Alzheimerin tauti vei Eino Grönin vaimon hoivakotiin: "Vaimo on mielessä joka päivä"

Pitkän linjan laulaja ja esiintyjä Eino Grön, 81, esiintyy ja keikkailee koronan sallimissa rajoissa. Perheeseen kuuluu puoliso Marjatta ja aikuinen poika perheineen.

Kun koronavirus alkoi levitä Suomessa viime maaliskuussa, Eino Grön, vietti perinteistä talvi­lomaansa Floridan-­kodissaan. Pian laulajalle oli selvää, että tänä vuonna Floridassa oleilu jäisi vähemmälle kuin vuosikymmeniin. Silti lähtö venyi, ja lopulta Eino palasi Miamista Suomeen juuri ennen kuin lennot loppuivat kokonaan.

Kotona laulajaa odotti kolmen viikon karanteeni ja uudenlainen tilanne. Einon Marjatta-vaimo, 82, on asunut muistisairautensa vuoksi viisi vuotta hoitokodissa, ja nyt siellä oli löydetty koronatapaus. Karanteeni ja rajoitukset kielsivät läheisten vierailut hoitokodeissa kuukausiksi.

– Olemme jakaneet juniorin eli poikamme kanssa vuorot. Hän käy katsomassa äitiään minun lomieni ja esiintymisteni aikana. Välillä saamme apua myös muilta sukulaisilta. Marjatta on aina ollut sosiaalinen ihminen, ja vierailut ovat hänelle tärkeitä. Nyt ne loppuivat karanteenin ajaksi hetkeksi kokonaan.

Vaimon hoitopaikka on lähellä parin Espoon-kotia.

– Koen olevani onnekas, että olen saanut pitää Marjatan läheisessä hoitokodissa. Lisäksi poikani vaimo työskentelee siellä. Häneltä kuulin karanteenin aikanakin vaimon voinnista. Pidimme myös yhteyttä puhelimitse.

Eino ja Marjatta tapasivat yli kuusikymmentä vuotta sitten Porissa, kun Marjatta saapui ystävänsä kanssa Einon keikalle. Keikan jälkeen samaa matkaa kotiin lähtenyt pari on pitänyt yhtä siitä lähtien. Marjatta teki työuransa työterveydenhoitajana, ja Eino keikkaili viikonloput.

Kun Marjatta jäi eläkkeelle, pari alkoi viettää noin puolet vuodesta Lantanassa sijaitsevassa Floridan-asunnossaan. He olivat hankkineet asunnon jo 70-luvun lopulla.

Siellä molemmat huomasivat Marjatan muistisairauden ensimmäiset oireet.

– Hän saattoi lähteä tuttua reittiä sauvakävelylenkille, mutta eksyi matkalla. Autoretkellä hän ei osannut enää kotiin. Kerran talonmies löysi hänet naapurin pihasta.

Kerran tarvittiin myös virkavallan apua.

– Kun Marjatta ei ollut löytänyt omaan pihaan, poliisit toivat hänet. Meillä on siellä pieni ja turvallinen yhteisö, mutta kyllä se säikäytti.

Suomessa Marjatta kävi tutkimuksissa, ja hänellä todettiin Alzheimerin tauti. Myös hänen sisarellaan on sama sairaus, ja se tuntuu kulkevan suvussa.

Viitisen vuotta sitten Marjatan lähimuisti oli kadonnut lähes kokonaan. Eino alkoi selvittää vaimonsa hoitoa Espoon kaupungilta, ja hoitokotipaikka järjestyi heti aivan kodin läheltä.

– Vaihtoehtona oli, että minun keikkapäivinäni koti­hoidosta olisi käyty meillä kolmekin kertaa päivässä. Ei siinä olisi ollut enää järkeä.

– Puhuimme asian läpi Marjatan kanssa. Hän oli itsekin sitä mieltä, että tämä oli paras vaihtoehto. Varmasti hän oli koetulosten jälkeen aavistellut jo pidempään, että jokin muutos täytyy tehdä.

Nyt vaimo on asunut samassa hoitokodissa yli viisi vuotta. Poissaolojensa ajaksi Eino on palkannut ulkoiluttajan, joka käyttää liikkumisesta nauttivaa ja fyysisesti melko hyvässä kunnossa olevaa Marjattaa ulkoilemassa.

– Vaikka tiedän, että hänellä ovat asiat siellä tilanteeseen nähden hyvin, niin hän on mielessä joka päivä, jos en pääse siellä käymään.

Kun Einon oma koronakaranteeni keväällä päättyi, hän pääsi tapaamaan Marjattaa hoitokodin pihalta.

– Hänen parvekkeensa alla huudeltiin puolin ja toisin. Hän tunnistaa meidät läheiset, mutta lähimuistia ei enää ole.

– Muistisairaus etenee koko ajan. Välillä surettaa, kun muistelee, miten valoisa ja pidetty ihminen hän oli ennen sairautta. Kuuteenkymmeen vuoteen on mahtunut paljon hyviä aikoja.

Koronakaranteenin aikana Einoa huoletti eniten ihmiskontaktien vähäisyys.

– Sosiaaliselle vanhukselle eristäytyminen oli raskasta. Marjatta meni koronan aikana huonompaan kuntoon. Nyt hän on taas piristynyt, kun vierailut jatkuivat.

Eino on käynyt jo aiemmin esiintymässä Marjatan hoitokodissa, mutta koronakesänä hän teki useita keikkoja hoito- ja vanhainkodeissa. Haastattelupäivänäkin Einolla on peräti viisi esiintymistä senioritaloissa.

Laulaja on huomannut, miten piristävä vaikutus pienelläkin poikkeavalla päiväohjelmalla on vanhuksille.

– Marjattakin pukee keikalle aina parhaimmat vaatteet ja laulaa mukana. Vaikka monilla on lähimuisti mennyt, he muistavat silti laulujen sanoja.

Esiintymisten ansiosta Eino on saanut myös jonkinlaisen kokonaiskuvan vanhustyön arjesta laitoksissa. Hän ymmärtää henkilökunnan kuormistuksen, vaikka toivoisikin, että hoitokodeissa olisi enemmän aikaa potilaille.

– Taloudelliset seikat vaikuttavat. Silti on uskomattoman empaattisia hoitajia, jotka tekevät työtä koko sydämestään. Aikaa vain ei tahdo olla tarpeeksi, ja osa hoitajista on selvästi väsyneitä. Arvostan heidän työtään.

Myös Eino itse saa musiikista voimaa vaikeimpina hetkinä. Pitkiä keikkamatkoja hän on viime vuosina välttänyt, mutta lähialueilla hän esiintyy mielellään. Kauemmas lähteminen on suunniteltava hyvin.

– En keikkaile kuin viimeistä päivää, ja ennen korona-aikaa kuljin keikkamatkoja välillä junallakin. Aiemmin perheellisellä oli kiire keikkamatkoilta kotiin, mutta nyt jään useammin yöksi paikan päälle.

Omaa terveyttään Eino tarkkailee käymällä joka vuosi terveystarkastuksessa, jossa katsotaan veri­arvot, kolesteroli, sokerit ja verenpaineet. Mitään säännöllistä lääkitystä hänellä ei ole.

– Toiveet tässä kohtaa elämää ovat ylipäänsä hyvin pieniä. Jos terveys pelaa, niin moni asia on mahdollista. Juuri eilen pelasin tennistä yhden pelin. Kaksinpeli alkaa olla liian rankkaa, mutta onneksi nelinpeli toimii senioriversiona.

Laulaja kuvailee itseään pojanviikariksi, joka on saanut pidettyä kiinni myönteisestä elämänasenteesta, vaikka elämäntilanne on muuttunut.

– Lähden edelleen mukaan poikien kisailuihin. Tykkään yhä myös tehdä jekkuja, vaikka nuorempana ne olivat rankempia. Nykyään saatan soittaa puoli tuntia ennen lavalle astumista tutulle keikkapaikan pitäjälle, että autosta puhkesi rengas ja ehdin paikalle parin tunnin kuluttua. Vasta puhelun lopussa ilmoitan, että olen siinä ihan kohta. Sen verran pitää nostaa vielä tuttujen pulssia ja testata huumoria.

Palm Beachin sijaan Einon aika on kulunut tänä vuonna pitkälti lapsuudenmaisemissa, mökillä Porin Reposaaressa meren ääressä.

Hän asettui kesäpaikkaansa heti Suomeen palattuaan. Useiden keikkojen lisäksi kesältä peruutettiin myös Sappeen kesäteatterin Tango D’amore -musiikkinäytelmäesitys, joka siirtyi kesälle 2021.

Näytelmässä käydään läpi Eino Grönin elämää. Sen voi nähdä eräänlaisena välitilinpäätöksenä.

– Nyt olen suunnitellut yleisölle väliaikaohjelmaa sinne ensi kesäksi. Toivotaan, että silloin tilanne olisi jo normaalimpi. Aion laulaa ja esiintyä siihen asti, kun terveyttä riittää.

Laulajalegenda toivoo elävänsä terveenä mahdollisimman pitkään. Hyviä elinvuosia hän toivoo myös vaimolleen.

– Omat vanhempani olivat kovia tekemään töitä ja elivät molemmat yli yhdeksänkymppisiksi. Toisaalta myös vaimoni vanhemmat elivät vanhoiksi. Sairauksista ei voi ikinä tietää. Nyt iloitsen vielä siitä, että olen saanut pitää ääneni ja jalkakin vielä nousee!