Keltaisen puutalon perälle on rakennettu temppelihuone. Sen kultaiset Buddha-patsaat ja värikkäät rukousliput vievät mielikuvamatkalle Nepalin vuoristoon.
Tähän meditaatiolle varattuun huoneeseen näyttelijä Amanda Pilke, 33, vetäytyy joka aamu heti herättyään. Buddhalainen aamumeditaatio koostuu erilaisista rukouksista, mantroista ja hiljentymisestä.
Amanda istuu patjan päällä jalat lootusasennossa. Välillä hän nousee kumartamaan kohti alttaria. Yhteensä noin tunnin kestävällä aamuharjoituksella puhdistetaan kehoa ja mieltä.
”Meditaation avulla vahvistetaan myötätunnon kokemusta kaikkia olentoja ja koko universumia kohtaan”, Amanda sanoo.
Meditointi on läsnä pitkin päivää, sillä myös arjen askareet ovat Amandalle henkisiä harjoituksia. Kun Amanda tiskaa, sytyttää takkaa tai kuorii perunoita, hän saattaa lausua samalla mantraa. Sen avulla hän yrittää pysyä tietoisesti läsnä jokaisessa hetkessä.
Keskeytyksiä kahden lapsen perheessä tulee tuon tuosta. Äitiä tarvitaan pyyhkimään ja katsomaan juuri valmistunutta taideteosta.
”Suurin läsnäoloharjoitus onkin osata säilyttää tyyneyden tila arjen tiimellyksessä.”
Romahduspisteestä kohti valoa
Aina Amandan mieli ei ole ollut tyyni. Kymmenen vuotta sitten hän oli romahduspisteessä. 22-vuotias näyttelijä oli saanut isoja rooleja valkokankaalla, voittanut Jussi-palkinnon ja tehnyt yhteistyötä eturivin näyttelijöiden kanssa. Ulkoisesti kaikki näytti olevan kunnossa, mutta sisäisesti Amanda voi huonosti.
”Minusta tuntui siltä, että olin antanut jo kaiken itsestäni.”
Uupunut ja huonovointinen Amanda sairastui ortoreksiaan. Pakonomaisen terveellisesti syömällä hän yritti saavuttaa kontrollin tunnetta edes jollain elämänsä alueella.
Kun kesäkuussa 2013 Amandalle tarjottiin uutta roolia, hän kieltäytyi siitä. Vaikka päätös tuntui oikealta, Amandaa pelotti.
”Mietin, että voiko näin edes tehdä ja mitähän tästä seuraa. Olin näytellyt ensimmäisen roolini 11-vuotiaana ja siitä lähtien rakentanut uraani. En ollut varma, mitä minusta jää jäljelle, jos luovun näyttelijän identiteetistäni.”
Amanda heittäytyi tyhjän päälle. Hänellä ei ollut suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ainoastaan halu voida paremmin.
Samana kesänä Amanda kohtasi ihmisen, joka opetti hänet pysähtymään. Hän tutustui yhteisten ystävien kautta Velimattiin, joka oli viettänyt aikaa Nepalissa ja kääntynyt buddhalaiseksi. Miehessä oli kirkkaus, joka puhutteli Amandaa.
Amandalle tuli olo, että tuolle ihmiselle hän voi kertoa kaiken. Niin hän tekikin. Suhde alkoi nopeasti, ja sen alussa käytiin vakava keskustelu. Velimatti sanoi, että he voivat jakaa elämänsä, mutta Amandan pitäisi oikeasti lähteä tutkimaan sisäistä maailmaansa ja sitä, mitä hän elämältään haluaa.
Vuoden päästä seurustelun aloittamisesta pariskunta oli naimisissa ja pöytyäläisen puutalon omistajia. Asettuminen maaseudulle Varsinais-Suomeen tuntui Amandasta heti hyvältä.
Keltaisessa puutalossa Amandan elämä alkoi muuttua. Hän opetteli buddhalaisia oppeja ja tutustui perusteellisesti meditaation maailmaan. Uudenlaiseen arkeen kuului myös työskentely vanhainkodissa, ekokaupassa ja kahvilassa.
Sukellus mielenmaisemaan
Buddhalaisuus vei Amandan itsetutkiskelun polulle. Alkoi antoisa ja vaikea matka.
”En ollut aiemmin pystynyt pysähtymään pohtimaan kovin syvällisesti asioita. Olin lakaissut ongelmani ja vaikeat tunteeni maton alle.”
Amanda alkoi käydä läpi menneitä hankalia hetkiään, kuten lapsuudessa koettua turvattomuutta.
Hän kohtasi tunteita, joita oli aiemmin juossut karkuun.
Amanda ymmärsi, että turvattomuuden kokemukset olivat kasvattaneet hänestä miellyttäjän, joka pyrki kaikissa tilanteissa tulemaan hyväksytyksi.
”Janosin rakkautta. Ajattelin, etten riitä sellaisena kuin olen ja että ihmiset eivät hyväksy minua. Koin huonommuutta ja pyrin jatkuvasti parempaan.”
Näiden vääristyneiden uskomusten purkaminen vaati aikaa, hiljaisuutta, kyyneliä, ajattelemista ja keskusteluja puolison kanssa. Mitä syvemmälle omaan mielenmaisemaansa Amanda sukelsi, sitä enemmän tuntemattomia tunteita sieltä löytyi.
”Tunnistin sisälläni myös paljon häpeää. Se oli heijastunut siihen, miten en ollut osannut hyväksyä itseäni naisena.”
Amanda alkoi rakentaa itsetuntoaan uudelleen.
”Oivalsin, etten ollut kunnioittanut ja arvostanut itseäni. Olin yrittänyt miellyttää kaikkia muita, mutten ollut pystynyt olemaan itselleni hyvä.”
Mantrat ja meditaatio osana jokaista päivää
Tunnetyöskentely tuntui koko kehossa: välillä kurkkua kuristi tai rintakehää painoi. Kun Amanda sai vaikeat tunteensa käsiteltyä, myös keho rentoutui.
Puoliso oli koko ajan rinnalla ja osasi tukea Amandaa.
”En olisi pystynyt tekemään kaikkea sitä työtä, jos Velimatti ei olisi ollut kannustamassa ja opastamassa minua.”
Mitä enemmän Amanda teki sisäistä matkaa ja tutustui itseensä, sitä syvemmin hän kiinnostui buddhalaisuudesta. Mantrat ja meditaatiot alkoivat olla yhtä luonteva osa päivää kuin hampaiden harjaus.
”Länsimaiset ihmiset puhuvat buddhalaisuudesta filosofiana, idässä se taas käsitetään usein uskonnoksi. Minulle buddhalaisuus on ennen kaikkea elämäntapa. Toki se on minulle myös pyhä asia. Saan buddhalaisuudesta sellaista hengen ravintoa, mitä moni ammentaa uskonnoista.”
Nuorempana Amanda kuului ortodoksiseen kirkkoon. Se ei kuitenkaan tuntunut omalta tieltä, ja Amanda erosi kirkosta 19-vuotiaana.
Buddhalainen maailmankuva on tuonut vastauksia niihin kysymyksiin, joita hän nuorempana pohti. Nykyään ajatus jälleensyntymisestä ja elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ovat hänelle luonnollisia.
”Ajatus sielunvaelluksesta on lohdullinen ja se auttaa minua takertumasta elämään tai ihmisiin. Ymmärrän, että tämä elämä on vain yksi matka, jonka jälkeen muutan muotoani.”
Buddhalaisuus kirkasti arvot
Amanda uskoo karman lakiin, jonka mukaan hyvistä teoista seuraa hyvää ja huonoista teoista huonoa.
”Keräämme joka päivä hyvää tai huonoa karmaa. Jokaisella teollamme on merkitys.”
Buddhalaisuus on antanut Amandalle niin paljon, että hänestä tuntuu vaikealta pukea sitä sanoiksi.
”Sain uuden elämän. En olisi koskaan arvannut, mihin hyppy tuntemattomaan minut vie.”
Henkisen kodin lisäksi buddhalaisuus kirkasti Amandan arvoja. Rakkaus, rehellisyys ja myötätunto ovat ne peruspilarit, joiden päälle Amanda haluaa arkensa rakentaa.
”Buddhalaisuus toi elämääni myös lempeyden.”
Suurin työ lempeyden opettelussa on ollut omaa itseään kohtaan. Nykyään Amanda on siinä jo aika hyvä. Kesällä perheeseen on määrä syntyä kolmas lapsi. Raskaus on asettanut Amandan jaksamiselle rajat.
”Buddhalaisten oppien mukaan paras aika meditoinnille olisi neljän tai viiden aikaa aamulla. Raskaana ollessani olen kaivannut enemmän lepoa – ja olen antanut sitä itselleni. En tee mitään pakottamalla, vaan kuuntelen herkällä korvalla kehoni viestejä.”
Jokaisella eliöllä on oikeus elämään
Lempeys tarkoittaa myös avoimuutta vuorovaikutuksessa. Jos Amanda on väsynyt ja hän vastaa lapsille ei niin mukavasti, hän pyytää käytöstään anteeksi.
”Kerron heille, että nyt minä mokasin. Helposti odotamme lapsilta sitä, että heidän täytyy pyytää anteeksi. Ensin on kuitenkin kohdattava itsemme. Uskon kasvatuksessa esimerkin voimaan.”
Luonto on ollut aina lähellä Amanda sydäntä. Kasvissyöjä tuntee syvää yhteyttä eläimiin.
”Jokaisella eliöllä on oikeus elämään. Luontoa on kunnioitettava ja suojeltava.”
Amanda iloitsee siitä, että hän pääsee luonnon helmaan avaamalla kotinsa oven. Puissa kasvaa naavaa, lähistöllä liikkuu villieläimiä ja ilma on raikasta hengittää. Metsä on Amandalle pyhä paikka, jota hän kunnioittaa.
”Se tarkoittaa sitä, että metsässä ei riehuta, eikä revitä sammalta. Lapsille olen opettanut, kuinka marjoja ja sieniä kerätään arvostavasti yksi kerrallaan.”
Kesäisin Amanda kerää luonnosta paljon villiyrttejä. Hän poimii niitä sieltä täältä niin, ettei koskaan tyhjennä täysin yhtä kohtaa.
Temppeli navettaan
Arki on parhaimmillaan yksinkertaista. Sitä rytmittävät puutalon askareet, vanhempien työt ja vanhimman lapsen kotikoulu. Perhe pyrkii ainakin osittaiseen omavaraisuuteen.
”Viime kesänä istutimme puolisoni kanssa isot viljelykset. Jokaisen siemenen kohdalla lausuimme mantran. Henkisyys ei ole arjesta irrallinen asia, vaan elämme sitä todeksi jatkuvasti.”
Yhteyden kokeminen luontoon on Amandalle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Hyvää hänelle tekevät myös terveellinen ruokavalio, riittävä määrä levollista yöunta ja luonnonvesissä uiminen.
Keltaisen puutalon lähelle sijaitsevaan vanhaan navettaan on valmistumassa temppeli. Tiibetiläinen opettaja on käynyt siunaamassa rakennuksen.
Amanda kertoo, että suunnitelmissa on yhdessä puolison kanssa järjestää kunnostetussa navetassa buddhalaisia tilaisuuksia ja retriittejä.
”Kyseessä ei ole iso kurssikeskus, vaan paikka, jonne voi tulla hetkeksi rauhoittumaan henkisten harjoitusten äärelle.”
Suorituspaineet vaihtuivat tyyneyteen.
Parin on tarkoitus perustaa oma buddhalainen yhdistys. Velimatti opettaa buddhalaista meditaatiota. Heidän luonaan käy myös buddhalaisia opettajia opettamassa.
Amanda on palannut kahdeksan vuoden tauon jälkeen tekemään näyttelijän töitä. Suunta tuntuu oikealta.
Ennen hän ajatteli, että näyttelijän ura on ainoa tie, jota kulkea.
”Kun luovuin unelmastani, ymmärsin, että elämä ei ole joko tai. Tajusin eri ammatteja kokeillessani, että minustahan on moneen. Voin tehdä juuri sitä, mihin päätän energiani suunnata.”
Uuden elämäntavan myötä Amanda on löytänyt läsnäolon näyttelemiseen. Suorituspaineet ovat vaihtuneet tyyneyteen.
”Minulla ei ole enää stressiä siitä, soiko puhelimeni. Luotan siihen, että minulle tarkoitetut roolit tuleva kohdalleni.”
Amanda on oivaltanut, että elämää ei kannata rakentaa liikaa yhden asian varaan. Työ tai ihmissuhde voi päättyä. Jos kiinnittyy liikaa mihin tahansa, seuraa usein romahdus.
”Nykyään onni löytyy sisältäni.”
Onnellisuus tarkoittaa Amandalle merkitykselliseltä tuntuvaa elämää.
”Jos pystyn tuomaan hyvää tähän maailmaan, silloin elämälläni on ollut merkitystä. Se voi olla hymy vastaantulijalle tai ystävällinen sana tuntemattomalle. Usein kaikkein pienimmät asiat ovat niitä tärkeimpiä.”
Amanda Pilke
on näyttelijä, joka teki ensimmäisen roolinsa 11-vuotiaana Helmiä ja sikoja -elokuvassa. Aikuisena hän on näytellyt useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Amanda piti kahdeksan vuoden tauon näyttelijäntyöstä työskennellen muun muassa kasvisravintolassa ja päiväkodissa. Nyt hänet nähdään Rosvopankki-televisiosarjassa. Amanda asuu aviomiehensä Velimatin ja pariskunnan kahden lapsen kanssa Pöytyällä Varsinais-Suomessa.
Amandan vinkit pysähtymiseen
Keskity
Helpoin harjoitus pysähtyä arjen keskellä on keskittyä tietoisesti siihen, mitä on tekemässä. Kun tiskaan astioita, teen sen rauhassa yksi astia kerrallaan.
Mantra
Mantra on yksi tekniikka mielen hiljentämiseksi ja läsnäolon saavuttamiseksi. Mantra voi olla tavu, sana tai kokonainen lause. Kun toistan samaa mantraa ääneen, mieleni ei harhaile maksamattomissa laskuissa tai kauppalistassa.
Hengitys
Monta kertaa päivässä hengitän tietoisesti. Vedän ilmaa sisään laskien samalla neljään ja päästän keuhkot tyhjäksi laskemalla kuuteen. Sisään hengittäessäni ajattelen rauhaa, rakkautta tai myötätuntoa. Ulos hengittäessäni lähetän kaiken hyvän kaikille olennoille.
