jonka kanssa käymme esimerkiksi Tallinnassa. Minulla on myös muita ystäviä, joiden kanssa tapaamme ja soittelemme. On ihanaa, kun on ystäviä ja pystyy menemään minne vaan. Jos jää kotiin nyhjöttämään, tylsistyy.
Olen tuntenut Kirstin melkein 60 vuotta. Asuimme 1960-luvulla samalla kadulla ja tutustuimme toisiimme Kirstin ystävän kautta. Vietimme usein illanistujaisia isommalla porukalla.
Arvostan pitkää ystävyyttämme. On tärkeää, että elämässäni on vielä ihana ja huomaavainen ystävä. Olemme aivan erilaisia persoonia, mutta silti meillä ei ole ollut koskaan riitaa. Olen Kirstiä arempi. En uskaltaisi lähteä yksin reissuun ulkomaille.
Kirsti muistaa aina merkkipäiväni. Jos mahdollista, järjestämme juhlapäivinä kahvikutsut.
Muutin Helsinkiin parikymppisenä Alahärmästä. Sain hoitoapulaisen paikan vanhusten palvelutalosta. Viihdyin hoiva-alalla melkein 40 vuotta. Nautin työstäni. Sain kohdata monenlaisia ihmisiä ja kehittää taitojani.
Elämääni on mahtunut myös vastoinkäymisiä. Erosin aviomiehestäni, kun tyttäreni oli pieni.
Olen onneksi sellainen, etten jää jumiin ikäviin asioihin. En jäänyt märehtimään eroa. Pärjäsin hyvin yksinhuoltajana. Tyttäreni lapsuudesta on ihania muistoja.
Minulla on riittänyt ystäviä ja tekemistä. En ole kaivannut uutta puolisoa rinnalleni eron jälkeen. Yksinäiseltä ei ole tuntunut juuri koskaan. Olen paljon menossa, mutta keksin tekemistä myös kotona.
Koronaeristyksessä olen järjestellyt kaappeja, käynyt kävelyllä ja lukenut kaikki tilaamani lehdet kannesta kanteen. Kolmekymppinen tyttärentytär on käynyt puolestani kaupassa.
Toivon, että järki pysyisi päässä ja jalat kantaisivat mahdollisimman pitkään.
Askel on jo hidastunut. Nuoremmat menevät ohi kadulla. Kun ulkona on liukasta, kulkeminen saattaa pelottaa. Aiemmin pidin tanssimisesta, mutta nyt tuntuu, ettei se ole enää minua varten.
”Ainut asia, mitä kadun, on, että jätin aikoinaan koulut käymättä.”
Nautin nyt seesteisestä elämästä ja siitä, mitä se eteeni tuo. Haaveilen enää siitä, että pysyisin terveenä. On ihanaa, että saan vielä tämänikäisenä elää, olla ja nauttia.
Olen onnekas. Terveyttä on piisannut, ja minulla on oma koti eikä velkaa.
Ainoa asia, mitä kadun on, että jätin aikoinaan koulut käymättä. Olin hyvä saksan kielessä. Opettaja kannusti jatkamaan oppikoulussa, mutta tanssi ja huvitukset kiinnostivat enemmän. Opettajan mielestä olisin pärjännyt opinnoissa pidemmällekin.
On tärkeää pysyä ajan hermolla. Seuraan tiiviisti politiikkaa ja maailman tapahtumia. Katson uutiset ja luen lehdet tarkkaan. Ilmastonmuutos on iso maailmanlaajuinen ongelma. Mietityttää, mihin suuntaan maailma kallistuu, ja millainen maapallo jää jälkipolville.
On myös kamalaa, että koronaviruksen kaltainen tauti pääsi meillä valloilleen. En pelkää tautia, mutta en olisi koskaan uskonut, että tällainen tulee ja kaataa meitä. Toivottavasti pääsisimme siitä äkkiä eroon. Pystyin elämään oman nuoruuteni ilman tällaisia huolia.
Elämä on opettanut paljon, mutta en silti koe, että minun kannattaa antaa elämänohjeita nuoremmille. Jokainen on oma itsenäinen persoonansa.
Saan suunnattomasti iloa musiikista. Kun herään aamulla, laitan ensimmäiseksi radion päälle. Kun tulee hyvä kappale, jalka alkaa lipattamaan. Tykkään kaikenlaisesta musiikista, varsinkin iskelmistä. On ihanaa kuunnella iltaisin levytoiveita ja nukahtaa siihen, kun tulee hyvä biisi.”
Lue lisäksi 87-vuotiaan Kirstin ajatuksia elämästä.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2020.
