Terve.fi

Allergian hoito


Allergian hoito alkaa allergian aiheuttajien selvittämisellä.

Allergian selvittely alkaa esitietojen hankkimisella: millaisissa tilanteissa oireet pahenevat, onko joitakin tekijöitä, jotka helpottavat oloa, onko käsikaupan lääkkeistä ollut apua jne. Esitietojen apuna ovat tavanomaiset kliiniset löydökset. Kun halutaan tarkemmin selvittää sitä, mikä on oireiden aiheuttaja, voidaan tehdä erilaisia veri- ja ihokokeita.

Mahdollisia otettavia laboratoriokokeita ovat mm. S-IgE, B-Eos, Ns-Eos, sekä erilaiset tarkemmat vasta-ainemääritykset. Tarkemmilla IgE-vasta-aine määrityksillä (RAST, tai nykyisin eniten käytössä immunoCAP FEAI®) voidaan tarvittaessa selvittää allergian esiintyvyyttä tiettyjä tekijöitä, kuten esimerkiksi tiettyjen kasvien tai eläinten siitepölyjä kohtaan. Komponenttidiagnostiikassa puolestaan mitataan seerumin IgE-vasta-aineita allergeenin tiettyjä proteiineja kohtaa. Testituloksista voidaan päätellä, kuinka vakava allerginen reaktio on kyseessä.

Prick-testi on ihokoe, jolla voidaan selvittää paljolti samoja asioita kuin vasta-ainemäärityksillä.

Lue lisääa allergian oireista.

Allergiaan on kehitetty tilaa parantaviakin hoitoja. Ns. siedätyshoito on hoito, jossa yleensä usean vuoden ajan altistetaan allergista potilasta juuri sille allergeenillä, jota vastaan hänen on todettu reagoivan. Altistaminen tapahtuu yleensä pistämällä elimistöön allergeeniuutetta muutamien viikkojen välein ympäri vuoden. Toistaiseksi vain heinä- ja koivuallergiaan on saatavilla tablettimuotoinen siedätyskeino. Siedätyshoidoista hyötyvät eniten he, joilla on runsaasta allergialääkityksestä huolimatta ikäviä allergiaoireita.

Allergiaa hoidetaan paljolti sen mukaan minkälaisia oireita allergia aiheuttaa. Syynmukaisinta hoitoa on allergeenien poistaminen tai vähentäminen elinympäristöstä. Se voi onnistua kotona, koulussa tai työpaikalla, kulutustottumuksia tai ravinnon sisältöä muuttamalla. Oireet voivat hävitä kokonaan. Esim. siitepölyallergiaa on kuitenkin melkoisen hankala päästä karkuun.

Silmäoireisiin käytetään ensisijaisesti antihistamiineja. Helpoiten annostelu tapahtuu tablettimuodossa, mutta myös allergiaoireisiin tarkoitettuja silmätippoja löytyy. Mikäli histamiinin vapautumista estävistä kromoglikaatista tai nedokromiilista ei ole riittävästi apua, voidaan kokeilla erityisiä antihistamiinisilmätippoja. Joskus voimakkaisiin silmäoireisiin voidaan käyttää lyhytaikaisesti kortisonitippoja. Ne eivät ole kuitenkaan erityisen suositeltavia pitkäaikaishoidossa.

Nuhaoireisiin käytetään useimmiten antihistamiineja joko tablettina tai suihkeena. Jos oireet ovat voimakkaat, voidaan käyttää myös nenän limakalvolle paikallisesti annosteltavaa kortikoidia. Tarvittaessa lääkkeitä voidaan yhdistellä. Astmaattisten oireiden hoito on kerrottu palvelun astma-osiossa. Allergian hoidossa tulee muistaa, että useimmiten hoito on vain oireiden lievitystä; jos lääkityksen jättää pois, oireet uusivat kohtalaisen nopeasti, jos allergeenia on edelleen ympäristössä. Tämän vuoksi lääkitystä tulisikin käyttää riittävän pitkään, esim. koko siitepölykauden ajan.

Ruoka-aineyliherkälle neuvotaan dieetti, josta voimakkaita oireita aiheuttavat allergeenit koetetaan poistaa. Sen sijaan vähäisiä tai merkityksettömiä allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita ei useinkaan ole mielekästä karsia, sillä oireilla on tapana hellittää, kun elimistö tottuu kyseiseen ruoka-aineeseen. Lapsen varttuessa useimmat ruokayliherkkyydet häviävät, mutta esimerkiksi kala-allergia säilyy tavallisesti aikuisikään. Aikuisiässä voi kehittyä myös uusia herkkyyksiä. Koivuyliherkät henkilöt saavat usein suun ja limakalvojen oireita tuoreista juureksista, hedelmistä, vihanneksista ja mausteista. Keittäminen ja pakastaminen yleensä tuhoaa niiden allergeenisuuden. Jotkut ruoka-ainereaktiot saattavat olla voimakkaita kuten pähkinän, kalan ja äyriäisten, kananmunan ja kiivi-hedelmän aiheuttamat.

Allergian omahoito

Allergian hoito toteutetaan allergiasaneerauksella eli allergeenien siivoamisella elinympäristöstä, siedätyshoidolla ihopistoksin tai kielenalustabletein ja helpottamalla oireita lääkkeellisesti.

Siedätyshoito on IgE-välitteisen allergian ainoa spesifinen hoitomuoto ja se soveltuu parhaiten siitepölyallergian ja hyönteispistoallergian hoitoon.

Uutta ajattelua allergian hoidossa edustaa siedättymisen ja sietämisen lisääminen ja turhan välttämisen välttäminen. Mm. siitepölyaikana ilmastointiin ja sisäilmaan, petivaatteiden, vaatteiden ja hiuksien puhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota.

Allergian hoidossa yleisiä lääkkeitä ovat sympatomimeetit, antihistamiinit, antikolinergit, leukotrieeniantagonistit, kortikosteroidit ja kromonit. Esimerkiksi uuden polven vähemmän väsyttäviä antihistamiineja sekä lievempiä kortikosteroideja voi ostaa apteekista ilman reseptiä.

H1-antihistamiinivalmisteet ovat nopeavaikutteisia ja ne helpottavat myös silmäoireita. Tilapäisissä lievissä oireissa voi pelkkä H1-antihistamiini riittää. Maksimihyöty saadaan kun käyttö aloitetaan allergeenialtistusta edeltävästi. Nenän tukkoisuuteen parempi vaste saadaan yhdistelmävalmisteilla, joissa on mukana verisuonia supistava aine eli vasokonstriktori. Nämä lääkkeet ovat lääkärin määräämiä, eivätkä ne sovellu sydänsairaille tai lapsille.

Vaivaako allergia, milloin lääkäriin?

Mikäli oireisto pahenee sietämättömäksi, vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun tai muuttuu väliaikaisesta jatkuvaksi, on syytä hakeutua lääkäriin.

Allergisen nuhan hoitamiseen on syytä paneutua varhaisessa vaiheessa, jotta poskiontelon tulehdukset ja astman puhkeaminen voidaan mahdollisesti estää.

Allerginen nuha on astman riskitekijä ja pitkittynyt nuha onkin aihe astmatutkimuksille. Antihistamiineja voidaan käyttää nenäsumutteina. Keskivaikeaa tai vaikeaa allergista nuhaa sairastavalle kortikosteroidit ovat ensisijainen lääkehoito yli 6-vuotialla ja ne hillitsevät tulehdusvastetta. Leuktorieeniantagonisteja käytetään, mikäli nuha liittyy astmaan. Paikallisia vasokonstriktorisuihkeita ja -tippoja voidaan käyttää tilapäisesti.

Silmän sidekalvon oireisiin voidaan käyttää paikallisia kromoglikaatti- tai antihistamiinitippoja. Allergisen astmalääkitystä tulee tehostaa siitepölyaikoina.

Äkillinen, yleistynyt yliherkkyysreaktio, anafylaktinen reaktio, voi olla vakava ja ensiapua vaativa tilanne. Henkilöllä voi olla yksi tai kymmeniä vaikeusasteeltaan vaihtelevia anafylaksia-kohtauksia elämänsä aikana. Reaktiossa vapautuu histamiinia runsaita määriä, minkä seurauksena verisuonisto laajenee ja verenpaine laskee. Usein reaktio alkaa kämmenpohjien ja hiuspohjan kuumotuksella ja kutinalla. Sen jälkeen voi ilmetä nokkosihottumaa, äänen käheytymistä, kurkunpään turvotuksen tunnetta, hengenahdistusta, nuhaa, astmaa, vatsakipuja, pahoinvointia ja pahimmassa tapauksessa sokki ja tajunnan menetys. Pulssi on kohtauksessa kiihtynyt ja iho punakka.

Anafylaksiaan taipuvaisella henkilöllä tulisi olla mukanaan reseptilääke adrenaliinikynä (Epipen tai Jext), jolla apu saadaan henkeä uhkaavaan tilanteeseen nopeasti antamalla lääke olkavarren tai reiden lihakseen. Myös SOS-rannekkeen käyttö on suositeltavaa.

Lähteet:

Allerginen nuha, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, 2016

Siedätyshoito, Käypä hoito- suositus, 2011.

Matti Hannuksela, Sirkku Peltonen, Timo Reunala, Raimo Suhonen (toim.), Ekseemat, Ihotaudit, Kustannus Oy Duodecim, 2011.

Julkaistu: 5.4.2018